Kiitos paljon uusille lukijoille, jotka ovat blogiani ilmestyneet seurailemaan ja paljon kiitoksia myös kommenteistanne.
Tekisi mieli postailla useammin, mutta nyt kun aloitin työt tuntuu, etten ehdi istua alas lainkaan tai jos hetkeksi ehdin koneelle, koko aika menee sähköpostien läpi käymiseen ja toki haluan muidenkin blogit lukea aina kun voin.
Tänäänkin piti olla vapaapäivä, mutta enköhän lupautunut illaksi töihin. Olen niin uskomattoman rahanahne, että pistän rahan oman jaksamiseni edelle, vaikka se on ennenkin koitunut kohtalokseni. Pitäisi oppia sanomaan välillä EI.
Onneksi eilen oli sentään kunnon vapaapäivä; kävin kampaajalla ja leffassa siskon kanssa. Nyt on hiukset taas kunnossa ja Vuosaari oli tosi hyvä elokuva. Ahdistava, mutta hyvä. Suosittelen.
Hiivadieetistä sen verran, että ensinnäkin hiivasyndrooma on tietääkseni tosi hankalasti todettava sairaus, mutta asiaa tutkittuani tulin siihen tulokseen, että minulla mitä todennäköisimmin se on vaivanani. Etsin tietoa, eikä dieetti vaikuttanut vahingolliselta terveellekään ihmiselle, joten päätin kokeilla. Oppaaksi otin vanhan, mutta hyvän kirjan, jonka nimeä en valitettavasti muista ja olen palauttanut sen jo kirjastoon. Muistaakseni Jouko Pursiaisen kirjoittama, mutta en usko, että saman aiheen kirjoissa on hirveästi eroja.
Ensimmäiset viikot olivat tosi vaikeita. Ruokavaliosta piti jättää pois kaikki sokeri ja piilosokeri, kaikki viljat, alkoholi, maitotuotteet, kofeiini, hedelmät, marjat, valmisruuat ja säilykkeet. Joku voisi kysyä, että mitä jää enää jäljelle...
Itse söin ensimmäiset kolme viikkoa keitettyjä/höyrytettyjä kasviksia, kanaa, kalkkunaa, kananmunia ja siinäpä se. Päälle tietenkin maitohappobakteerit, vitamiinit, magnesium ja kalkki purkista. Ei kai ihme, että laihduin nopeasti, vaikka söinkin isoja annoksia, enkä liikkunut juuri yhtään.
Olisin ehkä liikkunut enemmän, mutten yksinkertaisesti jaksanut! Kun on tottunut vetämään kropan täyteen hiilareita ja yhtäkkiä niitä ei saa, kuin murto-osan energiat kyllä tippuu romahtaen. Onneksi en ollut silloin vielä aloittanut töitä ja asuinkin suurimman osan ajasta vanhemmillani, joten äiti auttoi koirien ulkoilutuksessa. En valehtele yhtään kertoessani, että alussa saatoin joutua keräämään voimia koko päivän, vain jaksaakseni käydä suihkussa pesemässä hiukset! Tuntui, että jalat ja kädet painoivat monta tonnia. Nukuinkin vuorokaudesta varmaan enemmän, kuin mitä olin hereillä. Olinkin moneen otteeseen valmis luovuttamaan, mutta nyt olen tyytyväinen siihen, että jaksoin ensimmäiset kolme viikkoa. Sen jälkeen helpotti. Jaksoin taas paremmin ja kaikki tuntui helpommalta ja tottakai painon putoaminen tuntuu hyvältä, vaikka alunperin teinkin tämän vatsakipujen vuoksi, en vain laihtuakseni.
Nyt olen lisännyt ruokavaliooni vähän hedelmiä ja marjoja. Muuten en oikeastaan hiilareita juuri kaipaakaan. Enkä ole ahminut kertaakaan hiivadieetin aloittamisen jälkeen!
Se, että herkuista totaalikieltäytyminen johtaisi siihen, ettei niitä tekisi enää mieli on ainakin minun kohdallani ihan puppua. Moneen viikkoon en uskaltanut mennä edes kauppaan, kun irtokarkit ja pullat kirkuivat nimeäni, mutta nyt olen päässyt siitä aika hyvin yli. Kyllä minun yhä tekee mieli karkkeja ja suklaakakkua, puhumattakaan kaikenlaisesta roskaruuasta, mutta tunne ei ole enää sellainen hallitsematon ja pelottava, vaan minusta tuntuu, että pärjään kyllä ilmankin.
Lisäksi kannattaa ottaa syynäykseen kaikkien lempiherkkujensa tuotesisällöt. Miten uskomattoman paljon myrkkyä ja roskaa ne sisältävätkään!
Kun hiivan saa häädettyä ja olo paranee, voi silloin tällöin herkutellakin. Mutta senkin voi tehdä terveellisemmin. Itse olen mm. joskus maistanut erilaisia raakasuklaapatukoita (löytyy esim Ruohonjuuresta) ja olen jo päättänyt herkutella sellaisella, kun on sopiva hetki.
Nyt herkuttelen kotimaisilla pakastevadelmilla, jotka maksavat tosi paljon, mutta uskokaa tai älkää, minulla menee nykyään paljon vähemmän rahaa ruokaan, kuin ennen.
Ainoa vaikea puoli on ollut se, että kaikki ruoka pitää tehdä itse, koska kaikki valmisruoka ja säilykkeet on kielletty. Minulla onkin tapana tehdä ruokaa aina kerralla iso satsi ja laittaa sitten osa jääkaappiin ja osa pakkaseen. Siten ei tarvitse olla koko ajan kokkaamassa, mutta kovassakin nälässä ruokaa lämmittämistä vaille valmiina.
Joku pyysi laittamaan jotain ruokapäiväkirjan tyyppistä. Syön aika samalla tavalla joka päivä, mutta voin laittaa esimerkkipäivän ruuat:
Aamiainen: Kaksi kananmunan valkuaista keitettynä + pari desiä vadelmia
Lounas: Kanaa + höyrytettyjä/keitettyjä porkkanoita, kesäkurpitsaa ja palsternakkaa
Päivällinen: Samaa, kuin päivällä, tai esim. tomaatilla, broilerin jauhelihalla, sipulilla ja porkkanoilla täytettyä kesäkurpitsaa
Ja ruokaa saa siis syödä ihan reilusti, itse syön usein monta lautasellista!
Liikuntaa en yhä vieläkään kovin paljon harrasta. Töissä tulee käveltyä aika paljon, ja sen lisäksi pari lyhyehköä lenkkiä koirien kanssa (eivät siedä kovaa pakkasta...). Nyt haluaisin aloittaa tekemään vähän lihaskuntoa päivittäin, mutten ole saanut aikaiseksi. Ehkä aloitan tekemällä vaikka 20 vatsaa päivittäin ja nostan siitä pikkuhiljaa. Vatsa on kyllä tietysti jo nyt sata kertaa litteämpi, kuin ennen mutta kaikki lihakset surkeassa kunnossa, joten jotain tarvitsisi tehdä.
Tulipas pitkä ja ehkä vähän sekavakin teksti, mutta toivottavasti selitti edes jotain jollekulle.
Tänään paino aamulla muuten 51.8 eli ensimmäinen tavoitepaino saavutettu ja siksi olin eilen kampaajalla. Seuraava houkutin onkin sitten se uusi unelmalaukku ja sitä varten pudotettavaa siis 2.8 kiloa...
Kivaa viikonloppua kaikille, itse kärvistelen koko viikonvaihteen taas töissä!
