maanantai 3. toukokuuta 2010

10 päivää


Voisiko aamu alkaa ihanammin, kuin hammaslääkärillä?!! No varmaan kyllä vois, mutta mun hammaslääkäri on niin mukava, että siellä käy ihan mielellään. Se maksaa ihan maltaita, koska on yksityinen ja hieno klinikka, mutta järkyttävää hammaslääkärikammoa poteneena voin kertoa, että on sen arvoista. Oon nyt käynyt tuolla muutaman vuoden, enkä missään nimessä vaihtais pois. Jotain kertoo varmasti se, että en uskaltanut käydä moneen vuoteen hammaslääkärissä, kunnes mulla lohkesi pala hampaasta ja se tulehtui. Se kipu oli maailman hirvein! Oon kyllä kokenut kaikenlaista kipua, mutta mikään ei kyllä vedä vertoja järkyttävälle hammassärylle! Lopulta äiti puoliväkisin raahas mut tonne ko. hammaslääkärille, koska kyseistä paikkaa mainostettiin nimenomaan pelkopotilaille sopivaksi. Vaikka oon aikuinen ihminen, niin mut piti lähestulkoon kantaa sinne ja itkin ja tärisin koko ajan. Mutta se hammaslääkäri oli niin rauhoittava ja kannustava, että lopulta selvisin (siis mullahan puudutettiin varmaan koko pää...) ja sen jälkeen on ollut joka kerta helpompaa mennä. Tosin yhä jos oma hammaslääkärini on sairastunut tai muuten estynyt, niin otan mieluummin uuden ajan, kuin menisin edes tarkastukseen jollekin toiselle hammaslääkärille. Ja tänään mulle ei edes laitettu puudutusta, mistä olin yhä vähän kauhuissani, mutta selvisin! Siis mitään reikäähän mulla ei ollut, joten lääkäri oli sataprosenttisen varma, ettei voi sattua ja siksi suostuin...

Eilen illalla vielä ajattelin, että mitäs jos sittenkin kävisin aamulla vaa'alla, ihan vaan toteamassa miten järkyttävästi paino voi nousta parissa päivässä. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin... Tuli sen verran kiire aamulla, että unohdin onneksi koko jutun. Odotan perjantaihin.

Tänään myös ajattelin hammaslääkäriin mennessä, että jos selviän hengissä niin palkitsen itseni jäätelöllä. Tai en oikeastaan tiedä onko kyse enemmän palkitsemisesta vai lohduttamisesta. Mulla on ollut typerä tapa aina lohduttaa ja "palkita" itseäni herkuilla. Samoin, kun on ihmisiä, jotka jännittäessään eivät pysty syömään mitään, niin mulla on päinvastoin. Aina, kun oon hermostunut ja jännitän jotain niin yritän tukahduttaa sitä stressiä herkuilla.
Tänään kuitenkin selviydyttyäni hammaslääkäristä totesin, etten tarvitse herkkuja. Parempi palkinto oli huomata, että selvisi taas tästäkin voittajana ja tunsin itseni hiukan itsevarmemmaksi. Jätskit jäi kauppaan ja ostin sen sijaan red bullin.

En halua nyt enää märehtiä vappua ja kaikkia siihen liittyneitä epäonnistumisia vaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Palaan siis tähän hyvin vauhtiin lähteneeseen laihdutuskuuriin ja katsotaan mihin sen avulla päästään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.