perjantai 7. toukokuuta 2010

6 päivää


SHIT! Tajusin vasta äsken, että mun piti punnita itteni tänään ja nyt oon taas jo syönyt aamiaisen ja juonut varmaan litran vettä... Eli huomenna sitten. Muistin sen vielä, kun heräsin mutta sitten piti lähtee viemään koira aamulenkille jne. niin siinähän se sitten taas jäi. Tiedän, että alitajuisesti myös välttelen vaakaa, mutta nyt se rehellisesti vaan unohtui. Mutta huomenna väliaikatietoja.

En tiedä mikä muhun eilen meni, mutta sain ihme päähänpiston ja sovitin niitä Guessin 27" farkkuja. Ja ne meni vielä ihan hyvin kiinni! Ainoa mikä mua ahdistaa on, että kun ne on niin matalat ja mun vatsa pömpöttää... Alan heti käyttää niitä, kun saan mahan vähän littanammaksi. Enempää en kuitenkaan intoutunut vaatteita sovittamaan. Haaveilen siitä päivästä, kun vihdoin sovittelen kaikki vaatteet ja mikään ei purista, mieluummin tuntuisi vähän isolta jopa!

Eilen meni syömiset hiukan överiks... Söin sit viel muutaman karkin, viisi suolakeksiä ja jäätelöä... No, en kyllä sit syönyt mitään kunnon ruokaakaan, eli ehkäpä kalorit jäi kuitenkin alle tuhanteen, en jaksa laskea. Mut huono kuitenkin. Sentään tein koiran kanssa kaks pitempää lenkkiä ja sen lisäks kävin juoksemassa reilun puol tuntia ja kävelin keskustasta kotiin. Yritän tänäänki ehtiä juoksemaan...

Ahdistaa kun en oo kuullut vieläkään mun kesäduunijutuista mitään. Oon ihan varma, että ne ilmoittaa joskus toukokuun vika päivä et, sori ei meillä oo sulle töitä ja sitten ei oo enää mitään mahista saada mitään muuta...

torstai 6. toukokuuta 2010

7 päivää


Okei, uuteen nousuun...
En tiedä mitä tekisin jäätelölle, suolakekseille ja karkeille, jotka karjuu mun nimeä kaapeistaan. Pystynkö mä asumaan niiden kanssa?!
Juuri nyt en voi kun yrittää. En voi äidin nähden todellakaan heittää niitä roskiin ja vessanpönttöön. Mut en kyllä voi syödäkään niitä. Ehkä syön ne sitten äitienpäivänä, koska silloin on pakko muutenkin vetää jotain kakkua, niin vedetään sit kaikki muu samalla. Paitsi jos tulee ylitsepääsemätön himo vetää noi, niin siihen ei oo kyllä muuta ratkaisua, kun huuhdella ne pöntöstä. Karkkien vetäminen vessanpöntöstä on muuten yllättävän haastavaa. Ne ei meinaa mennä alas... Hyödyllistä tietoa.

Hauva herätti mut aamulla ja tehtiin lyhyt aamulenkki ennen aamupalaa. Sen jälkeen söin puuron ja mustaherukat + muutaman karkin odotellessani puuron valmistumista, murr... Tätä just tarkoitan. Mun omat karkithan on syvällä kaapin syövereissä, mutta äiti osti eilen myös karkkia ja jätti pussin keskelle keittiön pöytää! Sama kun alkoholistilla olis pullo koko ajan pöydällä nenän edessä. Kai sitä nyt on helpompi silloin sortua!

Joka tapauksesssa, oli flunssa tai ei, niin tänään kaksi pitkähköä lenkkiä koiran kanssa. Sen lisäks teen ite kevyen hölkkälenkin ja jos vaan ehdin niin sen lisäks reippaan kävelylenkin. Ahdistaa niin, kun äiti on koko ajan kotona ja kyttää mitä teen. Mun pitäis niin kipeesti saada tehtyä vatsalihaksia ym. mut en voi, kun en saa hetken rauhaa.
Eniten äidissä ärsyttää se, että joo, ehkä sillä alkaa olla vähän tylsää, mutta silti se, että sen pitää koko ajan puhua! Se kommentoi jotain uutisia ja tv-ohjelmia (varsinkin niiden aikana), koiran tekemisiä ym. Joka tapauksessa sen pitää puhua koko ajan! Ymmärrän, että se joutuu puhuu paljon töissä ja siks se ei voi mennä viel töihin, koska sen ääni ei kestä, mutta voisko se antaa sen äänen sitten levätä, eikä kuluttaa sitä täällä himassa mulle, joka ei jaksais kuunnella.

Ai niin, tein muuten sen vaatekaapin siivouksen jo viime sunnuntaina. En vaan jaksanut enää sitä päälle räjähtävää sekasotkua. Tosin en tietenkään sovittanut yhtäkään vaatetta. Lajittelin ne vaan niihin joita haluan (tai haluaisin, jos mahtuisin) pitää ja niihin, joita en halua enää pitää + talvivaatteet säilöön muualle. Tuli kivasti nyt tilaa. Mutta ihan oikeesti, mulla on ainakin 10 farkut ja tällä hetkellä käytän yhtä paria! Jep, ja hölmöintä on se, että nää mitä nyt koko ajan käytän on tuumakokoa 28" ja ne on mulle hieman liian isot. Melkeen kaikki loput housut on 27", mutta en silti uskalla kokeilla onko ne jo sopivat. Osa on sellaisia, joita oon käyttänyt paljonkin, mutta yhden kerran niiden kiristäessä sain paniikin ja siirryin näihin mun turvahousuihin. Sitten on vielä parit, joita en ole koskaan edes käyttänyt! Niissä on vielä laputkin kiinni! Oon ostanut ne niin, että ne on juuuuuri ja juuri menny kiinni, ns. motivaatiofarkuiks. Ja sitähän ne onkin siellä kaapissa pölyttyessään. Ja vielä on aika kalliita motivaatiofarkkuja, kun toiset on Guessin ja toiset Dieselin. Mutta kyllä mä niin paljon haaveilen, että ne olis mulle sopivat...

Ajattelin, kun en ole mitään kuvapostauksia tehnyt, että voisin sitten kun alitan 56 kiloa, niin laittaa jotain kuvia.
Tai onko mitään muita ehdotuksia sen lisäksi?
Voisin sitten vertailun vuoksi laittaa kuvia, missä olen lihavimmillani. Mulla on kuvia, joissa olen etelänmatkalla ja näytän oikeesti kauheelta valaalta! Painoin silloin jotain 65 kiloa! Huh... Ja tämä oli siis vuonna 2008 jos oikein muistan.

Olettekos muuten kuulleet tuosta uudesta Go Jutta go- ruokavaliosta? Mua ei muuten kiinnostais, mutta moni mun kaveri on nyt facebookissa mainostanut, että ne kokeilee tota, jotta pääsee kesäkuntoon... Mä en kyllä ikinä pystyis tohon! Ensinnäkin joutuis koko aika kokkaamaan, mitä mä siis myöskin inhoan ja toiseksi tossa on ihan hulluna energiaa. Tai siis kun siinä on noita patukoita ja palautusjuomia ym. Taidampa siis itse ihan vaan pysytellä tässä tylsässä kitudietissäni...

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

8 päivää


Argh, pari päivää on mennyt ihan päin helvettiä. Lisäksi tänään sain maailman järkyimmän ahdistuskohtauksen. Syynä se, että oon nyt ollut kolme viikkoa putkeen flunssassa, enkä vieläkään pysty siksi urheilee kunnolla ja toiseks vaikka äidistä tykkäänkin, niin nyt kun se on ollut yli viikon sairaslomalla, niin oon ollut sen kanssa melkeen 24/7 ja voin kertoa, että ahdistaa...

Oon syöny vapusta asti vaihtelevan huonosti koko ajan ja liikkunu liian vähän ja tänään sitten sain vielä pitkästä aikaa hullun ahmimiskohtauksen. Tää ei vaan voi jatkuu näin!

maanantai 3. toukokuuta 2010

10 päivää


Voisiko aamu alkaa ihanammin, kuin hammaslääkärillä?!! No varmaan kyllä vois, mutta mun hammaslääkäri on niin mukava, että siellä käy ihan mielellään. Se maksaa ihan maltaita, koska on yksityinen ja hieno klinikka, mutta järkyttävää hammaslääkärikammoa poteneena voin kertoa, että on sen arvoista. Oon nyt käynyt tuolla muutaman vuoden, enkä missään nimessä vaihtais pois. Jotain kertoo varmasti se, että en uskaltanut käydä moneen vuoteen hammaslääkärissä, kunnes mulla lohkesi pala hampaasta ja se tulehtui. Se kipu oli maailman hirvein! Oon kyllä kokenut kaikenlaista kipua, mutta mikään ei kyllä vedä vertoja järkyttävälle hammassärylle! Lopulta äiti puoliväkisin raahas mut tonne ko. hammaslääkärille, koska kyseistä paikkaa mainostettiin nimenomaan pelkopotilaille sopivaksi. Vaikka oon aikuinen ihminen, niin mut piti lähestulkoon kantaa sinne ja itkin ja tärisin koko ajan. Mutta se hammaslääkäri oli niin rauhoittava ja kannustava, että lopulta selvisin (siis mullahan puudutettiin varmaan koko pää...) ja sen jälkeen on ollut joka kerta helpompaa mennä. Tosin yhä jos oma hammaslääkärini on sairastunut tai muuten estynyt, niin otan mieluummin uuden ajan, kuin menisin edes tarkastukseen jollekin toiselle hammaslääkärille. Ja tänään mulle ei edes laitettu puudutusta, mistä olin yhä vähän kauhuissani, mutta selvisin! Siis mitään reikäähän mulla ei ollut, joten lääkäri oli sataprosenttisen varma, ettei voi sattua ja siksi suostuin...

Eilen illalla vielä ajattelin, että mitäs jos sittenkin kävisin aamulla vaa'alla, ihan vaan toteamassa miten järkyttävästi paino voi nousta parissa päivässä. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin... Tuli sen verran kiire aamulla, että unohdin onneksi koko jutun. Odotan perjantaihin.

Tänään myös ajattelin hammaslääkäriin mennessä, että jos selviän hengissä niin palkitsen itseni jäätelöllä. Tai en oikeastaan tiedä onko kyse enemmän palkitsemisesta vai lohduttamisesta. Mulla on ollut typerä tapa aina lohduttaa ja "palkita" itseäni herkuilla. Samoin, kun on ihmisiä, jotka jännittäessään eivät pysty syömään mitään, niin mulla on päinvastoin. Aina, kun oon hermostunut ja jännitän jotain niin yritän tukahduttaa sitä stressiä herkuilla.
Tänään kuitenkin selviydyttyäni hammaslääkäristä totesin, etten tarvitse herkkuja. Parempi palkinto oli huomata, että selvisi taas tästäkin voittajana ja tunsin itseni hiukan itsevarmemmaksi. Jätskit jäi kauppaan ja ostin sen sijaan red bullin.

En halua nyt enää märehtiä vappua ja kaikkia siihen liittyneitä epäonnistumisia vaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Palaan siis tähän hyvin vauhtiin lähteneeseen laihdutuskuuriin ja katsotaan mihin sen avulla päästään.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

11 päivää


Juhlapyhät menkää pois.


Regina Spektor - Fidelity

I never loved nobody fully
Always one foot on the ground
And by protecting my heart truly
I got lost in the sounds
I hear in my mind
All these voices
I hear in my mind all these words
I hear in my mind all this music

And it breaks my heart
And it breaks my heart
And it breaks my heart
It breaks my heart

And suppose I never ever met you
Suppose we never fell in love
Suppose I never ever let you kiss me so sweet and so soft
Suppose I never ever saw you
Suppose we never ever called
Suppose I kept on singing love songs just to break my own fall
Just to break my fall
Just to break my fall
Break my fall
Break my fall

All my friends say that of course its gonna get better
Gonna get better
Better better better better
Better better better

I never love nobody fully
Always one foot on the ground
And by protecting by heart truly
I got lost
In the sounds
I hear in my mind
All these voices
I hear in my mind all these words
I hear in my mind
All this music
And it breaks my heart
It breaks my heart

I hear in my mind all of these voices
I hear in my mind all of these words
I hear in my mind all of this music

Breaks my
Heart
Breaks my heart

lauantai 1. toukokuuta 2010

12 päivää


Hyi, oon syönyt nyt kaksi päivää niin päin helvettiä, kun ikinä on mahdollista. En kyl syö mitään herkkuja ennen seuraavaa pakollista herkkupäivää, joka lienee äitienpäivä... En oo yhtään laskenu kaloreita, enkä todellakaan halua edes tietää. Varmasti lähemmäs satamiljoonaa. Ja vaakaan mua ei kyllä saa ees aseella uhaten, ennen ens perjantaita! Onneks on koira, muuten oisin nääki kaks päivää varmaan vaan maannut sohvalla ja kaatanu ruokaa suuhun. Vähän masentavaa... Mut ei auta masistella, vaan huomenna heti aamusta uuteen nousuun!

Regina Spektor - No Surprises

A heart that’s full up like a landfill,
a job that slowly kills you,
bruises that won’t heal.
You look so tired-unhappy,
bring down the government,
they don’t, they don’t speak for us.
I’ll take a quiet life,
a handshake of carbon monoxide,

with no alarms and no surprises,
no alarms and no surprises,
no alarms and no surprises,
Silence, silence.

This is my final fit,
my final bellyache

with no alarms and no surprises,
no alarms and no surprises,
no alarms and no surprises please.

Such a pretty house
and such a pretty garden.

No alarms and no surprises (get me outta here),
no alarms and no surprises (get me outta here),
no alarms and no surprises, please.