Olen yhä elossa, vaikka en ole päivittänyt blogiani moneen päivään. Nyt on vain ollut sellaisia huolia, etten ole oikein ehtinyt ajatella muuta.
Kävi nimittäin ilmi, että ostamaltamme pennulta puuttuu rabies-rokotus, vaikka se onkin saanut laajemman rokotteen ja sirun ja passin ennen Suomeen tuloaan. Kyse ei ole mistään huijauksesta vaan puhtaasta erehdyksestä ja liian vähäisestä tiedon määrästä ja ehkä myös hiukan liian nopeista päätöksistä...
Hätä ei sinänsä ole tämännäköinen, pentu vain pitää palauttaa kotimaahansa saamaan rokote ja sen jälkeen 21 päivän päästä se pääsee takasin Suomeen. Oon kuitenkin niin kiintynyt mun lapseen, että sovittiin, että vien pennun itse takas kotimaahansa ja oon siellä sen kanssa sen 21 päivää sen sijaan, että se palautettais kasvattajalle siksi aikaa. Onneks siellä on halpaa asua ja elää.
Että sellasta tällä kertaa. Ja koska oon ollut niin huolissani ja stressaantunu tästä kaikesta oon tietysti syöny ihan väärin, mutta en onneks sentään sellasia määriä, kuin ennen. Ja kävin siellä vaa'allakin lauantaina, 58,0 Yök... No, ois voinu olla pahempaaki. Ois ollu vaik 57,9 niin sekin ois tuntunu paljon paremmalta...
Toivon, että nää asiat nyt selkenis ja järjestyis nopeesti, että vois taas rentoutuu ja syömisetki menis paremmin.
Mut ton tapauksen takia kaikki menee tältä keväältä taas ihan uusiks. Ensinnäkin en ehdi yo-kirjotuksiin muuta kun terveystiedon osalta ja jos tuuri käy niin äidinkieleen, eli ruotsi ja enkku jää syksylle. No, sama se. Oon niin huono keskittymäänkin, että ehkä jopa parempi näin. En ois varmaan kuitenkaan päässy läpi niistä.
Lisäks en ehdi alottamaan kevään töitä silloin, kun oli tarkoitus vaan vasta muutamaa päivää myöhemmin. Toivottavasti se sopii työnantajalle... En oo vielä ilmoittanut, kun ei ole varmaa mikä päivä tullaan takas.
Huhhuh, oon todennut, että mun elämässä mikään ei mee niin, kun suunnittelen. Aina tulee mutkia matkaan ja kurjia takapakkeja. Toiselle ihmiselle on helppo vakuutella, että kaikkien elämässä on ylä- ja alamäkiä ja kyllä kaikki aina kääntyy parhain päin, mut sitten kun itselle tapahtuu niitä koko ajan, niin usko kyllä aika ajoin horjuu ja pahasti. Mutta ei me luovuteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.