Just don't give up, don't let nobody break you down

Sain edelliseen tekstiini liittyen kommentin:

"Siis käytätkö pikainsuliinia mihin tarkoitukseen, onko sulla nuoruustyypin diabetes? Jos on ni tietäisit mitä toi ruoalla pelleily tekee sulle, huono sokeritasapaino voi tehdä susta sokean ennen ku oot 40-vuotias! Oon nähnyt osastolla niin paljon itseään hoitamattomia diabetesanorektikoita ja ne on tosi tosi huonossa kunnossa."

Ja haluaisin nyt korjata vähän vääriä uskomuksia.

Kyllä minulla tosiaan on 1-tyypin diabetes ja siksi pikainsuliinit. Minulla on ollut kyseinen tauti yli kymmenen vuotta, joten väitän tietäväni aika paljon siitä ja sen vaaroista.
Kun terve ihminen syö hiilihydraatteja, hänen haimansa tuottaa insuliinia estääkseen verensokeria nousemasta liikaa. Diabeetikolla haima ei toimi, joten insuliini pitää piikittää. Tämän nyt varmaan kaikki tiesivätkin.
Nyt kun olen lähes hiilarittomalla ruokavaliolla, niin en tosiaan pistä pikainsuliinia ollenkaan koko päivänä. Ja ei tosiaan siksi, että laiminlöisin tautini hoitoa vaan siksi, että en tarvitse sitä. Verensokeri on tasainen, kun en juuri syö hiilareita, enkä siis tarvitse insuliiniakaan. Tottakai pitkävaikutteista yhä pistän, tosin sitäkin murto-osan normaalista. Verensokereita mittaan parin tunnin välein tarkkaillakseni arvoja ja olen melkeinpä hämmästynyt siitä, miten tasaisena arvot pysyvät.
Tiedän, että jotkut diabeetikot laihduttavat jättämällä pistokset väliin, jolloin verensokeri on pilvissä ja sehän on hengenvaarallista. Minä en siihen ikinä ryhtyisi, korkeaan verensokeriin liittyvä olo on jotain niin kamalaa, ettei paljon houkuttele...

Toivottavasti tämä nyt antoi vähän vastauksia. Nykyään vähähiilarista ruokavaliota suositellaan usein diabeetikoillekin. Itselläni verensokerin heittelyt johtuvat aina siitä, että syön paljon hiilareita ja minulla isot insuliinimäärät imeytyvät usein epätasaisesti. Tottakai tulevaisuudessa lisään vähän hiilareitakin ruokavaliooni, kunhan saan painon haluamaani numeroihin, mutta miksi tunkea ylimääräisiä hiilareita kehoonsa, jos ei niitä tarvitse ja voi paremmin ilman...?!

Syömisen sietämätön vaikeus

Ajattelen syömistä ja ruokaa koko ajan. Tai syömättömyyttä. Periaatteessa sama asia. Viime päivät ovat menneet hyvin. Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa ja alle 400 kcal päivässä. Mahdollisimman vähän hiilareita ja mahdollisimman paljon proteiinia. Pärjään kokonaan ilman pikainsuliinipistoksia ja se tuntuu mahtavalta. Sen sijaan muuten olo on uupunut ja pyörryttää. En tiedä johtuuko se vähäisestä ruuasta vai vähäisistä hiilareista, mutta jaksan uskoa että tämä olo menee pian ohi ja tilalle tulee pirteä ja kevyt olo.
Tavallaan söisin mielelläni vähän enemmän vaikka joka toinen päivä. Mutta en tiedä mitä se olisi. Syön joka päivä samat jutut samaan aikaan. Kauppalista on sama joka kerta. Samoin reitti kaupan läpi. Kananmunia, banaaneja, kiivejä, kalkkunaa, salaattia ja ei lähellekään leipäosastoa. Vaikka kyllä minä ne leivät silti haistan. Ja enhän niitä voisi syödä, vaikka kuinka tekisi mieli. Onneksi kaikki gluteeniton näyttääkin niin hirveältä (varmaan siksi, kun se ei koskaan ole kaupassa tuoretta, pehmeää ja tuoksuvaa), ettei ole pelkoa niiden joutumisesta ostoskoriini.

Haluaisin lisätä päivääni vähän puuroa, viiliä, mozzarellaa, ruisleipää... Jotain sellaista. Mutta kaikki on kiellettyä kiellettyä kiellettyä... Kaikessa on maitoa ja gluteenia. Ei kai ihme, että heikkona hetkenä löydän itseni vetämästä irtokarkkeja...

Miten väsynyt ihminen voi olla

En enää tiedä kumpi on pahempaa; olla ihmisten kanssa, jotka kerta toisensa jälkeen loukkaavat sinua sanomisillaan ja tekemisillään vai olla vain yksin. Viimeisen viikon aikana olen saanut kokea ihan liikaa molempia, enkä vain jaksa enää kumpaakaan. En tiedä mitä enää pitäisi tehdä. Tuntuu niin paskalta, kun kukaan ei pyydä minnekään, mutta kukaan ei myöskään lähde minnekään, kun minä pyydän. Kaikki vain keksivät tekosyitä tai jättävät vastaamatta kokonaan. Olenko tosiaan niin paska ihminen, etten kelpaa mihinkään. Onko elämässä oikeasti enää mitään järkeä.
Laihdutan ja yritän päästä kuntoon, mutta välillä mietin syitä siihen. Tottakai itseäni varten etupäässä, mutta myös siksi että voin näyttää kaikille miten hyvin olen onnistunut. Mutta kenelle näytän ja missä? En tapaa kuitenkaan ketään.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihmisiä, jotka jumittuvat kotiinsa ja syövät itsensä hengiltä...

Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa

Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää

Olen laiminlyönyt blogiani... On vain ollut niin hirveästi ajateltavaa ja tehtävää ja olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut käyttää aikaa ajatusten muotoilemiseen blogiini.
Eniten on aikaa vienyt vanhempi koiristani, joka leikattiin (sterilisaatio) vajaa viikko sitten. Pientä stressiä tietenkin ennen leikkauspäivää ja nyt sitten kauheasti huolehtimista. Ensinnäkin koiralla pitää koko ajan olla joko kauluri tai "puku" ettei pääse nuolemaan haavaa. Ja puolet olohuoneesta (asumme siis tällä hetkellä porukoilla, että olisi enemmän vahtivia silmäpareja ja ennen kaikkea tilaa) on pitänyt aidata, jotta pentu ei pääse riehumaan vanhemman koiran kanssa. Näistä toimenpiteistä huolimatta koira on osoittautunut kunnon Houdiniksi ja onnistui alkuun riisumaan pukunsa ja tulemaan ulos aitauksesta... Nyt on aitauksessa kaikkia varmistuksia ja puku pienennetty niin, ettei enää pääse sukeltamaan ulos, mutta silti koiria ei voi jättää pitkäksi aikaa keskenään.
Onneksi noista leikkauksista toipuu nopeasti, jos kaikki menee hyvin.

Työrintamalla menee hetkeksi vähän paremmin. Pääsen ilmeisesti sinne firmaan missä olen tehnyt toimistotyötä. Siis luultavasti vain kesäksi, mutta parempi sekin kun ei mitään. Ja samalla voin katsella syksyä varten muita paikkoja. Se toimistoduuni on aika tylsää, eikä siellä ainakaan hyötyliikuntaa juurikaan saa, mutta siitä maksetaan aika hyvin ja sehän tässä nyt tärkeintä on.

Laihdutus ei ole hetkeen mennyt suuntaan eikä onneksi toiseenkaan. No, positiivisesti ajateltuna mieluummin pysyn samassa, kun että lihoisin ja ainakin tedän suunnilleen miten syödä sitten, kun olen haluamassani painossa ja haluan pysyä siinä.
Nyt kuitenkin pitäisi ensin päästä sinne asti... Olen pikkuhiljaa vähentänyt hiilareita ja jatkaa nyt mahdollisimman pienillä hiilareilla. Aion pyrkiä pysymään alle 40g/hh päivässä. Eli ruokavalio on lähinnä kananmunia, tonnikalaa, kalkkunaa (en pysty vieläkään syömään kanaa, mutta kalkkuna menee, jos se on oikein valmistettu...) ja kasviksia. Lisäksi jonkun verran maustamatonta jogurttia ja marjoja + pähkinöitä.
Liikuntaa joka päivä vaihdellen. Siihen asti, että koira saa tehdä kunnon lenkkejä aion käydä joka päivä juoksemassa tai pyöräilemässä pennun lenkkien lisäksi. Lisäksi vatsoja ja punnerruksia. Löysin Yle Areenalta jonkun kahvakuulajumpan, jota ajattelin kokeilla myös.

Nyt lähden hakemaan kirjastosta varaamani kirjat; Barry Popkinin Läski maailma ja Kim Cherninin Nälkäinen minä.