Välillä elämä vain on niin paskaa, ettei voi kun miettiä mikä on se asia, mikä pitää minut täällä. Tänään on taas ollut juuri sellainen päivä. Itse asiassa jokainen päivä on sellainen päivä, välillä vain onnistuu kääntämään ajatukset pois pahimmasta todellisuudesta silläkin uhalla, että seuraavana aamuna koko paska iskee päin kasvoja entistä pahemmalla raivolla.
Minun pitäisi kai vain pysyä kotona. Omassa pienessä kodissani, omassa tyhjässä elämässäni. Niin tylsässä, mutta samalla turvallisessa. Yritän käydä salilla joka päivä. Ja koirien kanssa lenkillä. Vähintään kolme lenkkiä joka päivä. Minun pitäisi tyytyä siihen. En selviydy enemmästä. En löydä töitä, johon haluaisin tai en pääse työhön, johon haluaisin. En enää kestä sitä, mitä kaikkea muut saavat ja saavuttavat samaan aikaan, kun minä en saa tai saavuta yhtään mitään.
Käyn melkein joka viikonloppu vanhemmillani. Pakko pitää välit kunnossa, koska en selviä ilman heidän apuaan rahallisesti ja muutenkin, halusin tai en. Mutta minä en selviydy niistä viikonlopuista. En selviydy siitä ruokahelvetistä koskaan voittajana, enkä koskaan selviydy ehjänä, kun joudun kuuntelemaan juttuja siitä, mitä sisarukseni ovat tehneet.
Minun siskoni on nyt Kreikassa. Poikaystävänsä kanssa. He lähtivät sinne ihan huvikseen, kun sattumalta selailivat äkkilähtöjä ja sattui sopiva matka sopivaan aikaan. Ja kappas, hotellikin on täydellinen, allasalue varsinkin ja kaikki nyt vain sattui menemään täydellisesti, kuten aina.
Minun elämääni ei kuulu matkat Kreikkaan, eikä poikaystävät. Ja vaikka kuuluisikin, minulle sattuisi joku paska hotelli ja rumat näkymät ikkunasta. Minun elämäni on sellainen, että siinä ontuu aina joku asia. En muista, että mikään asia elämässäni olisi sujunut ongelmitta.
Tuntuu, että oravanpyöräni kutistuu ja kiristyy entisestään. Minulla on nykyään vatsa kipeä koko ajan. Se on kipeä, jos en syö ja kipu vain yltyy, jos syön. En enää tiedä, mitä uskallan tehdä. En halua mennä lääkäriin. En selviytyisi siitä. En halua, että kukaan tuntematon koskee minuun tai tekee testejä. Ne eivät ole kuitenkaan varmoja ja sitäpaitsi minun tuurillani se on vähintään vatsasyöpä.
Joku voisi ajatella, että mitä helvetin järkeä on edes laihduttaa, kun kaikki muukin on jo niin huonosti. Minulle sillä on järkeä. Tuskin kukaan kuollessaankaan haluaa olla lihava.
Voi Josephine,
VastaaPoistakun etsimällä etsii elämästään huonoa, sitä myös löytyy. Aina. Kenenkään elämä ei ole täydellinen. Myös muilla on huolia ja suruja.
Ei kannata verrata itseään jatkuvasti muihin. Yritä löytää jotain iloa elämästä:) Vaikka sinun tuurillasi saataisiin paska näkymä ja paska hotelli, se olisi silti Kreikka. Samat nähtävyydet, samat rannat ja sama aurinko olisi kanssasi.
Ja kiltti, mene lääkäriin jos mahasi oikeasti vaivaa.
Voimia♥