Hammaslääkäripaniikkia ja paino!

Minulla on joskus monta vuotta sitten lohjennut kolmion muotoinen pala toisesta etuhampaasta ja koska on sanomattakin selvää, että etuhampaat on aika kovassa rasituksessa, niin se paikka parin vuoden välein menee rikki ja joudutaan uusimaan.
Olen varmaan miljoona kertaa valittanut täällä hammaslääkäripelkoani, ja voitte varmaan kuvitella tuskani, kun paikka tällä kertaa irtosi ja hammaslääkärini on lomalla! Kaiken lisäksi aikoja ei olisi saanut kyseisessä paikassa muille, kun yhdelle mieslääkärille, josta minulla on tosi huonoja kokemuksia. Ei siis auttanut, kun ryhtyä miettimään jotain muuta hammaslääkäriasemaa. Luojan kiitos, pääkaupunkiseudulla näitä asemia riittää! Myös niitä, joista löytyy omia hammaslääkäreitä meille "paniikkipotilaille".
Voin kertoa, että syke oli huipussa kun hammaslääkäriin eilen astelin. Mutta ihan turhaan! Se hammaslääkärimies oli ihan mahtava tyyppi. Niin tarkka ja rauhallinen ja sitä paitsi hyvännäköinenkin! Ja hammas korjattiin ilman puudutusta! En olisi ikinä itsestäni uskonut, mutta jotenkin se tyyppi sai minut vakuuttuneeksi, että selviydyn.
Tavallaan olisi ollut helpompaa, jos käynti ei olisi mennyt ihan niin hyvin, koska nyt jopa pohdin, että pitäisikö kokonaan vaihtaa tuolle toiselle hammaslääkärille. Eihän se siis mitenkään laitonta ole, mutta olen käynyt niin monta vuotta samalla lääkärillä, että hän varmasti ihmettelisi kun en enää ollenkaan tulisikaan sinne. Onneksi seuraavaan käyntiin on vielä aikaa, joten ehdin miettiä asiaa.

Selvittyäni niin hyvin hammaslääkärikäynnistä päätin, että olen ansainnut pienen alennusmyyntikierroksen. Olen kuitenkin selkeästi kadottanut sisäisen mestarishoppaajani, koska nyt joka ikisen vaatteen ja tavaran kohdalla päässä soi vain "Et sinä sitä tarvitse, säästä johonkin tärkeämpään!"
Ennen pistin surutta vähätkin rahani uusiin vaatteisiin tippaakaan murehtimatta.
En tiedä onko kyseessä järjen ääni, vai tuntuuko minusta vain että haluan olla vielä edes vähän pienempi, ennen kuin ostan mitään uutta.

Paino on siis viime aikoina heitellyt aika paljon, mutta nyt taas 54:n turvallisemmalla puolella. 29.7 on jäljellä tasan kaksi viikkoa. Kuinka paljon kahdessa viikossa voi laihtua...?
Huomenna on kaverini siskon läksiäiset, joihin olen luvannut yrittää päästä. Siis ei minulla mitään muutakaan ohjelmaa ole silloin, mutta ahdistaa kaikki se ruoka ja juoma. Toisaalta käyn niin vähän missään, että kyllä minä ainakin käymään varmaan menen. Sitä paitsi ei minun kannata ruuista stressata, en voi kuitenkaan syödä mitään, kun kaikessa on maitoa tai vehnää. Ja voin ihan hyvin olla vesilinjalla tai sitten enintään pari siideriä.
Sunnuntaina menen katsomaan Harry Potterin viimeisen osan. Päätin, että jos minun tekee mieli, voin silloin syödä vähän karkkia. Mutta vain jos todella tekee mieli! Ei ole nimittäin moneen päivään tehnyt yhtään mieli karkkia, mikä on minun tapauksessani tosi outoa!
Ennen tuota leffaa haluaisin ehtiä lukea viimeisen Harry Potterin loppuun ja vielä olisi yli 400 sivua jäljellä!

Hyvää viikonloppua!