What I mean is I need the good things

 Paino tänään 50.6.

Se, joka väittää, että painon putoaminen sairastuttaa vain enemmän on pakosti väärässä. Tänään aamulenkillä askel oli tosi kevyt ja mieli korkeammalla, kuin aikoihin, vaikka toki fyysisesti väsyttääkin.
Paino jumitti muutaman päivän 51.1:ssä ja ajattelin tulevani hulluksi, jos ei pian päästäisi 50:n puolelle. Aloin jo miettiä jotain boostauspäivää, mutta onneksi voin vielä siirtää sitä. Haluan pitää boostauksen sitten, kun paino alkaa nelosella. Siihen asti on pakko sinnitellä.

Vaa'an lukema piristi mieltä, mutta muuten sama paska jatkuu. Tuntuu kuin repeäisin kappaleiksi. En enää tiedä mitä haluan, vai haluanko mitään. Paitsi laihtua.
Olen asunut nyt jonkun aikaa vanhemmillani. Ahdistaa, kun maksamme kallista vuokraa omasta kämpästäni, vaikka lorvin täällä. Äidin mielestä vaan on turvallisempaa, että olen täällä, koska olen niin epävakaa, enkä nyt käy edes mielenterveyspolilla.
Ainoa hyvä asia täällä on se, että kauppaan on yli kilometrin matka. Sinne ei tule juostua missä tahansa käteen osuneissa vaatteissa hetken mielijohteesta, niin kuin omassa kodissani.
Kaikki muu sitten ahdistaakin sitäkin enmmän. Tuntuu, että olen täällä vain vaivaksi ja tiellä. Kulutan vain vettä ja sähköä ja sohvaa, en tee mitään hyödyllistä ja pilaan vanhempieni päivän kiukuttelemalla.
Ahdistaa, kun ympärillä on ihmisiä, mutta toisaalta tulin tänne alunperin siksi, että ahdistuin kotona yksinäisyydessä.
Äiti sanoi, että voisin miettiä tänne pysyvästi muuttamista. Tai ei pysyvästi, mutta siksi aikaa, että asiat vähän paranisivat. Mutta sekin tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta. Saan paniikin jo nyt, kun ajattelen tilannetta, ettei minulla olisi paikkaa minne paeta, kun en vain jaksa nähdä yhtäkään ihmistä. Enkä selviäisi tavaroiden pakkaamisesta ja muutosta. Joku muu joutuisi tekemään sen puolestani, enkä halua kenenkään koskevan minun tavaroihini. Sitä paitsi eivät ne kaikki huonekalut ja muut tänne mahtuisi ja siitäkin syntyisi hirveä stressi, että mitä niille nyt tehdään.
Ei auta muu kuin toivoa, että saisin toimeentulotukea. Äiti lupasi tänään soittaa asiasta...

I hate to be me

Näin viime yönä unta, että äiti oli ostanut minulle karkkipussin. Olin sekä innoissani, että kauhuissani. Pyörittelin irtokarkkipussin sisältöä ja mietin, kuinka paljon lihoisin niistä kymmenestä karkista. Sitten äiti sanoi, että kaikki leivät leipälaatikossa ovat gluteenittomia. Menin katsomaan ja laatikko oli täynnä mitä tuoksuvampia ja pehmeämpiä leipiä ja sämpylöitä. Nauroin, että nuo ei ole gluteenitonta nähneetkään, mutta äiti kivenkovaa väitti moneen kertaan tarkastaneensa asian. Jostain syystä minun ei silti yhtään tehnyt mieli edes maistaa yhtäkään leipää. Onneksi pian jo heräsin unestani. En kestä ruokaunia...

Aamulla paino oli 51.5 eli -400g siitä mitä se on ollut kolme päivää. Luojan kiitos vihdoin miinusta. Jotenkin kuvittelen, että alle 50:een pääseminen tuo minulle jonkinlaisen turvapaikan. En vain voi enää sietää 5:lla alkavia lukuja! Oikeastaan 48 olisi vielä parempi, koska siinä olisi enemmän "varaa", kuin jossain 49.9:ssä, missä pienikin turvotus nostaa 50:n väärälle puolelle.

Viime viikonloppuna siskoni kävi täällä. Vihaan sitä, miten aina vertailen itseäni muihin ihmisiin. Etsin netistä näyttelijöiden ja mallien pituuksia ja painoja, vertaan painoindeksejä omaani ja kirjaan tavoitteitani siitä, keiden kanssa haluaisin olla samankokoinen. Nykyään huomaan vertailevani itseäni myös siskooni. Tuijotan salaa hänen jalkojaan, vatsaa ja käsivarsia. Ihan pakolla minulla on enemmän löysää joka puolella. Olemme saman pituisia, mutta hän on minua miljoona kertaa urheilullisempi. Siinä missä minä kiroan ulkoiluttaessani koiria räntäsateessa hän käy salilla ja jumpassa monta kertaa viikossa. Hänellä on kokopäivätyö, poikaystävä, paljon ystäviä ja häntä pyydetään milloin kahville, milloin leffaan tai shoppailemaan. Hän on kaunis ja kaikki pitävät hänestä. Hänen rinnallaan olen vain naurettava ja epäonnistunut kasa romua. Minä en ehkä ikinä pääse samanlaiseen tilanteeseen. Siksi kuvittelen, että olisin edes vähän helpommin hyväksyttävä, jos olisin pieni ja laiha. Veisin vähemmän tilaa ja vähemmän ääntä.

Forget it all again

Anteeksi pitkä blogihiljaisuus.
On monet kerrat ollut sellainen fiilis, että haluaisin kirjoittaa blogiini, mutta sitten taas tullut jostain syystä muihin aatoksiin...

Olisi ihanaa kertoa, että minulla menee nyt hyvin, mutta niin ei ole. En tiedä meneekö minulla yhtään paremmin, tai edes yhtä hyvin, kuin viimeksi kun olen postannut.
Ehkä paremmin, koska paino on taas laskusuunnassa, mutta muuten huonommin pääni sisällä. Olen todella väsynyt ja ahdistunut koko ajan. Joudun keräämään kaiken päättäväisyyteni, että jaksan aamulla (tai aamupäivällä) nousta sängystä ylös ja ulkoiluttaa ja ruokkia koirat päivän aikana. Kaikki muu on vain plussaa, mutta valitettavan usein tuo on kaikki mitä päivääni mahtuu.
Syön tosi huonosti, eikä se tietenkään oloani paranna. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, ettei pienenevä numero vaa'an näytössä aiheuttaisi pientä ilon tunnetta pääni sisällä. Sen sijaan lihomisen pelko tuntuu vain pahenevan. Jos paino on aamulla edes 100g pienempi, kuin eilen tunnen selviäväni taas yhden päivän. Kun taas se on pysynyt samassa (kuten tänään), saati sitten noussut, tuntuu kuin kaikki elämässä olisi aivan yhtä tyhjän kanssa.

Asiaa ei helpota myöskään se, että hoitotapaamiseni ovat katkolla. Se on oma syyni, koska jätin niin pitkän aikaa menemättä sinne. Minun olisi pitänyt tavata uusi lääkäri ja se aiheutti minussa paniikin. Lupasin pariin otteeseen mennä, mutta lopulta jäin vain itkemään ja viiltelemään kotiin... Kaikki olivat koko ajan minun puolellani ja silti minä vain pilasin koko jutun.
Oikeasti vain pahensin asiaa, koska nyt joudun käymään taas jollain vieraalla uudella lääkärillä, jotta saan uuden lähetteen tuonne psykiatriselle. Ja ilman noita käyntejä en saa niitä tukia, jotka minulle kuuluu ja muutenkin on rahat vähissä.
Sain kotiin paperin hoitosuhteen päättymisestä ja se oli todella järkyttävää luettavaa. Vaikea masennus, itkuinen, itsetuhoinen, sulkeutunut... Miten päädyin tähän pisteeseen

Paino tänään 51,9. Saan syödä karkkia seuraavan kerran, kun pääsen alle 50.