keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Forget it all again


Anteeksi pitkä blogihiljaisuus.
On monet kerrat ollut sellainen fiilis, että haluaisin kirjoittaa blogiini, mutta sitten taas tullut jostain syystä muihin aatoksiin...

Olisi ihanaa kertoa, että minulla menee nyt hyvin, mutta niin ei ole. En tiedä meneekö minulla yhtään paremmin, tai edes yhtä hyvin, kuin viimeksi kun olen postannut.
Ehkä paremmin, koska paino on taas laskusuunnassa, mutta muuten huonommin pääni sisällä. Olen todella väsynyt ja ahdistunut koko ajan. Joudun keräämään kaiken päättäväisyyteni, että jaksan aamulla (tai aamupäivällä) nousta sängystä ylös ja ulkoiluttaa ja ruokkia koirat päivän aikana. Kaikki muu on vain plussaa, mutta valitettavan usein tuo on kaikki mitä päivääni mahtuu.
Syön tosi huonosti, eikä se tietenkään oloani paranna. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, ettei pienenevä numero vaa'an näytössä aiheuttaisi pientä ilon tunnetta pääni sisällä. Sen sijaan lihomisen pelko tuntuu vain pahenevan. Jos paino on aamulla edes 100g pienempi, kuin eilen tunnen selviäväni taas yhden päivän. Kun taas se on pysynyt samassa (kuten tänään), saati sitten noussut, tuntuu kuin kaikki elämässä olisi aivan yhtä tyhjän kanssa.

Asiaa ei helpota myöskään se, että hoitotapaamiseni ovat katkolla. Se on oma syyni, koska jätin niin pitkän aikaa menemättä sinne. Minun olisi pitänyt tavata uusi lääkäri ja se aiheutti minussa paniikin. Lupasin pariin otteeseen mennä, mutta lopulta jäin vain itkemään ja viiltelemään kotiin... Kaikki olivat koko ajan minun puolellani ja silti minä vain pilasin koko jutun.
Oikeasti vain pahensin asiaa, koska nyt joudun käymään taas jollain vieraalla uudella lääkärillä, jotta saan uuden lähetteen tuonne psykiatriselle. Ja ilman noita käyntejä en saa niitä tukia, jotka minulle kuuluu ja muutenkin on rahat vähissä.
Sain kotiin paperin hoitosuhteen päättymisestä ja se oli todella järkyttävää luettavaa. Vaikea masennus, itkuinen, itsetuhoinen, sulkeutunut... Miten päädyin tähän pisteeseen

Paino tänään 51,9. Saan syödä karkkia seuraavan kerran, kun pääsen alle 50.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.