Jos pyydät, kerron fasaaneista, ne lähtivät kauan sitten pakoon kylmää

Huh, vihdoin omassa kodissa. Kaapit täynnä turvaruokia, paitsi tofujäätelöpaketti ja keksit, joita äiti toi eilen muiden ruokien mukana täyttääkseen vähän jääkaappia... Onneksi keittiön ja olohuoneen väliin asennettiin turvaportti koirille. Ehkä se samalla hidastaa matkaani jääkaapille...
Sitä paitsi juuri nyt olen tosi onnellinen siitä, ettei talossani ole hissiä. Pentua pitää viedä miljoona kertaa päivässä ulos pissalle ja sehän tarkoittaa, että saan juosta yhtä monta kertaa portaita ylös alas kuuden kilon paino kainalossa. En nimittäin viitsi juoksuttaa pantua vielä portaissa, vaikka toki se niitä joka päivä saa vähän harjoitella, ettei tule myöhemmin kammoa. Pentu jun tulee painamaan aikuisena noin 25kg, niin voisi olla kiva, jos silloin ei enää tarvitsisi kaikissa portaissa ottaa syliin...

Haluaisin todella löytää nyt jotain töitä pikku hiljaa. Tottakai on ihan kivaa, kun on paljon vapaa-aikaa ja aikaa kouluttaa koiria ja harrastaa liikuntaa. Mutta jotenkin kyllästyttää se, kun pitää laskea jokainen sentti ja miettiä, että mitä voi ostaa ja mitä ei. Siis en haluakaan olla mikään tuhlaaja, mutta olisi kiva kun joskus voisi hankkia jotain extraa ja ennen kaikkea välillä saisi jotain säästöönkin. En vain sen viime jouluisen uupumuksen jälkeen halua enää tehdä sellaista työtä, jossa en yhtään viihdy ja jota joudun tekemään joka päivä väkisin. Olisi kiva, että edes joskus olisi kivaa mennä töihin, vaikka tottakai joka työpaikassa on välillä raskaampaa ja sitten taas helpompaa.
No, täytyy varmaan kirjoittaa taas muutama hakemus kun menen käymään porukoilla. Ja samalla voisin ottaa muistitikulle cv:t ym. jotta voisin jatkossa lähettää hakemuksia kotonakin.

Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole

Huono huono viikonloppu.

Hyvät asiat:
-Olin molemmat päivät töissä, eli kulutin ainakin jonkun verran, koska työ on fyysisesti tosi raskasta
-Kävelin lauantaina askelmittarin mukaan noin 13 km. Eilen ei ollut askelmittaria mukana, mutta veikkaisin, että kävelin päivän aikana noin 8-9 km.

Huonot asiat:
-Söin molempina päivinä liikaa. Ja vaikka kulutinkin paljon, niin +-0 ei silti ole mikään voittajafiiliksen paikka.

Kaiken lisäksi eilinen Black Swan-leffailtakin meni pilalle. Olimme jo matkalla keskustaan, kun muistin etten ollut ottanut varausnumeroa mukaan. Soitin äidille, että hän menisi Finnkinon sivuilta katsomaan minun tiedoistani sen numeron. Ja arvatkaapa mitä?! Sitä varausta ei ollut missään. Enkä ole todellakaan vain kuvitellut varaavani lippuja leffaan, koska varasin vielä varmuuden vuoksi sekä lauantaille, että sunnuntaille ja kirjoitin varaamisen jälkeen ajat vielä paperille ylös. En tajua miten tuollainen voi olla mahdollista!
No, eihän meidän sitten ollut järkeä mennä elokuviin ollenkaan, koska ilman varausnumeroa ei tee mitään, varsinkin kun koko näytös oli muutamaa paikkaa vaille loppuunmyyty. Menimme sitten vain Makuuniin vuokraamaan Inception ja ostamaan tietysti hirveät pussit karkkia. Menimme sitten porukoille katsomaan leffaa ja äiti teki tietysti vielä ruokaakin. Kalaa ja ranskalaisia. Kaloreita kaloreita kaloreita.

Tällä viikolla aion kävellä joka päivä vähintään 15 000 askelta!
Lisäksi teen tietenkin vatsat ja punnerrukset.
Tänään olisi muuten tarkoitus mennä koirien kanssa vihdoin omaan kotiin. Pois porukoiden loputtomien ruokavarojen ääreltä. Kyllä kiitos.

Joisin viskin ja nousisin portaissa käsilleni

Eilen kävin Lidlissä ostamassa enrgiajuomia ja törmäsin siellä alle 8 euron hintaiseen askelmittariin. Minulla on ollut joskus käytössä äitini askelmittari, joka taitaa olla kyllä tullut jonkun muropaketin matkassa. Oma kärsivällisyyteni laitteen kanssa tosin lopahti aika pian tajutessani, että se laski askelia vähän sinne päin ja välillä vain joka toisen askeleen. Koskaan ei siis voinut olla varma onko kävellyt 10 000 vai 15 000 askelta, kun laite näytti mitä sattui, vaikka olisi mennyt joka päivä saman lenkin.
No, joka tapauksessa päätin testata tuon Lidlin uuden koneen. Ja ensimmäisen testauksen perusteella vaikuttaa toimivalta. Siihen syötetään oma paino ja askeleen pituus. Lisäksi mukana on radio, mutta kuuntelen mieluummin omaa musiikkiani, jos ylipäätään kuuntelen. Laite laskee askeleet, kilometrit ja kalorit. Ja tulokset jäävät aina viikon ajalta muistiin. Ainakin miljoona kertaa tarkempi laite, kuin vanha askelmittari. Tosin tuohon kalorinkulutuksen laskemiseen en oikein luota. Laitehan laskee käytännössä "tärähdykset" ja tuskin se tietää johtuuko tärähdys kävely- vai juoksuaskeleesta ja juoksemalla kyllä palaa enemmän kaloreita, kuin kävellessä.
10 000 askeltahan on se määrä, mikä pitäisi vähintään päivässä kävellä. Tänään on töissä ja lyhyellä lenkillä mennyt noin 9 000. Ja päivän pitkä lenkki on vielä edessä. Askelten laskemiseen oikeasti koukuttuu ja niitä haluaa kerätä enemmän ja enemmän!

Taidan muuten olla vähän kieromielinen, koska satuin katselemaan erään vanhan ystäväni (olimme kavereita yläasteella, nykyään vain fb-kavereita) tuoreita lomakuvia ja sen sijaan, että olisin ollut yhtään kateellinen siitä, että hän on ollut maailmalla ja minä hyisessä Suomessa, koinkin mielihyvää huomatessani kuinka paljon hän on lihonut sen jälkeen, kun olen hänet viimeksi tavannut. Hän on paljon isompi, kuin minä.
Katseleekohan joku minun kuviani ja ajattelee samoin...?!

Hei mikään ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää

Hyi hyi hyi. Äiti raahasi eilen taas kaapit täyteen herkkuja... Alkoi ahdistaa sillä sekunnilla, kun hän alkoi purkaa ostoskasseja. Suolakeksejä (gluteenittomia tietenkin, vain josephinea varten), sipsejä, tofujäätelöä... Tuli sitten syötyä jäätelöä + muutamia suolakeksejä illalla. Onneksi muuten pysyin hyvin kurissa koko päivän ja söin aamiaisen lisäksi vain wokkia, jossa oli pelkästään wokkivihanneksia ja cashewpähkinöitä + thaikastiketta. Eli kyllä kalorit alle 1000 joka tapauksessa varmasti jäivät, mutta silti. Onneksi sipseihin en koskenut ja loput suolakeksit ja jäätelö vaanivat kaapeissaan, mutta ei minun tee edes mieli niitä. Lisäksi illalla oli pakko tehdä vielä 100 kyykkyä, varpaillenousuja ja vartalonkiertoja, että kuluttaisi edes vähän. Toki olin tehnyt myös 45min+30min+45min lenkit aiemmin päivällä.
Voi muuten kuulostaa siltä, että äitini on joku ylipainoinen pullan mutustaja, kun aina kerron miten hän kanniskelee herkkuja kotiin. Ja okei, se on totta että hän rakastaa suklaata ym. herkkuja, mutta oikeasti hän on ihan normaalipainoinen ja enemmän ehkä jopa hoikka. Äiti on aina ollut sellainen. Olen katsellut hänen nuoruuskuviaan ja nähnyt vaatteita, joita hän silloin käytti ja hän on ollut ihan super laiha. Ja kuitenkin hän on aina rakastanut ruokaa, mutta ei vain ole koskaan kummemmin lihonut, söi miten paljon vain.
Meidän lähisuvussakin kaikki ovat aika hoikkia, ei tule yhtään ylipainoista henkilöä mieleen.
Ja vaikka minä pidänkin itseäni hirveänä valaana, niin totuus on myös se, etten usko että minusta tulisi ylipainoista, vaikka söisin miten paljon. Koska esimerkiksi silloin kun muutama vuosi sitten painoin yli 65 kiloa, niin paino ei siitä silti noussut enää minnekään, vaikka söin pitkään hirveän epäterveelisesti ja isoja määriä. Siis olinhan ihan järkyttävän iso silloin, mutta kai geenit sitten tuolla lailla voivat vaikuttaa.

Tänään sitten paniikki oli lähellä heti aamusta, kun kananmunia ei ollut! Kananmunat ovat paras mahdollinen aamiainen, kun ne pitävät nälkää niin pitkään. Kiertelin hermostuneena keittiötä ja availin kaappeja (paitsi en sitä laatikkoa, missä ovat sipsit ja suolakeksit) ja päätin lopulta ottaa vain gefilus-tehojuoman ja puolikkaan banaanin. Ja energiajuomaa, yllätys yllätys...

Minua on muuten ihan toden teolla alkanut viime aikoina ärsyttää ihmisten statukset facebookissa. Tuntuu, että siellä on joku keskinäinen kilpailu siitä, kuka on ahkerin ja harrastaa eniten liikuntaa. Lisäksi on tämä HeiaHeia, johon en sen kummemmin ole itse tutustunut, mutta jonne ilmeisesti voi käydä merkkaamassa liikuntasuorituksiaan ja sitten sitä kautta jakaa niitä facebookissa kaikkien nähtäville.
Ja siis ehkä vika on vain minussa, mutta minusta tuo vaikuttaa siltä, kuin ihmiset haluaisivat jotenkin vakuutella, että "KYLLÄ, minäkin harrastan liikuntaa". En oikein osaa selittää tätä niinkuin haluaisin, mutta itse en kehtaisi ikinä kuulutella facebookissa kaikille päivän liikuntojani.
No joo, ehkä se olisi vähän outoakin jos sinne tulisi HeiaHeia-ilmoituksia toinen toisensa perään: hiihto 1h 15min, kävely 45min, kävely 30min, kävely 45min, vatsalihastreeni 20min...
Tottakai täällä voin niitä kertoa ja minusta on kivaa lukea teidän kalorinkulutuksianne, koska niistä saa vinkkejä ja ideoitakin, mutta se on eri asia, koska en tunne teitä.
Toivottavasti edes joku ymmärsi pointtini.

Äiti toi minulle kirjastosta kirjan, missä on kahvakuulaharjoituksia. Oma kahvakuulani on pölyttynyt kaapissa aika kauan ja ajattelin nyt kaivaa sen esille. Harjoitukset ei näyttäneet hirveän vaikeilta, joten toivottavasti innostuisin tekemään niitä ihan päivittäin.

Tässä kuussa muuten kaikki otsikot on SMG:n sanoituksista :)

Haluan istua jalkakäytävällä, muistamatta mistä olen tulossa

Eilinen sujuikin sitten ihan suunnitelmien mukaan, eikä nyt ahdista edes enää niin paljon. Painokin oli yhdessä yössä pudonnut yli 2 kg, joten suurimmaksi osaksi nestettä tuo eilinen järkyttävä numero kai oli. Nyt numero on siedettävämpi katsoa, mutta ei silti hyvä alkuunkaan!
Eilen vedin energiajuomaa, vähän mehua, yhden sämpylän ja illalla jugurtin. Onnistuin skippaamaan siitä välistä kaikki ruuat, koska olin koko ajan menossa. Liikuntaakin tuli siis ihan hyvin. Ensin kävin hiihtämässä reilun tunnin. Voin kertoa, että hiki virtasi, kun järven jäällä paistoi aurinko ihan täysiä ja lämpötila auringossa varmasti +15 astetta! Iltapäivällä koirien kanssa puolen tunnin lenkki. Illemmalla menin käymään kotona. Tosin menin ensin postiin ja kävelin sieltä sitten kotiin sen noin 5 km. Illalla vielä toisen koiran kanssa reilun puolen tunnin lenkki. Vatsat ja punnerrukset jäivät taas väliin, mutta koitan ehtiä tehdä tänään sitten enemmän niitä.
Tänään en kyllä taida mennä hiihtämään, koska on niin synkkä ilma. Kävelyt kuitenkin teen ja lihaskunnot.
Aamiaiseksi kaksi riisikakkua ja kananmuna + energiajuomaa. Oikeasti minua vähän ahdistaa tyhjien energiajuomatölkkien määrä pitkin kämppää. Eilen kun kävin omassa kodissani sielläkin oli keittiössä pitkä rivi niitä! Juon niitä ihan liikaa!
Eilen kun kävin apteekissa törmäsin uuteen tuotteeseen: Multivita Energy. Vertailin tuota poretablettia batteryyn ja kofeiinipitoisuus on suunnilleen sama. Plus että tuosta Multivitasta saisi samalla vitamiinit, joita en ikinä muista aamuisin ottaa. Ja lisäksi siinä on vähemmän kaloreitakin. Selitin äidille tuosta valmisteesta ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että minun pitää kokeilla sitä. Luultavasti vain siksi, että se on apteekkituote ja apteekissahan ei myydä kuin kunnon tavaraa... Ja varmaan myös siksi, että uskoo kaiken uupumukseni johtuvan vain vitamiinien puutteesta.

On muuten ihan uskomatonta, kuinka paljon tuo sää vaikuttaa mielialaan. Eilen kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta olin koko päivän niin energinen ja olisin halunnut olla ulkona koko ajan! Tänään kun tuulee ja taivas on harmaa tekisi mieli vain kääriytyä peiton sisään katsomaan leffoja. Mutta minulla ei ole aikaa siihen. Ensimmäisiin lämpimiin päiviin on liian lyhyt aika!

Ai niin. Sain ihanalta fattielta Gorgeous Blogger-palkinnon ja siinä pitää vastata viiteen kysymykseen.


Milloin aloitit blogisi?
Lokakuussa 2009

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Elämästäni ja laihduttamisesta. Joskus eksyn myös aiheesta ja selitän koiristani, mutta toisaalta ne ovat tärkeä osa elämääni. Useimmiten kirjoitan valitusvirsiä siitä, kun en laihdu tai laihdun liian hitaasti tms. mutta onneksi välillä löytyy positiivistakin kirjoitettavaa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En tiedä tekeekö mikään seikka siitä merkittävästi erityistä. Paitsi tietenkin se, että kirjoitan minun omia ajatuksiani ja olen blogissakin täysin oma itseni.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halusin voida purkaa ajatuksiani anonyymina jonnekin ja blogi tuntui kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta. Ennen kirjoitin päiväkirjaa, mutta se aiheutti stressiä, koska jouduin aina pelkäämään, että joku löytäisi sen ja saisi tietää ajatuksistani. Lisäksi blogin lukijat tuntuvat hyviltä ystäviltä, jollaisia minulla ei montaa ole ollut, joten tulee sellainen olo kuin saisi kertoa salaisuuksiaan luotettavalle ystävälle. Sitä paitsi bloggaaminen on tosi koukuttavaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Toivon, että edistymiseni myötä blogini muuttuisi positiivisemmaksi. Ainaisen valittamisen sijaan haluaisin kertoa mitä kaikkea kivaa olen tehnyt ja mitä mukavaa on tapahtunut. Haaveilen siitä, että pääsisin tekemään upean ennen-jälkeen-postauksen. Toivon myös, että joskus myöhemmin uskaltaisin käyttää itse ottamiani kuvia blogissa. Nyt vielä pelkään, että minut tunnistetaan.

Laitan palkinnon eteenpäin nyt vain
Leonardalle ja Effylle,
koska tuntuu että kaikki ovat jo saaneet tämän :)

Jos olisin sievempi, ja luonteeltani säyseämpi

Nousin tänään vaa'alle. JÄRKYTYS! Olen lihonut miljoona kiloa! En kehtaa kirjoittaa numeroa tänne. Kamalaa kamalaa kamalaa! Tuijotin itseäni peilistä. Hirveä turvonnut naama tuijotti takaisin ja peili ilkkui minulle: "Miten oletkaan päästänyt itsesi tuohon kuntoon?! Sinä joka aina päivittelet television ylipainoisia ihmisiä, että miten he eivät ole muka huomanneet kertyviä kilojaan ajoissa! Sinä itse olet matkalla samaan suuntaan!"
Ahdistuin ihan suunnattomasti. Toisaalta tämä oli myös hyvä herätys. Miksi olen vältellyt vaakaa?! Vain lihavat (joihin tosin itsekin kuulun) tekevät niin, koska eivät halua katsoa totuutta silmiin!
Minä syön liikaa ja liikun liian vähän. Syön kuin normaalit ihmiset. Mikä minua vaivaa?!
Luin joulukuun tekstejäni. Ajalta jolloin laihdutus sujui hyvin. Miksi olen palannut vanhaan läskeilyyn?!

Tuntuu, että tämä uusi gluteeniton elämä pilaa kaiken. Yhdessä sämpylässä ilman mitään päällisiä on 250 kcal!!! Ja minä olen syönyt sellaisen usein aamulla ja illalla. Plus siihen vielä lounas ja päivällinen. Huh!

Tein uuden ateriasuunnitelman ja se pitää:
Aamiainen: 2 kananmunaa + tomaattia
Päivällä: Wokkivihanneksia + vähän cashewpähkinöitä + wokkikastiketta
Illalla: Jugurtti tai sämpylä tai dippivihanneksia

Päivän kalorit tulee olemaan aina 500-630 välillä.
Voi kyllä olla, että jätän noiden sämpylöiden syömisen kokonaan. Tuntuu ihan turhalta vetää tuollainen määrä kaloreita yhden sämpylän muodossa. Eikä se edes täytä niin paljon, kuin tuolla energiamäärällä pitäisi!

Nyt kun pakkanen on vihdoin laantunut alan tekemään taas koiran kanssa vähintään kaksi 45min-1h lenkkiä päivässä. Pennun kanssa teen toistaiseksi yhden puolen tunnin lenkin päivässä, mutta kuten arvata saattaa tahti on vielä niin hidas, ettei niillä lenkeillä paljon mitään kuluta...
Näiden lisäksi teen ilman koiria yhden tunnin lenkin joko hiihtäen, juosten tai reippaasti kävellen. Varmaan alkuun hiihtäen tai kävellen ja kun tiet sulaa niin juosten. Minun juoksulenkkarini eivät todellakaan pidä tuolla liukkaalla, enkä varmasti aio nyt hankkia mitään revähdyksiä tai muuten aio loukkaantua kaatuilemalla.
Ja näiden lisäksi sitten yhä jatkan punnerruksia ja vatsojen tekemistä.

Ja käyn joka ikinen aamu vaa'alla!!!

Huh mikä angstaus, mutta olen ihan suunnattoman ahdistunut ja järkyttynyt...

Sunnuntaina muuten vihdoin viimein katsomaan Black Swan. Olen odottanut tätä vaikka kuinka kauan. En tajua miksi kyseinen leffa tulee vasta nyt Suomessa elokuvateattereihin?!
Eilen katsoin Toy Story 3 ja Social Networks. Molemmat aivan loistavia leffoja. En oikeastaan ikinä katso animaatioita, mutta Toy Story 3:sta on kehuttu niin paljon, että oli pakko katsoa ihan mielenkiinnosta. Suosittelen kaikille!

Olen unohtanut nimet, unohtanut talojen numerot

Huh, valvominen ei todella sovi minulle. Valvoin siis koko toissayön Oscareita katsellen ja eilen sain päiväsaikaan nukutuksi vain pari tuntia. En vain osaa nukkua päivällä, vaikka miten väsyttäisi. No, ainakin tuli helposti uni eilen illalla.
Valvotun yön jälkeen olo oli kuin olisin vetänyt jotain. Kävin koiran kanssa lenkillä, enkä muistanut mitään lenkistä jälkeenpäin. En sitä mitä reittiä olimme menneet, enkä sitä tuliko joku meitä lenkin aikana vastaan. En voisi mennä ikinä yötöihin.
Viime yönä nukuinkin sitten melkein kymmenen tuntia, mutta silti olo on kuin olisin juuri herännyt koomasta. Raskas ja tukkoinen ja silmiä särkee. Toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi. Tuntuu, että kaikki ovat vuorollaan sairastaneet sen sitkeän flunssan. Itse olen (koputan puuta) ollut koko talven terveenä, lukuunottamatta jotain pientä kurkkukipuilua. Toisaalta olen myös niin tautikammoinen, että olen vedellyt koko talven naamaani erilaisia maitohappobakteeri valmisteita, joten ehkä niillä on ollut vaikutusta asiaan.

Ollaan yhä porukoilla koirien kanssa. Jos kaikki sujuu hyvin niin viikonloppuna mennään takaisin omaan kotiin. Vähän vain hermoilen vuokrakämppäni ja koiranpennun yhdistelmää. Uudella pennulla kun on taipumusta upottaa pikku hampaansa erinäisiin paikkoihin (nojatuolin reunaan, seinään, pistorasiaan...), enkä usko että vuokranantajani ilahtuisi pennun remontti-ideoista. Ostettiin eläinkaupasta sellaista sitruuna-ainetta, mikä pitäisi estää pureskelun, mutta kun kokeilin suihkuttaa sitä nojatuolin reunaan pentu meni vain nuolemaan sitä! Onko vika sitten pennussa vai aineessa, mutta eipä vakuuttanut minua tuo aine!
Ihmisiä pentu ei pure tai näyki, opetin sen heti alkuun pois siitä. Ja lisäksi lopettaa kyllä heti jyrsimisen ym. kun sille sanoo siitä. Ihanan helposti uskova koira. Omassa kodissa pentu vaan jää yksin kun lähden toisen koiran kanssa lenkille ja silloin kukaan ei vahdi sen touhuja.
Vakkari eläinkauppamme nainen suositteli naudan putkiluuta kaluttavaksi ja ainakin eilen pentu jäi tyytyväisenä sitä jyrsimään. Toivon niin, että jyrsimisongelma ratkaistaisiin näin helpolla.
On muuten vähän ristiriitaista, kun itse ryhdyin kasvissyöjäksi, mutta silti raahaan koirille kotiini jauhelihaa, possunkorvia, naudan mahaa ja luita ja ties mitä. Ja olen kyllä kuullut myös koirista, jotka syövät pelkkää kasvisruokaa, mutta minusta se sotii niiden luontaisia tarpeita vastaan. Ihminen tulee täydellisesti toimeen kasvisruualla, mutta koira on lihansyöjä.
Ja pyydän anteeksi, että teksti poikkesi taas kerran koira-asioihin...

Joka tapauksessa alan olla kurkkuani myöten täynnä porukoilla asumista, vaikka se koirien kannalta helpompaa on ollutkin. Alkaa ottaa päähän taas se, että äiti käy joka päivä kaupassa ja tuo joka päivä kaapit täyteen ruokaa ja herkkuja ja joka päivä on yhtä taistelua ruokaa vastaan. Itse kun käyn normaalisti kaupassa ehkä kaksi kertaa viikossa ja ostan kaappeihin pelkkää turvaruokaa, jota ei tee yhtään edes mieli, ellei ole nälkä.
Lisäksi täällä ei ole mitään yksityisyyttä. Tietokone on sijoitettu niin, että joutuu koko ajan pelkäämään, että joku näkee mitä teet. Siis lähinnä juuri toisten blogien lukeminen on pelottavaa, koska vaikka teksti on pientä, niin kaikenlaiset thinspiraatiokuvat eivät jätä hirveästi arvailujen varaan...
Ja koko ajan pitää olla varuillaan, ettei jätä todistusaineistoa minnekään. Eilen hahmottelin ruoka- ja liikuntasuunnitelmaa paperille ja satuin jättämään paperin olohuoneen pöydälle hetkeksi (laitoin siihen vielä tavaroita päälle, ettei tekstiä näkyisi...) ja johan äitini pian kyseli, että suunnittelenko jotain kuntokuuria! Sanoin ihan tylysti, ettei toisten tavaroihin saa koskea. En minäkään hänen tavaroitaan ja papereitaan tongi, vaikka ne ovatkin täällä ihan ulottuvillani koko ajan. Vaikka tuskin niissä mitään salaista olisikaan.

Tänään otan tavoitteeksi vain katsoa pari leffaa, jaksaa tehdä kaikki lenkit koirien kanssa ja välttää liikasyömisen. Nyt litkin energiajuomaa, kuin jotain elämän eliksiiriä toivoen sen palauttavan kadonneet voimani. Jos yhtään piristyn, niin lähden koiran kanssa hiihtolenkille, kun porukat on tulleet kotiin.