Olen unohtanut nimet, unohtanut talojen numerot

Huh, valvominen ei todella sovi minulle. Valvoin siis koko toissayön Oscareita katsellen ja eilen sain päiväsaikaan nukutuksi vain pari tuntia. En vain osaa nukkua päivällä, vaikka miten väsyttäisi. No, ainakin tuli helposti uni eilen illalla.
Valvotun yön jälkeen olo oli kuin olisin vetänyt jotain. Kävin koiran kanssa lenkillä, enkä muistanut mitään lenkistä jälkeenpäin. En sitä mitä reittiä olimme menneet, enkä sitä tuliko joku meitä lenkin aikana vastaan. En voisi mennä ikinä yötöihin.
Viime yönä nukuinkin sitten melkein kymmenen tuntia, mutta silti olo on kuin olisin juuri herännyt koomasta. Raskas ja tukkoinen ja silmiä särkee. Toivottavasti en nyt tulisi kipeäksi. Tuntuu, että kaikki ovat vuorollaan sairastaneet sen sitkeän flunssan. Itse olen (koputan puuta) ollut koko talven terveenä, lukuunottamatta jotain pientä kurkkukipuilua. Toisaalta olen myös niin tautikammoinen, että olen vedellyt koko talven naamaani erilaisia maitohappobakteeri valmisteita, joten ehkä niillä on ollut vaikutusta asiaan.

Ollaan yhä porukoilla koirien kanssa. Jos kaikki sujuu hyvin niin viikonloppuna mennään takaisin omaan kotiin. Vähän vain hermoilen vuokrakämppäni ja koiranpennun yhdistelmää. Uudella pennulla kun on taipumusta upottaa pikku hampaansa erinäisiin paikkoihin (nojatuolin reunaan, seinään, pistorasiaan...), enkä usko että vuokranantajani ilahtuisi pennun remontti-ideoista. Ostettiin eläinkaupasta sellaista sitruuna-ainetta, mikä pitäisi estää pureskelun, mutta kun kokeilin suihkuttaa sitä nojatuolin reunaan pentu meni vain nuolemaan sitä! Onko vika sitten pennussa vai aineessa, mutta eipä vakuuttanut minua tuo aine!
Ihmisiä pentu ei pure tai näyki, opetin sen heti alkuun pois siitä. Ja lisäksi lopettaa kyllä heti jyrsimisen ym. kun sille sanoo siitä. Ihanan helposti uskova koira. Omassa kodissa pentu vaan jää yksin kun lähden toisen koiran kanssa lenkille ja silloin kukaan ei vahdi sen touhuja.
Vakkari eläinkauppamme nainen suositteli naudan putkiluuta kaluttavaksi ja ainakin eilen pentu jäi tyytyväisenä sitä jyrsimään. Toivon niin, että jyrsimisongelma ratkaistaisiin näin helpolla.
On muuten vähän ristiriitaista, kun itse ryhdyin kasvissyöjäksi, mutta silti raahaan koirille kotiini jauhelihaa, possunkorvia, naudan mahaa ja luita ja ties mitä. Ja olen kyllä kuullut myös koirista, jotka syövät pelkkää kasvisruokaa, mutta minusta se sotii niiden luontaisia tarpeita vastaan. Ihminen tulee täydellisesti toimeen kasvisruualla, mutta koira on lihansyöjä.
Ja pyydän anteeksi, että teksti poikkesi taas kerran koira-asioihin...

Joka tapauksessa alan olla kurkkuani myöten täynnä porukoilla asumista, vaikka se koirien kannalta helpompaa on ollutkin. Alkaa ottaa päähän taas se, että äiti käy joka päivä kaupassa ja tuo joka päivä kaapit täyteen ruokaa ja herkkuja ja joka päivä on yhtä taistelua ruokaa vastaan. Itse kun käyn normaalisti kaupassa ehkä kaksi kertaa viikossa ja ostan kaappeihin pelkkää turvaruokaa, jota ei tee yhtään edes mieli, ellei ole nälkä.
Lisäksi täällä ei ole mitään yksityisyyttä. Tietokone on sijoitettu niin, että joutuu koko ajan pelkäämään, että joku näkee mitä teet. Siis lähinnä juuri toisten blogien lukeminen on pelottavaa, koska vaikka teksti on pientä, niin kaikenlaiset thinspiraatiokuvat eivät jätä hirveästi arvailujen varaan...
Ja koko ajan pitää olla varuillaan, ettei jätä todistusaineistoa minnekään. Eilen hahmottelin ruoka- ja liikuntasuunnitelmaa paperille ja satuin jättämään paperin olohuoneen pöydälle hetkeksi (laitoin siihen vielä tavaroita päälle, ettei tekstiä näkyisi...) ja johan äitini pian kyseli, että suunnittelenko jotain kuntokuuria! Sanoin ihan tylysti, ettei toisten tavaroihin saa koskea. En minäkään hänen tavaroitaan ja papereitaan tongi, vaikka ne ovatkin täällä ihan ulottuvillani koko ajan. Vaikka tuskin niissä mitään salaista olisikaan.

Tänään otan tavoitteeksi vain katsoa pari leffaa, jaksaa tehdä kaikki lenkit koirien kanssa ja välttää liikasyömisen. Nyt litkin energiajuomaa, kuin jotain elämän eliksiiriä toivoen sen palauttavan kadonneet voimani. Jos yhtään piristyn, niin lähden koiran kanssa hiihtolenkille, kun porukat on tulleet kotiin.