Aika kuluu hitaasti. Päivät vain matelee. Yritän venyttää illalla nukkumaan menemistä, jotten aamulla heräisi niin aikaisin. Silti herään jopa tunteja ennen herätyskelloa.
Nämä harmaat ja tuuliset päivät ovat pahimpia. Ei tee edes mieli mennä ulos. Lenkit pitää tietenkin tehdä, mutta kynnys lähteä on tällaisella säällä aina miljoona kertaa korkeampi, kuin aurinkoisella säällä. Mutta sisälläkään ei ole mitään tekemistä. Tajuan nyt, että minulla on huono tapa syödä tylsyyteeni. Kun minulla on tosi tylsää alan heti suunnitella, mitä herkkuja voisin hakea kaupasta. Onhan syöminenkin tekemistä. Mutta siitä jos jostain on päästävä lopullisesti eroon.
Eilinen sujuikin ihan hyvin. Tein aamulla oman reippaan kävelylenkin. Sen lisäksi koiran kanssa kaksi lenkkiä (50min+30min), pennun kanssa treeniä ulkona ja illalla vielä kävelin kauppaan ostamaan salaattitarvikkeita ym. turvallista.
Päivän aikana söin jugurtin, wokkia ja salaattia.
Jouduin perumaan koiran agilitykurssin. Koira aloitti juoksun toissapäivänä ja kurssi alkaisi viikon päästä, joten ei mitään mahdollisuuksia. Muutenkin juoksut on aina hankalaa aikaa, koska ei saa mennä koirapuistoon, eikä järkevä ihminen pitäisi koiraa silloin edes vapaana, mutta minä pidän... Pakkohan sen on saada liikkua vähän vapaamminkin. Ja pentukaan ei saa mennä vielä puistoon, koska ei ole saanut kaikkia rokotuksia.
Tänään mennään taas porukoille ja ollaan siellä sunnuntaihin asti, koska menen taas viikonlopuksi töihin. Porukoilta on sinne lyhyempi matka ja muutenkin koirat pitää saada hoitoon.
Viime aikoina minulla on ollut kiitettävästi aikaa miettiä elämääni ja on kai sanomattakin selvää, miten sekaisin se juuri nyt on. Suurin ongelma on se, etten kai tarkalleen tiedä, mitä haluan. Periaatteessa haaveilen, että muuttaisin vielä lähemmäs keskustaa ja viettäisin kaupunkilaiselämää. Kävisin töissä, kirjoittaisin vihdoin ja viimein ylioppilaaksi, opiskelisin ehkä jotain muuta sen jälkeen.
Samaan aikaan kuitenkin ajattelen myös muuttamista jonnekin kauemmas täältä, Kirkkonummelle ja Hyvinkäälle. Voisin mennä ratsutallille töihin ja ratsastaa ja kouluttaa hevosia päivät pitkät. Ei siinäkään rikastumaan pääsisi, mutta yhä minusta silti tuntuu, että ratsastus on minulle kutsumuslaji, vaikka käytännössä lopetinkin sen melkein pari vuotta sitten kokonaan. Ja "maaseudulla" asumisessa olisi ainakin se hyvä puoli, että koirilla olisi enemmän tilaa ja vapautta ja ne varmaan viihtyisivätkin hyvin. Lisäksi asuminen olisi halvempaa ja saisin ehkä hankittua oman hevosenkin taas. Toisaalta taas olen asunut jonkun aikaa keskellä-ei-mitään ja olin silloin kamalan ahdistunut. Kaipasin ihmisten ilmoille, kaipasin ääniä ja kaupungin puistoja. Pelkään tehdä ratkaisuja, pelkään että tein niin tai näin, niin saatan katua ja muuttaa mieltäni.
Mutta riippumatta siitä, mihin ratkaisuun tulisin minun on nyt ensin selviydyttävä ylös tästä nykyisestä sudenkuopastani. Ensimmäinen tavoitteeni on laihtua ja sitä myöden kasvattaa itsetuntoani ja uskoa itseeni. Samalla yritän etsiä työpaikkaa itselleni. Vielä töitä ei ole pakko löytyä, koska mielelläni odottaisin vielä noin kuukauden, jotta pentu olisi vähän isompi ja koulutettu rauhassa olemaan kahdestaan toisen koiran kanssa vähän pidemmänkin ajan. Yritän myös välttää liikaa kriittisyyttä haettavia paikkoja kohtaan, tosin välillä sitä tietää heti, ettei viihdy jossain paikassa ja sellaiseen en halua, koska ein halua enää ikinä sairastua työuupumukseen, jos se vain on estettävissä. Voisin kerätä rahaa kesän ajan ja päättää syksyllä, mitä haluan tehdä. Varmaan ainakin yritän kirjoittaa syksyllä, jotta saisin vihdoin ne paperit. Lisäksi äiti on luvannut auttaa minua rahallisesti ajokortin hankkimisessa. Minähän olen käynyt kaikki teoriatunnit jo ja osan ajotunneista. Ja olin vieläpä ihan hyvä ajamaan. Sitten vain, kun jouduin keskeyttämään koulun kaikki muukin jotenkin jäi hoitamatta loppuun. Eli ajokortti voisi olla toinen tavoite keväälle ja kesälle.
No, nyt joka tapauksessa ykköstavoitteen kimppuun - eli lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.