maanantai 14. maaliskuuta 2011
Minä olen niin kuin ne, eli toisenlainen
Ihan hirveä viikonloppu takana. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin hirveään vatsakipuun. Niinhän siinä sitten kävi, että noin 20 vuoden tauon jälkeen sain vatsataudin. Oksentelin ja tärisin koko yön. En ole varmaan ikinä ollut niin paniikissa.
Lauantai ja sunnuntai meni sitten lähinnä lepäillessä ja paastotessa. Söin molempina päivinä ehkä yhteensä 300 kcal. Tänään olisi jo nälkä ja tekisi mieli ruokaa, mutta jotenkin pelottaa syödä. Pelkään, että vatsa menee sekaisin uudelleen. Toisaalta olisi pakko pikkuhiljaa syödä jotain, koska eilen päätin mennä tekemään koiran kanssa reilun puolen tunnin lenkin ja meinasin pyörtyä matkan varrelle! Varsinkin jos oli pienikin ylämäki niin silmissä sumeni ihan huolella ja en ollut lainkaan varma siitä, selviänkö kotiovelle asti. Onneksi tosiaan olimme ja olemme porukoilla, niin äiti vei koiraa muut lenkit ja pentu pääsi takapihalle.
Jos jotain positiivista, niin paino ainakin putosi pari kolme kiloa. Se tosin varmaan palaa heti, kun syön normaalisti. Mutta ehkä voisinkin jatkaa tällä kevyemmällä linjalla nyt. Tarvitsisin vain jotain lisäenergiaa ja äkkiä. Nytkin kädet ovat ihan heikot, eikä jalat jaksa kantaa pitkää matkaa kerralla ja koko ajan väsyttää.
Ensi lauantaina olisi muuten ne tuttuni synttärit, joihin mennessä minun piti olla laihempi. Okei, olenkin vähän laihempi, mutta olen alkanut miettiä menenkö sinne sittenkään. Loppujen lopuksi en tunne sieltä ketään kovin hyvin. Toiseksi en voi syödä siellä varmaankaan mitään. Kaikessa on maitoa tai vehnää ja tuntuu epäkohteliaalta kieltäytyä kaikesta. Lisäksi minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, joten baariviikonloppu ei todellakaan taloudellisesti helpota. Ja muutenkin jos lauantaina juon, niin ihan varmasti sunnuntaina mätän ruokaa. Sitä paitsi viikon päästä keskiviikkona olemme menossa siskoni kanssa yhdelle keikallekin ja tarvitsen rahaa sinnekin. Tosin läskikroppani ja rahatilanteeni ansiosta intoni sitä keikkaakin kohtaan on päässyt hiipumaan aika paljon.
Ja ennen kaikkea ahdistaa tämänhetkinen olotila. En jaksaisi vain nyhjätä kotona katsomassa telkkaria, mutta en jaksa mitään muutakaan. Kaikki voimat menee suihkussa käymiseen ja koiran kanssa pitäisi lähteä lenkille. En jaksa enää olla näin heikko!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahataudin jälkeen kannattaa syödä kuitupitoista ruokaa. Se harvemmin tulee ylös ja siitä saa voimia tehdä asioita. Yleensä kuitupitoiset ruuat esim. marjat ja vihannekset on tooosi vähäkalorisia. Tsemppiä!
VastaaPoistaHmmm..... En ole lukenut blogiasi kovinkaan paljon, muutaman päivityksen vain. Silti rohkenen kommentoida, että haloo!!! Olet alipainoinen (ainakin painoseurannan mukaan...) ja itket, että olet läski etkä voi mennä sen takia minnekään.
VastaaPoistaHukkaat elämäsi tuossa olotilassa. Sinuna alkaisin arvostamaan itseäni ja harkitsisin esim. ravinto / psykoterapeutin apua, jotta saisin elämäniloni ja terveelliset ruokatavat takaisin.
Toivon kaikkea hyvää sulle, tuskin kuitenkaan palaan blogiisi sillä selvästi tämä on näitä anajuttuja....