Happy Easter!

Minulla menee ihan hyvin, vaikka olen laiskasti postaillut. Paino oli viimeksi 55.3 joten toivottavasti alkavalla viikolla pääsisin jo 54:lla alkaviin lukuihin. Tänä viikonloppuna herkutellaan, mutta melko maltillisesti ja liikutaan paljon. Eilen tein viisi lenkkiä(!!!), eli kävelin yhteensä yli kolme tuntia. Tänään en ehkä pääse ihan siihen, mutta parhaani yritän.

Hyvää pääsiäistä kaikille ihanille!

Mä voin kertoo itsestäni kaiken, mutta silti, sä et tiedä mitään

Eilen oli ihan järkyttävä päivä. Taidan oikeasti olla tulossa hulluksi. Sain ihan hirveitä ahdistuskohtauksia ja elämä tuntui taas kerran niin merkityksettömältä, kuin ikinä vaan mahdollista.
Aamu alkoi vielä ihan hyvin, kävin 50min lenkillä koiran kanssa ja söin normaalin aamiaiseni. Sitten jossain vaiheessa vain napsahti. Tunsin itseni jotenkin ihan hyljeksityksi ja hirveän yksinäiseksi. En tiedä johtuiko se jostain facebook-statuksista vai jostain muusta, mutta lopulta vain ryntäsin kauppaan ja tulin sieltä herkkujen kanssa kotiin. Ja eihän ne vielä riittäneet vaan piti vielä pyöräillä Mäkkiin!
Tungettuani kaiken paskan sisälleni ahdistus ei ainakaan helpottanut. Taistelin hirveää ahdistuskohtausta vastaan ja lopulta tajusin raapineeni toisen käden ranteen verille. Jotenkin ajatukset sen jälkeen vähän kirkastuivat. Otin askelmittarin ja lähdin ulos. Päätin, että kävelen niin kauan että olen kuluttanut 250 kalorin edestä, käännyn ympäri ja palaan kotiin. Niin sitten tein. Kulutin 530 kcal ja kävelin noin 8,5km. Olo oli paljon parempi, vaikkakin tuo 500 kaloria oli vain pieni murto-osa siitä, mitä olin syönyt...

Tänä aamuna paino onneksi oli kuitenkin pudonnut ja motivaatio korkealla. Päätin, että pyrin kuluttamaan aina etukäteen kalorit, mitä aion syödä. Askelmittari on kätevä apu. Tänään koiran aamulenkillä kulutin 165 kcal ja aamupalalla söin 150 kcal. Puolen tunnin kuluttua lähden pennun kanssa puolen tunnin kävelylle ja sen jälkeen teen vielä oman lenkin. iistä tulee yhteensä suunnilleen reilu -300 kcal ja lounaaksi syön sen jälkeen wokkia, tonnikalaa ja ananasta eli noin 200 kcal. Illalla vielä yksi lenkki koiran kanssa (n. -160 kcal) ja iltapalaksi jugurttia ja pähkinöitä (n. 200 kcal), eli kaikki kalorit kulutettu päivän päätteeksi.
Näin yritän nyt jatkaa. Sunnuntaina saattaa mennä kalorit yli, koska mennään porukoille juhlimaan isän synttäreitä. Piti tosiaan mennä jo viime viikonloppuna, mutta iskä oli sairaana... Siksi viime viikonloppu sujuikin niin hyvin... Yritän kuitenkin viikonloppunakin tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, niin tulee ainakin mahdollisimman paljon kulutettua, jos sitten syökin enemmän.

Herätä minut vasta sitten, kun me oomme päässeet perille

Miksi oi miksi???
Viikonloppu meni niin hyvin jälleen kerran. Söin vähän ja liikuin paljon. Aloitin jopa juoksuohjelman eilen. Kyseessä on Sport-lehden treeniohjelma, joka ei siis tähtää minnekään maratonille vaan muistaakseni tavoitteena on juosta 10km lenkkejä. Joka tapauksessa jokainen treenikerta on noin 30-50 min ja siihen sisältyy sekä kävelyä, että juoksua. Tarkoituksena on treenata kolme tai neljä kertaa viikossa, mutta minä ahneena tietenkin muokkasin ohjelmaa niin, että treenaan viisi tai kuusi kertaa viikossa ja "vapaapäivinäkin" teen joko laajemman lihaskunnon vatsojen ja punnerrusten lisäksi tai sitten kävelen vähintään puoli tuntia. Ja näihin tietenkin koirien lenkit päälle. Tosin esim. eilen kun kävin juoksemassa otin koiran mukaan, kun oli niin ihana ilma ja koira juoksee niin hyvin vierellä. Olen nyt muutaman päivän ajan tehnyt koiran kanssa aamulenkin pyörällä, koska olen aamulla aina niin väsynyt, etten jaksaisi tehdä kovin pitkää lenkkiä ja pyörän vieressä koirakin saa vauhdikkaamman lenkin.

Viikonloppu sujui siis hyvin, mutta mitä ihmettä tein sitten tänä aamuna?! Jouduin menemään heti aamusta kauppaan, kun jääkaappi oli tyhjänä ja nälkäisenä ostin tietysti aamiaiseksi pasteijan(!!!), karkkia(!!!!!!) ja suklaapatukan(!!!!!!!!!!!!!!!!!). Ostin myös riisikakkuja, jotka ajattelin syödä voin ja kananmunien kanssa, mutta kerkesin syödä yhden sellaisen, kun alkoi etoa ja loput menikin roskikseen. Samoin yksi kolmasosa karkeista. Olisinpa vain tehnyt smoothien aamiaiseksi... En kuitenkaan anna tuon aamun sekoilun pilata koko päivää, vaan kohta tekemään lenkit koirien kanssa ja iltapäivällä sitten juoksutreeni osa 2: 1 min kävelyä + 6 min juoksua x6. Jos ei ala sataa, niin iltapäivällä mennään kaverin kanssa yhdessä lenkittämään koiria.

Oletteko muuten katsoneet ikinä MTV:ltä tulevaa I used to be fat -ohjelmaa? Katsoin itseasiassa ekan kerran itsekin eilen. En tiedä mikä päivä se normaalisti tulee, mutta eilen tuli jakso aamulla ja illalla. Siinä on siis aina joku nuori, joka haluaa kesän aikana laihtua ja näin saada paremman itsetunnon ja muuttaa elämänsä jne. Ja heillä on siis aina noin reilu kolme kuukautta aikaa päästä tavoitteeseen. Esim. eilen toisessa jaksossa oli tyttö, joka pudotti painoa kolmessa kuukaudessa yli 40kg!!! Eli noin kolme kiloa viikossa! Ja sitten joku väittää, ettei voi laihtua, kuin enintään kilon viikossa. Tottakai nuo henkilöt ovat aloittaessaan yli 100-kiloisia, eli on jotain mistä tiputtaakin, mutta minulla on nyt noin viisi viikkoa aikaa laihduttaa ja jaksan yhä uskoa, että pystyn siinä ajassa pudottamaan vähintään 5kg! Ja ehkä jopa enemmän... Jos vain jaksan pitää itseni erossa irtokarkkihyllyistä...

Mutta kuka se on kun huutaa?

No niin! Eilen sitten feilasin ihan huolella. En halua enää edes muistella mitä kaikkea söin, mutta ihan järjettömän määrän kaikkea paskaa kuitenkin...
Alkoi ahdistaa tuo sateinen ja harmaa sää ja se, että heikotti ja pyörrytti koko ajan. Päätin sitten eilen kaikista muista suunnitelmista poiketen pitää boostauspäivän, joka nyt meni vähän överiksi. Mutta onhan ainakin boostattu... Illalla kieriskelin hirveissä omantunnontuskissa, mutta helpotti vähän kun lueskelin vanhoja blogitekstejäni ja huomasin, että vuosi sitten vappuna olin painanut vielä 57kg ja nyt vappuun on vielä viikkoja ja olen jo 55 kg:ssa. On ihan mahdollista, että pääsen alle 50 kg toukokuun aikana ja kesällä taas minulla ainakaan ei hirveästi paino yleensä nouse, joten jos vaan jaksan olla tiukkana niin tästä voi vihdoin tulla kesä, jolloin en näytä hylkeeltä... En nimittäin ole mikään grillaajatyyppi, joka viikonloppuisin vetää makkaraa ja pihvejä ja juo olutta. Eieiei...

Mutta tuo sade saisi nut loppua ja äkkiä. Saan kohta hermoromahduksen, kun kaikki vaatteet on märkiä koko ajan, ei voi käyttää muita kenkiä kun kumisaappaita ja koirat on litimärkiä ja kuratassuisia joka lenkin jälkeen. Kämppä pitää imuroida melkein joka päivä, kun hiekkaa kulkeutuu sisään. Rakastan kevättä, mutta en tätä kuraista osaa siitä.
Ja tällaisina sadepäivinä minuun iskee hirveä kevätväsymys. Haluaisin vain nukkua koko päivän. Tai mussuttaa suklaata. Lisäksi otan stressiä ihan typeristä asioista. Panikoin esim. pääsiäistä jo nyt! Näen painajaisia kaikista kauppojen suklaamunista ja pääsiäiskarkeista. Pitääkö minun hankkia palmusunnuntaiksi jotain suklaita, jos meille tulee virpojia. Koska jos ei tulekaan, syön ne suklaat itse, halusin tai ei. Tai sitten en avaa edes ovea ja syön suklaat itse. Pitäisikö vain olla hankkimatta suklaata ja olla avaamatta ovea? Olenko tulossa lopullisesti hulluksi?

Ällöttävä turvonnut olo, mutta ketäköhän siitä saa syyttää...

Sumuisia aamuja ja tekemättömiä töitä

Eilen oli kiva päivä. Kävin ostamassa uudet pinkit(!), Tretornin kumisaappaat ja ne on aivan ihanat! Kyllä nyt kelpaa talsia loskassa ja vesilätäköissä. Lisäksi niissä on ihanan pehmeä tekoturkisvuori, joten nyt voin ehkä jättää villasukat pois ja silti selvitä ilman palelevia varpaita.
Käytiin siis myös katsomassa leffassa Elokuu. Ihan hyvä elokuva, ok juoni ja hienosti kuvattu, mutta näyttelijät jätti vähän kylmäksi. Etenkin pääosan poika näytti käyvän välillä vähän liiankin hitaalla. En tiedä oliko se tarkoitus, mutta minua ainakin välillä ärsytti... Mutta voi että tuli ikävä kesää, kun katseli helteisiä kesämaisemia! Paleli vain entistä enemmän, kun tultiin ulos leffateatterista.
Sisko osti irtokarkkeja ja voi luoja miten hyvältä ne tuoksuivat! Itsellänihän oli eväänä puolen litran kivennäisvesipullo ja pieni banaani... Banaani siksi, etten ehtinyt syödä mitään ennen lähtöä ja olin edellisen kerran syönyt aamulla vähän jugurttia.
Muutenkin hajuaistini on tullut ihan älyttömän tarkaksi. Yhtenä päivänä haistoin omaan kotiini asti, kun naapurissa tehtiin ruokaa. Lenkillä haistan joka ikisen pizzerian ja leipomon ja ihmisten ostoskasseista leijuvan tuoreen leivän tuoksun. Haaveilen tuoreesta maalaisleivästä, croissanteista ja aprikoosikreemillä täytetyistä pullista... Mutta tiedän, että vaikka joku niitä tähän eteeni toisi en uskaltaisi haukata palaakaan.
Lupaukseni kuitenkin pitää ja sunnuntaina isän synttäreillä syön irtokarkkeja ja äidin tekemää ruokaa...

Äiti oli eilen hoitamassa koiria sillä aikaa, kun oltiin leffassa ja kun tulin kotiin hän alkoi heti hössättämään, että syönkö minä tarpeeksi ja muuta. Nyt hän pakottaa minut yksityislääkärille vatsakipujeni takia, vaikka tosiaan eihän se ole suurin syy sille, että paino on tippunut. Mutta kyllä minäkin haluan vastauksia vatsakipuihin, paitsi jos joudun johonkin kamaliin testeihin. Sitten saattaa tulla stoppi. Mieluummin olen kokonaan syömättä, kuin menen vatsatähystykseen!

Nyt valmistautumaan koirien kanssa eläinlääkärille lähtöön.

Still falls the April rain

Tänään piti auringon paistaa ja olla melkein +10 astetta lämmintä! Miksei täällä ole?! Kylmä, kostea usva vain iski vasten kasvoja, kun vein koirat aamulla pihalle.
Minun mielialani perustuu aika paljon säähän, kuten varmaan monella muullakin. Siksi katson aina silmä tarkkana säätiedotukset televisiosta tai netistä ja suunnittelen viikkoa niiden mukaan.
Aion mennä tänään metsästämään uusia kumisaappaita. Totesin, etten vain pärjää ilman niitä! Ei tuonne voi mennä millään kivoilla tennareilla ulkoilemaan, kun ne kastuvat heti pilalle. Nuo rikki menneet ostin muutama vuosi sitten eräästä ystävänmyynnistä kympillä ja olen ollut NIIN tyytyväinen. Haluaisin siis samanlaiset uudet, mutta netistä kun katselin niiden oikea hinta on 49 euroa halvimmillaan! Tuntuu paljolta, varsinkin minun lompakolleni tällä hetkellä, mutta aion silti sijoittaa vähät rahani niihin. Säästän sitten mieluummin ruuassa ja muussa.

Tänään leffaan katsomaan Elokuu. Ja tosiaan tällä kertaa aion mennä ilman leffaeväitä. Sitäpaitsi eilisen hammaslääkärin jäljiltä korjattu hammaskin on niin arka, ettei tee mieli purra mitään. Ei siis karkkeja tänään. Päätin, että seuraava boostauspäivä voisi olla sunnuntai. Mennään taas lauantaina porukoille ja sunnuntaina on isän synttärit, joten varmasti jotain herkkuja luvassa. Haluaisin kyllä kaikista eniten irtokarkkeja, joten taidan lauantaina käydä ostamassa niitä valmiiksi sunnuntaille. Lauantaille on luvassa muutenkin ohjelmaa. Mennään mm. koirapuistoilemaan pentuni kasvattajan ja kaikkien koiriemma kanssa. Pääsee pentu moikkaamaan äitiään ja paria sisarustaan, jotka jäivät kasvattajalle itselleen. Niin toivon ainakin, että sopivasti onnistun välttelemään ruokailuja silloin.
Isälle pitäisi keksiä joku synttärilahjakin. Hänelle on ihan mahdotonta keksiä mitään. Sovittiin siskoni kanssa, että ostetaan yhdessä jotain. Silloin voi ostaa jotain "kalliimpaa", kun maksetaan puoliksi. En kyllä siltikään yhtään tiedä, mitä se voisi olla...

Nyt pitää ruveta tiskaamaan ja siivoamaan, koska äiti tulee hoitamaan koiria illaksi. Äiti on nimittäin sellainen, että alkaa heti siivoamaan täällä, jos vain näkyy parikin likaista mukia tai pölyä lattialla... Lisäksi pitää katsoa, ettei jää mitään laihdutusaineistoa esille...

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

Viikonlopusta selviämisestä saa ihan käsittämättömän paljon voimia. Viikonloppuna minulla ainakin on tapana kehitellä ties minkälaisia tekosyitä sille, miksi muka saisin syödä ranskalaisia tai karkkeja.
Facebookissa jonkun statuksena oli "Lazy sunday" tai jotain vastaavaa. Tavallaan minua huvitti koko ajatus. Minulla ei tule ehkä koskaan enää olemaan laiskoja sunnuntaipäiviä. Sellaisia, jolloin saa nukkua iltapäivään asti, käydä vuokraamassa leffa ja katsoa se herkkujen kera. Eikä tarvitse ajatellakaan mitään liikuntaa. Ajattelinko tätä asiaa, silloin kun päätin hankkia ensimmäisen koirani...? Tuskin, mutta tavallaan en pidä sitä silti huonona asiana.
Silti viikonloppuna on niin paljon helpompaa sortua mässäämään, kuin viikolla...

Tiedän kyllä, että minun pitäisi syödä enemmän. Olen välillä ihan voimaton. En olisi tänäänkään jaksanut millään nousta aamulla sängystä ja kiiruhtaa hammaslääkäriin, mutta jotenkin tein sen silti. Kuitenkin jokainen henkinen voitto antaa paljon enemmän energiaa ja hyvää oloa, kuin ruoka.
Valehtelisin, jos väittäisin ettei lenkillä käydessä joka ikinen pizzeria, leipomo ja hamppariravintola houkuttelisi minua tuoksullaan. Kuitenkin kaikki ruoka, mitä niistä haluaisin hakea oln minulta tällä hetkellä kielletty. Ei laihdutuksen takia vaan muutenkin. Haaveilen kyllä jatkuvasti Mäkkärin kalahampurilaisista ja pizzoista ja pullista nyt puhumattakaan, mutta minun on vain tyydyttävä kohtalooni. Sen sijaan korvaavia versioita, gluteenittomia ja maidottomia ei tee yhtään mieli. Eikä oikein mitään muutakaan. Jostain syystä olen ruvennut jokaisen lusikallisen edessä miettimään, tarvitsenko tätä todella?! Syön vain pakolliset ja säästelen kaloreita, jotta jonain päivänä voisin hyvällä omalla tunnolla syödä karkkia.

Vesisade masentaa taas. Tai ei masenna, mutta ottaa päähän, kun kaikki vaatteet on märkiä koko ajan ja hyvin palvelleet lämpövuorelliset kumisaappaanikin sanoivat sopimuksensa irti ja toisessa on nyt reikä. Saisi tuo vesisade nyt pikavauhtia sulattaa kaiken loskan, jottei aina tarvitsisi tulla sukat märkinä kotiin.

Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki

Jokainen lenkki vie minua lähemmäs tavoitettani. Jokainen askel, kulutettu kalori, punnerrus, vatsalihasrutistus, väliin jätetty suupala ja uusi aamu kannustaa minua jatkamaan. Minun ei tekisi mieli syödä ollenkaan. Tuntuu, että vatsa tulee vain kipeäksi jos syön. Joudun syömään puoliväkisin pieniä annoksia. Pari lusikallista jugurttia tai keittoa tai ehkä puolikas banaani. Sen sijaan liikkuminen tekee minulle hyvän olon. Olen liikkeessä melkein koko päivän, mutta se tuntuu silti liian vähältä. Sohvalla istuminen tuntuu huijaamiselta. Televisiota katsellessa voi ihan hyvin tehdä kyykkyjä sohvan nurkassa lojumisen sijaan.

Tänään oltiin lenkillä kahden kaverini ja koirien kanssa. Kesken lenkin toinen kaverini alkoi päivitellä, kuinka oli eilen pitänyt hirveän mässypäivän ja syönyt Hesessä ja sen lisäksi pussillisen karkkia ja koko pullon limua. Asetuin heti pulustuskannalle ja väitin syöväni joka päivä karkkia ja herkkuja ja minusta se on muka ihan ok. En tietenkään voinut sanoa, että itseasiassa välttelen koko syömistä, mutta miksi sanoin noin?! Tuskin minusta vielä edes huomaa kadonneita kiloja. Silti haluan johdattaa kaikenlaiset epäilykset mahdollisimman kauas totuudesta, jotta kukaan ei aavistaisi mitään.
Sitäpaitsi oikea totuushan on myös se, että joku aika sitten sain vielä järkyttäviä bed-kohtauksia ja sellaisina hetkinä kaverini kertomat 'mässypäivän' ruuat olisivat olleet vain pieni alkupala...

Äiti ja isä olivat nähneet minut tänään kävelemässä ilman koiria, kun olivat käyneet katsomassa jotain asuntoa tässä aika lähellä. Siis auton ikkunasta vain. Äiti sanoi myöhemmin puhelimessa, että eivät viitsineet häiritä lenkkiäni ja kuulemma näytin hyvinvoivalta ja iloiselta. Hyvä niin.

Koivunoksa hiljaa hakkaa ikkunaan, tuuliko se on kun huutaa?

Miten voi väsyttää näin paljon?!
Tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajattelin, että energiajuoma tulisi nyt enemmän, kuin tarpeeseen. En kuitenkaan sortunut ja rynnännyt kauppaan batterya hakemaan, koska nyt kun olen niistä eroon päässyt en aio palata entiseen... Nyt vasta olen ruvennut miettimään miten älyttömästi energiajuomiin meni rahaakin ja huh sentään sitä aspartaamin määrää!
Tämän päivän väsymys johtui varmaan siitä, että nukuin osan yötä sohvalla (eli huonosti), kun illalla siihen nukahdin. Lisäksi sää vaikuttaa suoraan mielialaani ja tämän päivän harmaa, kylmä ja sateinen ei todellakaan ainakaan piristänyt.

Tuntuu, etten ole saanut tänään mitään aikaankaan. Olen vain jumittanut koneella ja kuunnellut musiikkia. Liikunnat jäi koirien lenkkeihin ja pieneen lihaskuntoon. Omalle lenkille en jaksanut tihkusateeseen enää lähteä palelemaan. Sen sijaan en ole kyllä paljon syönytkään; aamulla söin maustamatonta jugurttia kiivin, ananaksen, gefilus tehojuoman ja pellavansiemenrouheen kanssa ja iltapäivällä lämmitin pienen annoksen linssikeittoa, josta lopulta söin vain puolet... Eikä vieläkään oikein tunnu nälkäiseltä. Yritän sitäpaitsi välttää syömistä kello 20 jälkeen, joten syön enintään ihan vähän jugurttia.

Olipa tylsä postaus. Nyt hyvää viikonloppua<3