Jokainen lenkki vie minua lähemmäs tavoitettani. Jokainen askel, kulutettu kalori, punnerrus, vatsalihasrutistus, väliin jätetty suupala ja uusi aamu kannustaa minua jatkamaan. Minun ei tekisi mieli syödä ollenkaan. Tuntuu, että vatsa tulee vain kipeäksi jos syön. Joudun syömään puoliväkisin pieniä annoksia. Pari lusikallista jugurttia tai keittoa tai ehkä puolikas banaani. Sen sijaan liikkuminen tekee minulle hyvän olon. Olen liikkeessä melkein koko päivän, mutta se tuntuu silti liian vähältä. Sohvalla istuminen tuntuu huijaamiselta. Televisiota katsellessa voi ihan hyvin tehdä kyykkyjä sohvan nurkassa lojumisen sijaan.
Tänään oltiin lenkillä kahden kaverini ja koirien kanssa. Kesken lenkin toinen kaverini alkoi päivitellä, kuinka oli eilen pitänyt hirveän mässypäivän ja syönyt Hesessä ja sen lisäksi pussillisen karkkia ja koko pullon limua. Asetuin heti pulustuskannalle ja väitin syöväni joka päivä karkkia ja herkkuja ja minusta se on muka ihan ok. En tietenkään voinut sanoa, että itseasiassa välttelen koko syömistä, mutta miksi sanoin noin?! Tuskin minusta vielä edes huomaa kadonneita kiloja. Silti haluan johdattaa kaikenlaiset epäilykset mahdollisimman kauas totuudesta, jotta kukaan ei aavistaisi mitään.
Sitäpaitsi oikea totuushan on myös se, että joku aika sitten sain vielä järkyttäviä bed-kohtauksia ja sellaisina hetkinä kaverini kertomat 'mässypäivän' ruuat olisivat olleet vain pieni alkupala...
Äiti ja isä olivat nähneet minut tänään kävelemässä ilman koiria, kun olivat käyneet katsomassa jotain asuntoa tässä aika lähellä. Siis auton ikkunasta vain. Äiti sanoi myöhemmin puhelimessa, että eivät viitsineet häiritä lenkkiäni ja kuulemma näytin hyvinvoivalta ja iloiselta. Hyvä niin.
Vitsi että oli thinspaava toi eka kappale! Ja myös ku katon et oot laittanu ruksin tohon 56kilon kohtaan ni mul on semmone olo et nyt munki on pakko saada! Jee, kiitos:D
VastaaPoista