Mutta kuka se on kun huutaa?

No niin! Eilen sitten feilasin ihan huolella. En halua enää edes muistella mitä kaikkea söin, mutta ihan järjettömän määrän kaikkea paskaa kuitenkin...
Alkoi ahdistaa tuo sateinen ja harmaa sää ja se, että heikotti ja pyörrytti koko ajan. Päätin sitten eilen kaikista muista suunnitelmista poiketen pitää boostauspäivän, joka nyt meni vähän överiksi. Mutta onhan ainakin boostattu... Illalla kieriskelin hirveissä omantunnontuskissa, mutta helpotti vähän kun lueskelin vanhoja blogitekstejäni ja huomasin, että vuosi sitten vappuna olin painanut vielä 57kg ja nyt vappuun on vielä viikkoja ja olen jo 55 kg:ssa. On ihan mahdollista, että pääsen alle 50 kg toukokuun aikana ja kesällä taas minulla ainakaan ei hirveästi paino yleensä nouse, joten jos vaan jaksan olla tiukkana niin tästä voi vihdoin tulla kesä, jolloin en näytä hylkeeltä... En nimittäin ole mikään grillaajatyyppi, joka viikonloppuisin vetää makkaraa ja pihvejä ja juo olutta. Eieiei...

Mutta tuo sade saisi nut loppua ja äkkiä. Saan kohta hermoromahduksen, kun kaikki vaatteet on märkiä koko ajan, ei voi käyttää muita kenkiä kun kumisaappaita ja koirat on litimärkiä ja kuratassuisia joka lenkin jälkeen. Kämppä pitää imuroida melkein joka päivä, kun hiekkaa kulkeutuu sisään. Rakastan kevättä, mutta en tätä kuraista osaa siitä.
Ja tällaisina sadepäivinä minuun iskee hirveä kevätväsymys. Haluaisin vain nukkua koko päivän. Tai mussuttaa suklaata. Lisäksi otan stressiä ihan typeristä asioista. Panikoin esim. pääsiäistä jo nyt! Näen painajaisia kaikista kauppojen suklaamunista ja pääsiäiskarkeista. Pitääkö minun hankkia palmusunnuntaiksi jotain suklaita, jos meille tulee virpojia. Koska jos ei tulekaan, syön ne suklaat itse, halusin tai ei. Tai sitten en avaa edes ovea ja syön suklaat itse. Pitäisikö vain olla hankkimatta suklaata ja olla avaamatta ovea? Olenko tulossa lopullisesti hulluksi?

Ällöttävä turvonnut olo, mutta ketäköhän siitä saa syyttää...