Aaargh, tuntuu että pää räjähtää. En käsitä, miksi saan aina ihan yhtäkkiä hirveitä päänsärkykohtauksia. Onneksi niitä tulee yleensä enintään kerran päivässä ja se menee pian ohi, kun saa särkylääkkeen, mutta silti. Olen ehkä katsonut liikaa Grey's Anatomya, mutta en voi olla heti miettimättä jotain aivokasvainta... Tai että mitä noi ibuprofeenit tekee mun vatsalle... Äiti epäilee, että se johtuu vain niskoista, sillä minulla on tapana nukkua mitä kummallisemmissa asennoissa. Toivottavasti se olisi vain sitä.
Eilinen meni ihan hyvin. Söin yhteensä ehkä 700kcal + juoksin melkein tunnin. Äiti toi kaupasta irtokarkkeja ja nachoja, mutten edes maistanut niitä. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli. Tänään koitan syödä vielä vähemmän. Ehkä 300kcal, koska sitten voisin huomenna taas syödä vähän enemmän... Ehkä. Keittiö ja jääkaappi on mun vihollisia, se on huomattu mun elämässä jo tarpeeksi monta kertaa. On tullut harvinaisen selväksi, etten pärjää ruualle, eikä mua sais jättää sen kanssa yksin. Mun elämässä ei ole olemassakaan kohtuullista syömistä vaan lähinnä kaikki tai ei mitään. Tai no tääkin riippuu tietenkin ruuasta. Esim. jogurttia ja porkkanoita pystyn syömään vaan ihan vähän, mutta esim. leipään mun ei pitäis koskea ollenkaan. Pystyn syömään kokonaisen paahtoleipäpaketin yhteen menoon hillon kanssa. Kokemusta on... Ja yhdessä vaiheessa tein sitä usein.
Tästä syystä koitan nyt vaan pysyä niissä ruuissa, joita hallitsen. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä, koska tiedän että olen heikko. Leipä ja karkit tuskin maailmasta loppuu, joten voin syödä niitä sitten kun oon laiha. Tai mielellään en sittenkään. Olisi ihanaa, kun käsittäisi, ettei tarvitse kaikkea sitä paskaa vaan voi syödä vaan sen verran, että pysyy hengissä. Ruoka on nykyään ihan liian suuressa arvossa ja siksi varmaan kaikki ongelmatkin sitä kohtaan on tulleet. Ihmisten pitäisi löytää sen tilalle jotain muuta... Minä varmaan jatkan neulomista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.