Joskus sitä vain toivoisi olevansa vahvempi. Mutta mä olen taas takaisin alkupisteessä. Olen keskeyttänyt opinnot, asun vanhempieni luona evakossa ja työpaikka ja asunto hakusessa. Voisi kuvitella, että olisin hajalla ja masentunut. No ehkä olenkin, mutten enää niin paljon. Huomenna tulee olemaan kova paikka. Menemme opiskelupaikkaani hakemaan tavarani pois. Onneksi on syyslomat, niin siellä ei ole ketään. Tunnen itseni tavallaan luovuttajaksi. Tuonne kouluun, missä olin on vaikea päästä. Mutta nyt tajuan, että hain sinne ainoastaan siksi, että halusin näyttää kaikille, että pääsen sinne jos haluan. Tein sen vain todistaakseni jotain. Heitin sen takia vuoden tavallaan kokonaan hukkaan. Tajusin, etten halua tehdä sillä alalla töitä tulevaisuudessa.
Tiedän, että huomisesta tulee rankka, mutta luulen että sen jälkeen alkaa helpottaa. Olen saanut nyt levätä ja alan olla valmis uusiin haasteisiin. Haaveilen mukavasta työpaikasta ja omasta asunnosta keskustassa. Ja nyt ennen kaikkea siitä, että olisin hoikka. Koska tiedän, että kun olen hoikka ja näytän hyvältä saan roppakaupalla itseluottamusta ja alan uskoa itseeni vielä enemmän.
Olen asettanut tavoitteeksi -10kg jouluun mennessä. Se on aika paljon, mutta tiedän että pystyn siihen. Se, että asun nyt vanhemmillani jonkin aikaa tuo ongelmia, sillä täällä jääkaappi on aina pullollaan ruokaa. Yleensä iltaan saakka sujuukin hyvin, mutta myöhään illalla on heikoin hetki. Olen opiskelujeni aikana kehittänyt itselleni eräänlaisen yöstressin. En halua mennä nukkumaan, koska pelkään seuraavaa aamua. Olen ollut niin väsynyt, että olen ruvennut jo illalla panikoimaan aikaista herätystä ja kaikkea sitä, mitä päivän aikana täytyy ehtiä tehdä. Stressi laukaisee minulla ahmimiskohtauksen, ja koska kärsin emetofobiasta, enkä uskalla oksentaa, lihon helposti.
No, tämä yöstressaaminen on nyt onneksi hieman vähentynyt, mutta yösyöjän se minusta on silti tehnyt. Illalla kymmenen jälkeen jääkaappi kutsuu minua niin, etten meinaa kuulla ajatuksiani. Pitäisi vain oppia menemään aikaisin nukkumaan. Tässä laihduttamisessani on siis haastetta kerrakseen, mutta uskon että jo tämä ajatusten purkaminen saattaa helpottaa...
Tiedän, että huomisesta tulee rankka, mutta luulen että sen jälkeen alkaa helpottaa. Olen saanut nyt levätä ja alan olla valmis uusiin haasteisiin. Haaveilen mukavasta työpaikasta ja omasta asunnosta keskustassa. Ja nyt ennen kaikkea siitä, että olisin hoikka. Koska tiedän, että kun olen hoikka ja näytän hyvältä saan roppakaupalla itseluottamusta ja alan uskoa itseeni vielä enemmän.
Olen asettanut tavoitteeksi -10kg jouluun mennessä. Se on aika paljon, mutta tiedän että pystyn siihen. Se, että asun nyt vanhemmillani jonkin aikaa tuo ongelmia, sillä täällä jääkaappi on aina pullollaan ruokaa. Yleensä iltaan saakka sujuukin hyvin, mutta myöhään illalla on heikoin hetki. Olen opiskelujeni aikana kehittänyt itselleni eräänlaisen yöstressin. En halua mennä nukkumaan, koska pelkään seuraavaa aamua. Olen ollut niin väsynyt, että olen ruvennut jo illalla panikoimaan aikaista herätystä ja kaikkea sitä, mitä päivän aikana täytyy ehtiä tehdä. Stressi laukaisee minulla ahmimiskohtauksen, ja koska kärsin emetofobiasta, enkä uskalla oksentaa, lihon helposti.
No, tämä yöstressaaminen on nyt onneksi hieman vähentynyt, mutta yösyöjän se minusta on silti tehnyt. Illalla kymmenen jälkeen jääkaappi kutsuu minua niin, etten meinaa kuulla ajatuksiani. Pitäisi vain oppia menemään aikaisin nukkumaan. Tässä laihduttamisessani on siis haastetta kerrakseen, mutta uskon että jo tämä ajatusten purkaminen saattaa helpottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.