Ihan kamalaa. Oon satuttanut mun jalan niin etten pääse kävelemään kunnolla! En tiedä mitä tekisin. Tai en oikein uskalla tehdä mitään, ennen kun maanantaina saan kuulla röntgenin tuloksen. Toivottavasti se ei ois mitään vakavaa, vaan menis pian ohi, mut jotenki tuntuu että se vaan pahenee. Tuun oikeesti hulluks, ku en pääse juoksee tai liikkuu kunnolla. Ja sit ku en liiku teen sitä toista vaihtoehtoa eli syön. Tää viikonloppu on ollu yks maailmanloppu. Oon syöny karkkeja ja juustonaksuja ja ranskalaisia. Oon lisäks kahtena yönä nyt heränny paniikkikohtaukseen, siihen et mulla on tosi huono olo, enkä saa kunnolla henkeä. Noi johtuu siitä, et syön liikaa ennen nukkumaanmenoa, koska jos en syö illalla noita ei koskaan tuu.
Tänään otin itteeni niskasta kiinni ja pakottauduin salille. En pysty juoksee, enkä tekee mitään crosstrainerilla, koska en voi laittaa jalalle painoa, mut thank god on kuntopyörä. En tykkää polkee niillä, koska niissä joutuu istuu, mut parempi sekin kun istuu himassa ahmimassa.
Meille tuli tänään vieraita tai itse asiassa ne on täällä yhä. Mun äidin vanhemmat ja sisko, eli mun täti. Mua ahdistaa sukulaisten vierailut. Mä tunnen itseni epäonnistuneeks elämässä, enkä kestä sitä että kysellään kuulumisia. Haluun olla niiden kanssa joiden ei tarvii kysellä, vaan ne tietää ilmankin ja hyväksyy asiat.
Mua ahdistaa kun aina kun tulee vieraita kaikki puhuu aina vaan kovemmalla äänellä toistensa puheen päälle, eikä kukaan kuuntele toisia. Lisäks aina pitää tarjota jotain hirveetä piirakkaa ja täytekeksejä ja ties mitä paskaa. Oikeesti kuka muka on päättäny, ettei vieraille voi tarjota vaikka salaattia?! Miks kaikki pitää olla aina niin perinteistä ja tehdä aina samalla tavalla.
Oon jotenkin tosi huonolla tuulella. Oon idioottina taas totuttanu ruumistani rasvaan ja sokeriin ja nyt se huutaa niitä. En voi mennä lähellekään keittiötä. Pakko odottaa, että vieraat lähtee ja voin sitten syödä vaikka vähän raejuustoa. Onneks mulla kielessä afta, joten äitikin ymmärtää, etten voi oikein syödä nyt. Mulla on jotenkin niin raskas olo ja se ahdistaa... Missä mun positiivinen elämänasenne on?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista