Alone in the fight against myself

Oon ihan oikeesti tulossa hulluks. Oon tapellu itteni kanssa koko päivän! Nyt lopulta viisas minä voitti, mutta oikeesti ei tällasta voi jatkua. ONNEKSI ens maanantaina alkaa työt, sitten en aio olla ikinä kotona.
Koko päivä on ollu pelkkää helvettiä taas. Menin aamulla syömään jälleen jätskiä ja nachoja... Sitten ajattelin, että syön mieluummin jotain terveellistä eli jugurttia. En pystynyt. Kaadoin jogurtit vessanpönttöön. Ajattelin, että oon jo syöny noin paljon paskaa, enempää en syö.

Myöhemmin ajattelin tehdä porkkanakeittoa. Löysin itseni kuitenkin syömästä jäätelöä sillä aikaa, kun porkkanat kiehui kattilassa. Mulla naksahti päässä ja päätin, että tästä tulee mun elämän viimenen ahmintapäivä, joten sama sitten jos menee överiks. Kaadoin porkkanat vessanpönttöön, laitoin uunin lämpenee ranskalaisia varten ja lähdin kauppaan, mistä ostin suolakeksejä, suklaalevyn ja karkkipussin.
Kun tulin kotiin söin kuusi palaa suklaata muutaman karkin ja ehkä kuus suolakeksiä, kunnes tajusin mitä vittua olen taas tekemässä! Sammutin uunin ja kaadoin loput keksit, suklaat ja karkit vessanpönttöön.

Oon oikeesti ihan sekopää. Jos joku kertois mulle tehneensä noin niin pitäisin sitä varmaan ihan hulluna!

En varmana syö tänään enää mitään. En voi uskoa, että oon syönyt pelkkää paskaa taas. Ja kaiken lisäks heittäny monta euroa vessanpönttöön, niin hyvältä kun kaiken sen ällöttävän ruuan tuhoominen tuntuikin.
Lähden nyt ulos kävelee. Mun on pakko selvittää mun ajatuksia ja selvittää itelleni mitä tällä kaikella oikeen yritän.

Huomenna meen kampaajalle. Aion mennä aamulla salille ennen sitä ja kampaajan jälkeen jään keskustaan kävelee tai jotain koko illaks. Myöhemmin voisin mennä vaik leffaan. En vaan kestä kun ihmiset vaan SYÖ, SYÖ, SYÖ siellä leffassa, uhh...
Mut en voi mennä kotiinkaan kun vasta ihan illalla. En pärjää itelleni tai keittiölle täällä. En uskalla enää mennä keittiöön...