Elokuvia...

En sitten jaksanutkaan eilen raahautua illalla koneelle merkkaamaan syömisiäni ja nyt en enää kunnolla muista kaikkea. Vähän liikaa ehkä kuitenkin söin, vaikka tulikin liikuttua ihan kohtuullisesti. Veikkaan, että 1400 kcal luokkaa... Nyt yritän pitää ainakin alle 1000 koko ajan, mielellään alle 800, koska sillä määrällä syö jo tosi paljon!
Tänään oon syönyt seuraavaa:

All Bran-murot 128
Appelsiinimehu 86
3 palaa ruisleipää + päälliset 270
Porkkanakeittoa 80
Raejuusto 92

Yht. 676 kcal

No ei hirveen hyvin, kun kellokin on vasta noin vähän, MUTTA yritän lohduttautua sillä, etten oo syöny mitään jätskiä tai muuta.
Tänään oon menossa illalla viel leffaan, mikä on tietysti aina iso riski sortua johonkin leffaeväisiin, mut aion pysyä tiukkana ja ottaa evääks pelkkää limua...
Leffa ainaki vaikuttaa sen verran kiinnostavalta, ettei sinne tarvii syömään mennä.


Mennään siis kattoo A Single Man. En malta oottaa, koska siinä on Matthew Goode, joka on niiiin ihana näyttelijä! Jos mulla olis sen näköinen mies niin tuijottelisin sitä vaan kaiket päivät haltioissani. Ja joo, siltä voisin hyväksyä pienet takertumisen oireetkin.
Viime aikoina on tullut paljon tosi mielenkiintoisia leffoja. Esim. tätä A Single Mania oon jo kauan odotellu ja viikonloppuna käytiin katsomassa se The Blind Side, joka oli tosi hyvä.
Lisäks mua kiinnostais ainakin Brothers, Alice in Wonderland, Shutter Island, Kohtaamisia, Up in the Air ja The Hurt Locker. Toi viimeisin taitaakin olla jo dvd:lläkin, ellen oo ihan väärin ymmärtänyt. Se pitää siis käydä vuokraa, heti kun ehtii. Silti jää vielä aika monta jäljelle ja hyviä on tulossakin, mm. Remember Me, Nowhere Boy ja Leap Year (Matthew Goode) Apua, en tiiä miten aika ja rahat riittää, ku leffassa käyminen on nykyään niin kallista! Pitää yrittää ehkä sopia leffatreffejä, jos joku vaikka tarjois. Koska herrasmieshän aina tarjoaa, vai?

Elokuvat on mulle kyllä eräänlainen henkireikä. Ne on paras tapa saada ajatukset muualle, ja mä ainakin löydän koko tunteiden kirjoni aina leffoissa; itken, nauran ja tunnen häpeää. Käyn välillä yksinkin elokuvissa ja mä en oo koskaan nähnyt siinä mitään outoa. Enempi mun mielestä on hassua mennä vaikka leffaan sellaisen kaverin kanssa, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt, koska ei siellä voi keskustella!
Lisäksi mulla ei kai ole kauhean tyypillinen leffamaku. En oikein jaksa katsoa kaikkia kassamagneetteja, joita useimmiten on hölmöt komediat ja suuret katastrofileffat. Ne on ihan hyvää vaihtelua ja niitä on ihan ok mennä kaveriporukalla katsomaan (ja juoda salaa siideriä leffateatterissa...), koska niissä pysyy kärryillä, vaikka ei paljon keskittyiskään. Kaikki mun suosikkielokuvat on kuitenkin sellaisia, jotka koskettaa jollain tavalla ja joiden henkilöiden elämään pystyn samaistumaan. Silloin unohdan, että ne näyttelijät on vaan näyttelijöitä ja tarinakin usein keksitty.

Nyt pitää lähtee suihkuun ja valmistautuu leffailtaan, Adios!