Unelmia ja haaveita

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa keväältä tänä vuonna. Vaikka aurinkoisia päiviä on ollut aikaisemminkin, niin tänään ensimmäistä kertaa tunsin, miten aurinko lämmitti ja tuoksui keväältä ja raikkaalta. Käytiin koiran kanssa koirapuistossa leikkimässä. Nyt vaan odotellaan, että lumet sulais ja lämpenis lisää, niin pääsisi omalle pihallekin leikkimään ja koira voisi olla ilman takkia.

Kevät herättää mussa aina toiveikkuutta. Tavallaan, kuin heräis melkein kuolleista. Oon aina talvisin niin uupunut ja taipuvainen masennukseen. Keväällä musta tuntuu, kuin heräisin jostain horroksesta ja alan taas elää enemmän. Ja mielessä alkaa pyöriä unelmia ja haaveita. Siksi ekan kevätpäivän kunniaksi ajattelin listata unelmiani. Tai toiveita...

Mun ruumis. Haluaisin kehon, johon olisin tyytyväinen. Eli hoikan. Eli 52 kg tai alle. Haluaisin olla hento. Tiedän, että olisin kauniimpi niin.

Opiskelu. Haluaisin opiskella taas, mutten ole varma mitä haluaisin opiskella. Haluaisin opiskella jotain, mikä kiinnostaisi ja siitä janoaisi saada lisää tietoa sen sijaan, että yrittää väkisin opetella ulkoa jotain, mikä kuulostaa omaan korvaan heprealta. Olen miettinyt paljon sitä, mikä minua kiinnostaisi ja olen keksinyt kaksi asiaa. Toinen on ravitsemustiede ja toinen on sisustaminen. Ravitsemustiede kuulostaa ristiriitaiselta tilanteeseeni nähden. Mutta vaikka ravitsemus on se, mikä mulla on pielessä, luen kaikki artikkelit asiaan liittyen ja olen aiheesta hirveän kiinnostunut. En ole varma olenko kiinnostunut siksi, että uskon tiedon tukevan laihdutustani vai muutenkin. Joka tapauksessa se olisi sellainen aihe, mitä mielelläni opiskelisin. Kuten sisustaminenkin. Käyn sisustusmessuilla ja kerään talteen kuvia ja juttuja kauniista kodeista ja katson sisustusohjelmat tv:stä. Sisustussuunnittelijoille ei vain ole Suomessa kauheasti kysyntää ja lisäksi sellaiseksi kouluttautuminen on pitkä ja raskas projekti. En ole varma jaksaisinko sitä.

Työ. Tämä liittyy tavallaan edelliseen. Ammatinvalinta on asia, joka aiheuttaa minulle ahdistusta. Onko ihmisen pakko tehdä samaa työtä koko ikänsä. Monet nimittäin tekevät. Minä kyllästyn helposti. Olen viihtynyt kaikissa työpaikoissani, ainakin jollain tapaa. Pidän asiakaspalvelusta ja myyntityöstä, mutta se on aika samanlaista päivästä toiseen. Haluaisin enemmän haasteita, mutta sopivia haasteita. Sellaisia, joista tiedän selviytyväni. Haluaisin tuntea, että tekemäni työ on tärkeää ja sitä arvostettaisiin edes vähän. Ja vaikkei raha ole tärkeintä, haluaisin myös tulla toimeen ja joskus vähän tuhlata turhamaisuuteen.


Mies. Olen kuulemma sitoutumiskammoinen. Se on kai totta. Pelkään takertuvia miehiä. Pelkään sitä, että joku tarvitsee minua. Haluan ihmisen, joka rakastaa minua, mutta antaa minun olla minä. Se tarkoittaa omaa tilaa. Se tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse aina selittää, missä olen ollut, vaan luottamista ilmankin.
En ole koskaan seurustellut vakavasti. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka kanssa pystyisin siihen. Ihastun miehiin, joita en uskalla lähestyä. Minuun ihastuvat miehet, jotka haluavat tehdä juuri niin kuin pyydän. Miehet, jotka muuttavat omat suunnitelmansa takiani. Heti, jos suhde näyttää vakavoitumisen merkkejä, lopetan sen.

Pelot. Pelkään tyhmiä asioita. Kaikista eniten oksentamista ja kaikkea siihen liittyvää. Pelkään myös monia sosiaalisia tilanteita, esiintymistä ja uusien ihmisten tapaamista. Haluaisin eroon peloistani, koska ne rajoittavat elämääni. Haluaisin olla rohkeampi ja tehdä asioita suunnittelematta. Haluaisin osata heittäytyä ja nauttia enemmän, pelkäämättä seurauksia.

Terveys. Minulla on diabetes, sekä ilmeisesti jonkinlainen lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikkei sitä olekaan diagnosoitu. Mulla on välillä aikoja, kun oon masentunut, enkä jaksa mitään ja ihan tavalliset päivärutiinitkin tuntuu melkein ylivoimaisilta tehdä. Sitten välillä oon hirveän aktiivinen ja pirteä, saatan kasata itselleni tekemistä ja velvollisuuksia, joiden kanssa sitten taas väsähdettyäni joudun ongelmiin ja masennun entisestään. Tavallaan uskon myös, että sokeritauti on ollut jonkinlainen portti mielialahäiriöönkin... Olisi ihanaa olla vaan terve. Ilman kaikkia lääkekahleita ja pelkoa saada joku kohtaus.

Saavutukset. Mun mielestä ihmisten paremmuutta ei pitäisi mitata saavutuksilla ja niiden arvostuksella. Parhaat saavutukset on niitä, joita tehdään oman itsensä vuoksi. Mä haluaisin saavuttaa jotain, joka tekisi mut itseni ylpeäksi. Sellaisia hetkiä ei ole mun elämässä ollut montaa. En tiedä johtuuko se siitä, ettei mua ehkä lapsena ole kannustettu ja kehuttu tarpeeksi ja näin ollen itsensä ylpeäksi tuntemisen raja on kohonnut liian ylös. En ole ylpeä arjen pienistä saavutuksista, vaan haluaisin todella saada jotain hienompaa aikaan. Tällä hetkellä asioita, joiden saavuttaminen tekisi minut ylpeäksi olisi esim: ylioppilaaksi valmistuminen, opiskelupaikan saaminen, hyvä ja pysyvä työpaikka...


Matkustelu. Haluaisin nähdä maailmaa. En ole paljoa matkustellut, käynyt ainoastaan Virossa, Ruotsissa, Espanjassa ja Kreikassa. Olisi upeaa tutustua erilaisiin kulttuureihin ja maisemiin ja ihmisiin. Rakastan lentämistä, laivoja ja junia. Suurin este matkustelulle on raha. Lisäksi pelko sairastua ulkomailla johonkin tautiin rajoittaa.

Oma hevonen. Olen ollut aina heppatyttö. Viime syksynä tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai minut luopumaan toistaiseksi rakkaasta harrastuksesta. Se täytti mun elämää liikaa, enkä osannut enää nauttia siitä. Siitä tuli nautinnon sijaan pakko. Hevonen vaatii aikaa ja rahaa, enkä tiedä olisinko vielä valmis siihen uudestaan. Ehkä ensin haluaisin vain ratsataa omaksi ilokseni, vaikka nautinkin kilpailemisesta. Tämä on enemmän tulevaisuuden haave, nyt tuntuu vielä hyvältä pitää taukoa.

Oma asunto. Haaveilen omasta pienestä asunnosta Helsingissä. Siinä olisi isot erkkeri-ikkunat katumaisemilla ja puulattiat. Lähellä pitäisi olla hyvät lenkkeilymaastot, eikä pitkä matka rantaan tai keskustaan.

No, sellaista tällä kertaa... Tulen illalla postaamaan vielä päivän syömiset...