Elämä järjestykseen?

Koiranpentu tulee tosiaan alle kahden viikon kuluttua. Ja miten asioiden tärkeysjärjestys voikaan kääntyä päälaelleen tuollaisen asian takia! Olen kantapään kautta alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, että jos todella haluan elää tasapainoisena, se tarkoittaa, että minun on pakko syödä enemmän. Mutta ei liikaa. Aion ottaa nyt tosissani tavoitteeksi syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Ja tarpeeksi, jotten aina viikon jälkeen löytäisi päätäni hampurilaisateriasta! Se ei ehkä tule olemaan helppoa, mutta kun syön liian vähän, en jaksa ajatella muuta kuin ruokaa ja muu elämä (mikä elämä?) kärsii. Kun pentu tulee haluan jaksaa hoitaa sitä kunnolla.

Luin vähän aikaa sitten Gisela van der Sterin kirjan Lupa syödä. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät ole sitä lukeneet, oli sitten syömishäiriö tai muuten vain ongelmia ruuan kanssa. Itse löysin kirjasta monta vastausta kysymyksiini ja jopa helpotusta joihinkin ruoka-ainepelkoihini.
Itse tosin en koe yrittäväni näyttää laihduttamisella muille, kuinka paha olo minulla on. Taidan jopa ajatella aivan päinvastoin. Haluaisin näyttää kaikille kuinka vahva oikeasti voin olla saavuttaessani pienemmän ja pienemmän vaatekoon ja vaa'an numeron.
Minun suurin ongelmani on se, että syön liian vähän ja sitten romahdan ja mätän monta päivää putkeen liikaa = katastrofi... Aion nyt yrittää noudattaa kirjan ohjeita, vähän pienemmillä määrillä tosin. Aion toki syödä enemmän ja varmistaa ravintoaineiden saannin, mutta pitää kalorit silti alle 1200 ainakin.
Ehkä laihdun nyt vähän hitaammin, mutta samalla toivottavasti pysyvämmin tuloksin. Joka tapauksessa sinä ensimmäisenä kevätpäivänä, kun on niin lämmin, ettei takkia enää tarvitse painan enintään 48 kg! Ja siinä aion pysyä. Teen nyt tulevan viikon ateriasuunnitelmat aina sunnuntaina valmiiksi, käyn su tai ma kaupassa, niin että tarvitsisi käydä kaupassa vain kerran viikossa. Liikunnat tulevat olemaan kaksi pitkää lenkkiä koiran kanssa (toinen juoksulenkki heti, kun maa sulaa) ja sen lisäksi jotain extraa, kuten sali, kotijumppa tai extralenkki ilman koiraa. No, ainakin uuden pennun tuloon asti...

Huomenna aion viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua työkkäriin. Ei nyt muu auta. Muuten en saa korotettua asumistukea, enkä työttömyyskorvauksia. Tosin juuri kun päätin uskaltautua sinne sain tänään puhelun eräästä työpaikasta, jonne olen hiljattain laittanut hakemuksen. Ja vielä, kun ajattelin ettei nyt haittaa yhtään olla vähän aikaa ilman töitä, kun tulee pentu ja kaikkea. No, lupasin huomenna mennä sinne haastatteluun joka tapauksessa. Pohdin asiaa ja päätin, että jos heillä on tarjota sopivaa osa-aikatyötä, niin olen yhä kiinnostunut. Nyt en halua sellaista raatamista, kuin ennen joulua kun uuvuin ihan toden teolla ja jouduin sen takia sairaslomalle. Vaikka olen nyt saanut levätä en silti tunne olevani valmis kokopäivätyöhön. 20-30 tuntia viikossa olisi sopiva. Rahalle sen sijaan olisi kyllä käyttöä. No, milloin ei olisi...?!