Anteeksi, etten ole hetkeen kirjoitellut. Ei vain tehnyt mieli, kun teksti olisi ollut pelkkää surkeaa itkuvirttä. Muutama päivä vanhempien luona ei taaskaan kerran saanut aikaan muuta kuin painonnousua. Tai siltä ainakin tuntui. En uskalla vieläkään kohdata vaakaa. Minusta on tullut hirveä nössö. Kuitenkin vanhempien luona ei ole ikinä mitään tekemistä, joten syön aina liikaa, liikaa, liikaa. Ja sitten kun äiti vielä tykkää käydä koiran kanssa ulkona aina kun olemme siellä kylässä niin en edes nosta ppersettäni penkistä syömisten välissä, joten mitä muuta siitä voisi seurata, kuin paisumista.
Tämän hetken suurin ahdistuksen aiheeni on kaksi pattia vatsassa navan molemmin puolin. Ne johtuvat siitä, että pistin insuliinin pitkän aikaa lähes pelkästään vatsaan ja siitä johtuen rasvakudokseen on tullut "kovettumia", jotka näkyvät nyt vatsassa patteina. Jätin vatsaan pistämisen kokonaan pois, koska ajattelin, että muhkurat sitten häviäisivät. Mutta mitä vielä? Nyt vielä melkein puolen vuoden jälkeenkään niille ei ole tapahtunut mitään!
Etsin netistä tietoa asiaan liittyen ja löysinkin lääkärin kysymys-vastaus-palstan, missä joku kysyi tätä samaista asiaa. Ja siinä lääkäri sanoi, että pistospaikan rauhaan jättämisen jälkeen voi kulua jopa vuosia ennen kuin kovettumat häviävät. MITÄ VITTUA! Näitä asioitahan lääkärit eivät sitten koe aiheelliseksi kertoa etukäteen!
Aion nyt tehdä oikeasti kaikkeni, jotta pääsen eroon noista oksettavista muhkuroista. Aion laihduttaa niin paljon, että ne lopulta väkisinkin häviävät...
Nyt lisäksi masentaa tuo ilma ihan kamalasti. Tykkään talvesta, mutta en kestä sitä että se on Suomessa niin pitkä. Ja olisi sitten alusta loppuun kunnon talvi, eikä aina yhtäkkiä tuollainen loskakeli. Jos ei olisi koiraa en varmaan astuisi ulos ollenkaan ennen kevättä. Tilaisin vain pizzaa kotiin ja lihoisin niin, etten enää keväällä mahtuisi ulos ovesta.
Ja vaikka koiran ulkoilutus tuolla sohjossa rämpien ei todellakaan kiinnostaisi yhtään, niin minä tarvitsen sitä. Lenkin jälkeen on aina vähän parempi mieli, vaikka väsyttääkin. On jälleen saanut tehtyä edes jotain hyödyllistä.
Äidin kanssa tuli puheeksi toisen koiran hankkiminen. Periaatteessa olin samanlaisessa tilanteessa vuosi sitten, kun otin nykyisen koirani. Olin juuri lopettanut edellisessä työssä, masensi, enkä olisi jaksanut oikein mitään. Koiran hankinta paransi elämääni tosi paljon. Sain uutta ajateltavaa ja tekemistä ja tunsin itseni tärkeäksi.
Siksi äidin mielestä minun pitäisi ottaa se uusi pentu jo nyt mahdollisimman pian. Itse haluaisin odottaa kuitenkin ainakin kevääseen. Kaikki sisäsiistiksi opettaminen ja muut harjoitukset ovat niin paljon helpompia ja mukavampia, kun on vähän lämpimämpää ja voi olla enemmän ulkona. Sitä paitsi haluan ensin säästää vähän rahaa. Ja muutenkin tämä ensimmäinen koirani pitäisi kevään aikana leikata, joten siihenkin uppoaa taas rahaa ihan mukavasti.
Olen ollut viime aikoina niin heikko ja väsynyt, että päätin kokeilla vähän isompia ruokamääriä. Ja oikeasti aion nyt myös syödä enemmän.
Muutama viime päivä on mennyt nyt kolmella aterialla. Ja niin aion nyt myös jatkaa, koska olen jo nyt jaksanut paremmin, eikä ole tehnyt mieli ahmia, kun ei ole nälkä. Syön nyt aamulla ja illalla puuroa marjoilla ja mehukeitolla ja niiden lisäksi päivällä lisäksi yhden aterian jotain "suolaista". Esim jotain keittoa tai sitten dippivihanneksia ym. Kaupan valmislihakeitto on aika turvallinen, koska siitä ainakin tiedän kalorit... Kalorien osalta en siis syö edelleenkään hirveästi, mutta määrällisesti enemmän, jotta jaksaisin paremmin. En myöskään aio pitää mitään yhtä ja samaa karkkipäivää, vaan sitten kun on pakko saada karkkia, niin sitten on. Yritän nyt kuitenkin taas sinnitellä jonkun aikaa ilman.
Ehkä laihdun hitaammin, mutta kunhan nyt edes laihtuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.