You stupid girl, All you had you wasted

Kuinka tyhmä ihmisen täytyy olla? Miksei voi oppia virheestä kerralla, vaan täytyy tehdä sama virhe miljoona kertaa???

Ja kuten arvata saattaa paskaksihan tämä ilta lopulta meni. Aamupäivällä olin käynyt lenkillä ja syönyt banaanin. Ja minulla oli hyvä olo. Sitten tulin tänne ja mitäs täällä odotti? Karjalanpiirakoita, voileipiä, jäätelöä, suklaasuukkoja, irtokarkkeja ja sipsiä. Plus kaiken tämän lisäksi äiti teki vielä ruokaa. Otin ruualla kyllä pelkästään vähän perunaa ja raejuustoa (sanoin, ettei tarvitse tehdä kalaa vain minulle), mutta loppu menikin sitten ihan päin helvettiä. Oikeasti en halua enää edes miettiä paljonko söin. Jos on pakko miettiä jotain positiivista, niin vatsani on sen verran pienentynyt viime aikoina, etten onneksi pysty syömään sellaisia määriä, kuin ennen. Mutta silti söin sata kertaa enemmän, kuin minun edes teki mieli...
Ja sitten olikin jo niin huono olo ja turvonnut vatsa, että olisin halunnut vain kuolla. Hyvä että jaksoin lyhyen lenkin käydä koiran kanssa kävelemässä. Vatsa painoi niin, etten meinannut kyetä suoristamaan selkääni. Yritin vain tunnustella oloani ja hakata järkeeni, ettei tämä ole sitä mitä haluan. Haluanko todella olla läski valas, joka ei jaksa edes kävellä? Vai se tyttö, joka palelee, jolla on tyhjä vatsa, mutta juoksu tuntuu niin kevyeltä? Sehän minä olin vielä aamulla. Täytyykö tätä edes kysyä?

Nyt vielä jäämmekin yöksi, koska huomenna alkaa työt ja täältä on töihin lyhyempi matka, kuin omasta kodistani. Äiti sitä ehdotti, enkä viitsinyt vastata, että en halua. En halua, koska täällä keittiön kaapit huutavat nimeäni, eivätkä jätä minua rauhaan. En halua, koska täällä on niin paljon pahoja muistoja, että ne yrittävät tukehduttaa minut. Onko minun pakko palata tänne enää koskaan?
En voi sanoa niin. Tämä on minun vanhempieni koti. Tämä on minun entinen kotini.
Minun itseni on vain pakko kasvaa vahvemmaksi!

Show your scars, that's who you are

Paino 54.0. Vielä ei voi lähteä lenkille, verensokeri liian matala. Täytyy odottaa, että yön pitkävaikutteisen insuliinin vaikutus loppuu ja sokerit vähän nousee. Haluaisin kuitenkin mennä juoksemaan ennen, kuin syön mitään.
Eilen illalla söin vielä puuron mansikoilla ja mehukeitolla. Ja jumppasin vatsat + punnerrukset.
Olen ihan sekaisin siitä, mitä kello on. Osa kelloista siirtää itse itsensä oikeaan aikaa ja osa pitää siirtää. Onneksi on sunnuntai niin ei tarvitse vielä miettiä koko asiaa.
Tulen illalla vielä kertomaan, miten kävi porukoilla. Olen jo valmiiksi ihan ahdistunut...

And what can I say, We learn from our mistakes

Typerästä (mutta ikävä kyllä pakollisesta...) yösyömisestä kiukustuneena ei ole paljon ruoka maistunut koko päivänä. Tai ei kai ihme, johan minä aamuyöllä tarpeekseni ahmin. Onneksi sentään paino oli suunnilleen samassa, kuin eilen. 54,8.

Päivällä kävin koiran kanssa lenkillä, josta juoksin puolet. Ulkona ei ollut lämpömittarin mukaan edes hirveän kylmä ja minulla oli villapaita, kevyttoppatakki, pipo ja hanskat, mutta olin silti aivan jäässä. Juostessa sentään vähän edes sulin. Kotiin tultuani imuroin ja pesin lattian + tiskasin ja lähdin sitten kävellen kauppaan. Joku voisi kuvitella, että meillä pidetään isoja bileitä, kun katsoo sitä pullojen ja tölkkien määrää, joita viikottain palautan kauppaan... Pelkkää pepsi maxia ja energiajuomia... Ei ihme, että tiskissäkin on ollut lautasten sijaan pelkkiä laseja ja muutama puurokippo.
Nyt sitten tunti sitten söin ensimmäisen kerran, siis jos ei lasketa yötä. Tein pienen kipollisen hedelmäsalaattia banaanista, omenasta, luumusta ja kiivistä (= noin 100 kcal). Lisäksi söin melkein kokonaisen kurkun.
Ja kohta, kunhan maha vähän laskee lähden tekemään päivän toisen pitkän lenkin. Tällä kertaa en kyllä lähde minnekään pilkkopimeille poluille...

Huomenna tulee oikeasti kova paikka, koska mennään taas käymään porukoilla... Onneksi vain käymään, eli ei yöksi, eikä edes kovin moneksi tunniksi. Ja koska menemme vasta puolenpäivän aikoihin voin sanoa, että olen jo syönyt kotona. Ja sitten voimme sopivasti lähteä alkuillasta ennen päivällisaikaa. Tai jos veljeni on tulossa myös, voin syödä pelkkää salaattia ja sanoa, ettei minun takia tarvitse tehdä erikseen kala- tai kasvisruokaa. Enemmän pelottaa, että siellä on jotain herkkuja odottamassa. Koska tunnen kyllä itseni, enkä pysty ottamaan vain yhtä keksiä tms.

Huh, tekisi koko ajan mieli mennä kuumaan suihkuun. On niin kylmä.

Better to be hated than love, love, loved for what you're not

Viime yö meni sitten ihan päin helvettiä! Tai okei, minun kohdallani olisi voinut mennä vielä miljoona kertaa huonommin, mutta silti. No, ensinnäkin eilen illalla verensokeri laski niin alas, että oli pakko syödä jotain hiilaripitoisempaa. Otin sitten muroja (all bran) ja vedin ne hillon ja mehukeiton kanssa. Hillo maistuu ihan hirveälle murojen kanssa, mutta en keksinyt muutakaan.
Tämän annoksen jälkeen iski ihan kauhea ahdistuskohtaus ja oli pakko lähteä koiran kanssa reippaalle kävelylenkille. Yhä vieläkään en uskalla oksentaa ja pakko oli tehdä kuitenkin jotain, en voinut vain istua ja odottaa. Päätin mennä vähän eri reittiä, kuin yleensä. Hetken päästä tajusin, ettei sillä tiellä ole lainkaan katulamppuja, joten tie oli pilkkopimeä. Olimme kuitenkin menneet jo niin pitkään, etten viitsinyt kääntyä enää takaisinkaan. Sydämeni hakkasi miljoonaa sillä puolen kilometrin matkalla, minkä pimeässä harhailimme ja ilman koiraa en varmaan olisi pysynyt lainkaan järjissäni. Mutta kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin päästiin risteykseen ja näki taas eteensä.
Loppuiltana en syönyt muuta, kuin muutaman purkan ja join fun lightia.
Aamuyöllä heräsin hirveään vapinaan, verensokeri oli niin matala, että hyvä kun jaksoin keittiöön. Vedin samaa muro-hillo-mehukeitto-sotkua, kuin illalla ja raahauduin sitten takaisin sänkyyn. Ja juuri kun Supersize vs. Superskinnyssä vielä viime jaksossa sanottiin, että PAHINTA mitä voi tehdä on syödä aamuyöllä ja mennä heti sen jälkeen nukkumaan. Että se on varmin keino kerryttää kaikki läskiksi vartaloon. Eli hienosti meni taas!
Ja kun yleensä aamulla herätessä on kiva olo, kun maha tuntuu litteältä ja tavallaan saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä ja kalorit nollasta, niin tänään ei. Heti herätessä oli turvonnut olo ja suussa paha maku. Täytyy oikeasti vähentää entisestään pitkävaikutteisen insuliinin määrää. En halua tuollaisia öitä enää ikinä. Ja varmaan muistatte, kuinka aina lähes poikkeuksetta hypojen jälkeen saan ahmimiskohtauksen. Nyt voin luvata, ettei sellaista tule! Olen niin huonolla tuulella yön takia, ettei tee kyllä mieli syödä yhtään mitään. Sen sijaan kohta repimään lenkkareita jalkaan ja juoksemaan koiran kanssa...

Postaan varmaan illalla lisää, nyt oli vain pakko vähän purkaa pahaa oloa.

Twinkle, twinkle, little star, How I wonder what you are.

Minulla on jo monta päivää ollut sellainen tunne, että haluaisin jo laittaa ikkunoille kynttelikköjä ja askarrella silkkipaperista lumihiutaleita. Miten kukaan voi olla rakastamatta joulua? Kauppoihinkin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä joulujuttuja. Kuukauden päästä saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Viime vuonna minulla ei ollut edes joulukalenteria. Ei kukaan ostanut minulle sellaista. Ja sitten kun joulukuun ensimmäisellä viikolla yritin sellaista etsiä, oli valikoima jo käynyt vähiin. Tänä vuonna pitää olla aikaisemmin liikkeellä.

Aikataulutin tämän päivän tosi huonosti, mutta muuten on mennyt hyvin. Aamulla painoin torkkua niin monta kertaa, että lopulta olin aikataulusta puoli tuntia jäljessä. Ja sitten kun minä en vain kertakaikkiaan osaa käydä nopeasti suihkussa! No, koira on onneksi sen verran aamu-uninen, ettei sitä haitannut vaikka ehdittiin aamulla käydä vain pyörähtämässä pihalla.
Koulutus oli tylsä, mutta tärkeästä aiheesta. Se kesti reilun tunnin ja yksi tyttö pyörtyi siellä! Hän vain yhtäkkiä jäi tuijottamaan eteenpäin ja meinasi kaatua. Siihen asti pystyin keskittymään hyvin, mutta tapahtuneen jälkeen alkoi vähän itseäkin huimaamaan. Myötätunnosta ehkä. Toisaalta olin siihen mennessä syönyt puolikkaan banaanin ja energiajuoman. Kun koulutus loppui kävin ostamassa Light Ananas Jaffan. Eipä siinäkään kaloreita kyllä ole koko pullossa kuin 25, mutta tuli sellainen olo, kuin olisi syönyt enemmänkin.

Paino oli tänä aamuna 54,6. Suhtaudun kuitenkin vähän skeptisesti tähän painonlaskuun. Varmasti se on lähinnä nestettä ja muutenkin, ei minusta paljon pienemmältä tunnu, vaikka onneksi se turvonnut "hiilarinaama" on ruvennut katoamaan... Ja kyllähän farkut tuntuvat vähän löysemmiltä, mutta se voi olla myös sitä, että nesteitä poistuu ja siksi turvotus laskee muualtakin, kun naamasta.

Tänään siis syöty puolikas banaani ja puuro mansikoilla ja sokerittomalla mehukeitolla. Lisäksi energiajuomaa, se Jaffa ja sokeritonta mehukeittoa. Varmaankin illalla vielä toinen puuro, mutta mansikat ovat lopussa. Ja se ahdistaa. En tykkää syödä puuroa ilman mitään marjoja, mutta en mielellään söisi myöskään nyt muuta, kuin puuroa. Se tuntuu niin turvalliselta ruualta. Tiedän paljonko siinä on kaloreita ja siitä tulee hyvä olo. Se täyttää vatsan ja lämmittää. Ei ehkä auta muu, kuin mennä kauppaan ostamaan mansikoita. Se on parempi vaihtoehto, kuin alkaa panikoimaan sitä, mikä voisi olla vaihtoehto puurolle ja sellaisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Ajattelin, että voisin mennä vielä muutaman päivän tällä noin 500 kcalorilla. Siskoni tulee kylään tiistaina, joten silloin voisi olla herkkupäivä. Ajattelin, että voisin tehdä jotain hyvää salaattia ja sitten voisimme ehkä ostaa irtokarkkeja. Kun varmaankin jotain leffan katsomista tiedossa. Tai sitten vain popcorneja. Annan siskoni päättää. Joka tapauksessa tekee varmaan ihan hyvääkin välissä pitää yksi päivä, jolloin mennään vähän isommilla kalorimäärillä. Kai.

Now I’ve found my map and I wont go back

Minun kotonani haisee paistettu kala. Vieläkin. Vaikka tein kalasta ruokaa eilen, vuorokausi sitten. Täällä on samalla tavalla ällöttävä käry, kuin viikonlopun lettumässäilyn jälkeen. Se johtuu siitä, ettei keittiössäni ole liesituuletinta. Mutta en voi sanoin kuvailla, kuinka ällöttävää on saapua kotiin, kun kalanhaju tunkee vastaan. En taida hetkeen syödä kalaa. Pelkkää puuroa siis. Onneksi kävin tänään leffan jälkeen kaupassa ostamassa lisää Elovena Hetki-pusseja...

Tänään syöty siis yksi puuro mansikoilla ja sokerittomalla mehukeitolla + puolikas banaani. Niiden lisäks sokeritonta energiajuomaa ja pepsi maxia. Syön vielä toisen puuron ja puolikkaan banaanin. Liikuttu yksi tunnin reipas kävelylenkki ja yksi 45 minuutin lenkki, josta yksi kolmasosa juosten. Plus jonkun verran kävelyä kaupungilla, puoli tuntia ehkä.

Huomenna en voikaan nukkua pitkään ja pitää muutenkin vähän suunnitella huomista. Uusi työnantajani soitti ja kysyi pääsisinkö koulutukseen huomenna aamupäivällä ja lupasin mennä. Täytyy siis aikaistaa aamulenkkiä ja pohtia syömiset uusiksi. Muutenkin pitää alkaa miettiä ensi viikkoa, kun työt alkaa. Onneksi noita Hetki-puuroja voi syödä melkeen missä vaan. Tai sitten teen evääksi salaattia. Joka tapauksessa on pakko suunnitella syömiset valmiiksi, etten sitten hätäpäissäni tee mitään huonoja päätöksiä ja osta jotain epäterveellistä ruuaksi.

Nyt keittämään puuroa ja valmistautumaan illan tv-putkeen...

And if I lie with you long enough, I can see the things I’m dreaming of

Paino putoaa! Olinkin eilen tosi tosi reipas ja puurosta energiaa saaneena juostiin puolet iltalenkistä. Tuntui tosi kevyeltä juosta! Ja tuli tosi hyvä olo ja mieli, kun tiesi kuluttaneensa vähän enemmän, kuin alun perin piti. Illalla paistoin vielä vähän kalaa ja söin sitä salaatin kanssa. Siitä tuli ehkä 150 kcal, koska söin vajaa puolitoista palaa seitiä ja salaattia + miniluumutomaatteja.
Tänään oli ihanaa aamulla herätä ja huomata, että päähän ei satu, joten tästä voi tulla ihan kiva päivä! Tähän mennessä juotu vain puolikas sokeriton energiajuoma, mutta ei tunnu kyllä yhtään nälkäiseltä. Kohta menen tekemään koiran kanssa päivän ekan pitkän lenkin, tosin ulkona on niin inhottavan näköistä, kuin olla ja voi; kylmää ja sateista ja tuulee. Oikeasti olen niin onnellinen, että minulla on tuo koira. Vaikka olisi kuinka hirveä ilma ja olisin kuinka masentunut, niin pakko on käydä lenkillä. Ehkä paras motivaattori mitä voi olla.

Tänään menen leffaan. Siksi, että aloitan ensi maanantaina taas työt ja koiran pitää taas totutella pikku hiljaa olemaan pitempiä aikoja yksin kotona ja siksi, että minulla on vielä ties kuinka paljon sarjalippuja, jotka menevät joulukuussa vanhaksi. Tuntuu kivalta, kun on pakko mennä elokuviin. Voi mennä katsomaan jotain sellaistakin, josta ei ole varma pitääkö siitä yhtään, koska ei kuitenkaan tarvitse maksaa mitään. Täytyy syödä kuitenkin jotain ennen sinne lähtöä. Varmaan tuttua ja turvallista puuroa. On niin paljon kivempi syödä ruokia, jotka on itse tehnyt ja tietää varmasti paljonko niissä on kaloreita.

Ja tänään tulee illalla Supersize vs. Superskinny!