lauantai 30. lokakuuta 2010

Better to be hated than love, love, loved for what you're not


Viime yö meni sitten ihan päin helvettiä! Tai okei, minun kohdallani olisi voinut mennä vielä miljoona kertaa huonommin, mutta silti. No, ensinnäkin eilen illalla verensokeri laski niin alas, että oli pakko syödä jotain hiilaripitoisempaa. Otin sitten muroja (all bran) ja vedin ne hillon ja mehukeiton kanssa. Hillo maistuu ihan hirveälle murojen kanssa, mutta en keksinyt muutakaan.
Tämän annoksen jälkeen iski ihan kauhea ahdistuskohtaus ja oli pakko lähteä koiran kanssa reippaalle kävelylenkille. Yhä vieläkään en uskalla oksentaa ja pakko oli tehdä kuitenkin jotain, en voinut vain istua ja odottaa. Päätin mennä vähän eri reittiä, kuin yleensä. Hetken päästä tajusin, ettei sillä tiellä ole lainkaan katulamppuja, joten tie oli pilkkopimeä. Olimme kuitenkin menneet jo niin pitkään, etten viitsinyt kääntyä enää takaisinkaan. Sydämeni hakkasi miljoonaa sillä puolen kilometrin matkalla, minkä pimeässä harhailimme ja ilman koiraa en varmaan olisi pysynyt lainkaan järjissäni. Mutta kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin päästiin risteykseen ja näki taas eteensä.
Loppuiltana en syönyt muuta, kuin muutaman purkan ja join fun lightia.
Aamuyöllä heräsin hirveään vapinaan, verensokeri oli niin matala, että hyvä kun jaksoin keittiöön. Vedin samaa muro-hillo-mehukeitto-sotkua, kuin illalla ja raahauduin sitten takaisin sänkyyn. Ja juuri kun Supersize vs. Superskinnyssä vielä viime jaksossa sanottiin, että PAHINTA mitä voi tehdä on syödä aamuyöllä ja mennä heti sen jälkeen nukkumaan. Että se on varmin keino kerryttää kaikki läskiksi vartaloon. Eli hienosti meni taas!
Ja kun yleensä aamulla herätessä on kiva olo, kun maha tuntuu litteältä ja tavallaan saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä ja kalorit nollasta, niin tänään ei. Heti herätessä oli turvonnut olo ja suussa paha maku. Täytyy oikeasti vähentää entisestään pitkävaikutteisen insuliinin määrää. En halua tuollaisia öitä enää ikinä. Ja varmaan muistatte, kuinka aina lähes poikkeuksetta hypojen jälkeen saan ahmimiskohtauksen. Nyt voin luvata, ettei sellaista tule! Olen niin huonolla tuulella yön takia, ettei tee kyllä mieli syödä yhtään mitään. Sen sijaan kohta repimään lenkkareita jalkaan ja juoksemaan koiran kanssa...

Postaan varmaan illalla lisää, nyt oli vain pakko vähän purkaa pahaa oloa.

2 kommenttia:

  1. Mä oon huomannu, että kun mulla laskee verensokeri niin alas, että vapisen, tulee kylmänhiki ja silmissä mustuu niin pelkkä vesikin alkuun riittää, sitten yleensä syön jonkun hedelmän ja vaikka kurkkua ja tomaattia muutaman palan, sen verran, että maha saa jotain täytettä niin kyllä se olo paranee siitä. Ei tarvitse välttämättä syödä mitään ns. "epäterveellistä" tai tosi sokerista :) Ihan vaan vinkkinä vastaisuudelle :)

    VastaaPoista
  2. Aa joo, mun kämppiksellä on sama juttu. Mahtaa olla oikeesti hiukka vaikeempi laihduttaa kun on diabetes, pakko kuitenkin aina pitää huoli sokereista. Mut tsemppiä sulle :)) <3

    VastaaPoista

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.