Mikä tämä outo tunne on? Kuin kylkiluiden alla olisi jotakin, mitä siellä ennen ei ollut. Se on hän. Tunnen hänet siellä. Olen vaihtanut hänen kanssaan vain muutamia lauseita. Silti hän on siellä. Hän on syvemmällä, kuin pelkissä ajatuksissani. Tunnen hänet koko ajan. Se on välillä kivuliasta, mutta kuitenkin ihanaa. Niin ihanaa, että se peittää kivun.
Hän ei ole klassisen komea. Hänellä on hymyilevät ja ystävälliset kasvot. Hän hymyilee, kun hänen katseensa kohtaa katseeni. Minulla on aavistus, että hän pitää minusta. Että hän haluaa tietää minusta lisää, mutta häntä ujostuttaa. Kun ajattelen häntä, en voi olla hymyilemättä. Ajatteleekohan hänkin samoin, vai ovatko omat ajatukseni vain sumentuneet. Minun on saatava tietää hänestä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.