Olen pystynyt viettämään kokonaista kolme päivää ilman suurempaa ahdistusta. Se on minulle aika hyvin. Johtuu kai siitä, etten ole ollut töissä. Jos tiedän, ettei herätyskello soi seuraavana aamuna, pystyn nukkumaan heräilemättä ja ilman painajaisia.
Keskiviikkona olimme Lady Gagan konsertissa. Se oli jotain mitä todella kaipasin. Tajunnan räjäyttävää musiikkia, joka kulkee läpi koko kehon, oli se sitten vaarallista korville tai ei. Oli mieletöntä olla osa sitä tanssivaa yleisömerta ja laulaa koko sydämestään. Oikeasti ei ole mitään parempaa tapaa kuluttaa kaloreita. Olin keikan jälkeen sellaisessa endorfiinihuumassa, että meni monta tuntia ennen kuin pystyin nukkumaan.
Eilen otin vain rennosti ja hoidin rästiin jääneitä juttuja. Tänään kävin kampaajalla. Minulla on ihana kampaaja. Minun ei tarvitse tietää, millaiset hiukset haluan, sillä hän tietää. Olen taas todella tyytyväinen.
En ole myöskään moneen päivään ahminut. Olen syönyt aika terveellisesti itseasiassa. Sen sijaan esim. tänään en ole syönyt yhtäkään ateriaa loppuun... Jotenkin olen tullut hirveän nopeasti täyteen, enkä ole yksinkertaisesti pystynyt syömään kaikkea. Ja kieltämättä minulla on myös parempi omatunto, kun jätän ruokaa. Painokin hiljalleen putoaa koko ajan. Sen sijaan en tunne itseäni yhtään pienemmäksi. Vaatteet eivät tunnu yhtään isommilta ja kasvoni näyttävät aina liian pyöreiltä. Eivät numerot vaa'an näytöllä mitään merkitse, jos mitään näkyvää muutosta ei tapahdu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.