Minä en osaa syödä. En tajua, miksi se on niin vaikeaa. Joko en syö tai sitten syön liikaa. Miten syödään itsensä 80% kylläiseksi? Olen syönyt kaksi päivää, kuin idiootti, liikaa, liikaa, liikaa. Itseni 120% kylläiseksi. Kodissani on leijunut kaksi päivää lettutaikinan käry, rasvan käry. Onneksi paino on pysynyt silti samassa. Nyt en uskalla enää syödä. Aamulla tein koiran kanssa tunnin lenkin ja söin sen jälkeen vähän puuroa ja join kahvin rasvattomalla maidolla. Siitä on kohta kuusi tuntia. Vatsani kurnii, mutta syön vain purkkaa. Pelkään koko ajan, että kun aloitan syömisen en voi enää lopettaa. En tiedä mikä olisi sellaista ruokaa, jonka syömisen osaisin lopettaa, kun olen 80% kylläinen.
Lisäksi ahdistaa raha-asiat. Minulla on rahat tosi vähissä nyt. Lopetin vanhan työni ja uusi työni alkaa marraskuun alussa. Pitäisi selvitä vielä yli viikko käytännössä ilman rahaa. Minun pitäisi maksaa vuokra 5. päivä marraskuuta. Saan loppupalkan vanhasta työstäni 10. päivä. En tiedä, kumpi on pahempi, pyytää että saan maksaa vuokran muutaman päivän myöhässä vai pyytää rahaa lainaksi vanhemmilta.
Varmasti kallistun lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä en halua että vuokranantajani saa minusta negatiivista kuvaa, haluan olla täysin luotettava ja hyvä vuokralainen, joka maksaa aina ajoissa.
Rahan pyytäminen vanhemmilta on silti minulle tosi vaikeaa. Tunnen paljon ihmisiä, joiden vanhemmat ovat käytännössä kustantaneet heidän koko elämänsä ja he eivät häpeä pyytää rahaa vielä nyt aikuisenakaan. En ymmärrä sellaista. Minulla ei ole ajokorttia, sillä minulla ei ole ollut varaa siihen. Enkä ole voinut harrastaa kaikkia niitä juttuja, mitä olisin halunnut, sillä minulla ei ole ollut rahaa. Jos joskus pyydän rahaa vanhemmiltani, huolehdin että maksan ne takaisin heti seuraavasta palkastani. Minulle tulee jo huono omatunto, jos he maksavat ruokani ravintolassa.
Nyt on vain elettävä niin pienellä budjetilla kuin mahdollista. Toisaaltahan se sopii hyvin laihduttamiseen. Ei voi ainakaan ostella herkkuja, kun ei ole varaa ostaa ylipäänsä mitään ruokaa. Ja koska ei viitsi ostaa bussilippua on pakko mennä pyörällä tai kävellen...
Onneksi minulla on vielä paljon leffalippuja, voin tehdä edes jotain kivaa köyhänäkin.
Ja tervetuloa uudelle lukijalle<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.