Auts, yritän tästä lähtien muistaa nauttia niistä päivistä, kun päätäni ei särje. Kokonaan kivuttomia päiviä on nykyään harvassa...
Lueskelin koko aamupäivän ja viivyinkin suihkussa pidempään, kuin suunnittelin ja minulle tuli kiire ehtiä bussiin. Tavallaan tyhmää sanoa noin, koska talostani parinsadan metrin päästä menee keskustaan busseja parin minuutin välein, mutta minulla vain on tapana katsoa joku tietty bussi, johon haluan ehtiä. Vasta bussissa tajusin, etten tosiaan syönytkään puuroa enkä kalaa, ennen lähtöäni! No, toisaalta ei ollut edes nälkä. Kotimatka bussilla ei ehkä ollut kaikista miellyttävin; päässä heitti ja päätä särki. En tiedä johtuiko huimaus päänsärystä vai syömättömyydestä. kello oli tosiaan jo puoli viisi, enkä ollut syönyt muuta kuin puolikkaan banaanin siihen mennessä. Mutta oikeasti, en tiedä enkö tunnista enää näläntunnetta, mutta ei minusta edes tuntunut nälkäiseltä. Viideltä kotona söin kuitenkin vähän puuroa ja mansikoita. En halua, että rupeaa uudelleen huimaamaan, kun menen kohta koiran kanssa ulos. Lisäksi tarvitsen lisää särkylääkettä, enkä yhä uskalla ottaa sitä tyhjään vatsaan.
No, illalla ehkä kalasalaattia tai sitten toinen annos puuroa. Eiköhän siinä ole tarpeeksi tälle päivälle. Eikä minulla ole rahaa ostaakaan ruokaa. Tänään meni viimeiset pennoset koiran ruokaan. Mutta koiran ruuassa ei tingitä, se on yksi minun elämäni tärkeistä säännöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.