En kestä itseäni. Miten voin olla näin heikko. En voi enää mennä vanhemmilleni. Minulla ei ole siellä mitään itsekontrollia. Ruokaa on liikaa, syön, syön, syön. Aluksi kohteliaisuudesta, lopulta ahmimalla. En pysty olemaan siellä. Omassa kodissani selviän niin paljon paremmin, porukoilla syön kuin vanhasta tottumuksesta. Suoritan samaa vanhaa rituaalia. Tahtomattani! Heti aamusta ajattelen vain ruokaa, ja vaihtoehtoja riittää. Mietin koko ajan mitä söisin. En osaa päättää. Otan kaikkea. Liikaa. Koko ajan täysi olo. Liian täysi. Miten se kaikki ruoka edes mahtui minuun?!
Porukoilla olen vanha minä. Se tyttö, joka salaa syö. Vaikka haluaisin olla se tyttö, joka on salaa syömättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.