13 päivää ja vappu

Tulin vain ilmoittamaan, että tänään aamupaino oli 57,1. Murr, toivoin niin että se olis ollu jo alle 57... Mut toisaalta on hyvä, ettei ollut. Pääsen siirtää vaatekaapin siivousta.

Tänään aion hyvällä omalla tunnolla (Anteeks millä?! Mulla ei kai edes ole sellaista, kun puhutaan ruuasta) herkutella ja sitten huomenna taas palata normaaliin laihdutusrytmiin. Suunnittelin eilen illalla, että käyn tänään aamulla hakemassa leipomosta aamiaiseks croisantteja, mutta tyydyin sittenkin puuroon...

Ja tuo aamupaino johtui luultavasti siitä, että söin eilen aika lailla normaalisti. En kirjoittanut ruokia ylös, joten en voi niitä nyt luetella, kun en kaikkea muista, mutta kaloreita tuli nopeasti laskettuna varmaankin joku 1000-1200. Söin mm. minttupuffetin!!!
Onneksi kuitenkin tein kaksi pitkää lenkkiä koiran kanssa + kävelin keskustasta kotiin (n. 3,5km) ja kävin juoksee tässä lähellä olevat 75 porrasta kolme kertaa ylös ja kaksi alas...


No niin, ei kai muuta kun HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

14 päivää

En kestä! Huomenna on sit vappu! Oon nyt päättänyt jäädä sittenki koiran kanssa vaan kotiin. Vaik sitten söisinkin jotain herkkuja niin säästän silti enemmän kaloreita, kuin että jos lähtisin baariin ja krapulassa ahmisin sitten seuraavankin päivän... Nyt ajattelen sen niin, että on hyväkin syödä yhtenä päivänä enemmän (tietenkin olis parempi syödä jotain terveellistä enemmän, mutta pelkäänpä että se enemmän tarkoittaa huomenna herkkuja...), ettei joudu säästöliekille kun koko ajan syö vähän.

Eilinen oli taas ok:

puuro + marjat 117
rusinoita 91
wokkikasviksia 44
raejuustoa 74
salaatti + tomaatti + kurkku 31
1/2 paahtoleipä 52

= yht. 409 kcal

Tein eilen kaksi pitkää lenkkiä koiran kanssa + kävelin sinne junalle. Illalla en enää jaksanut lähteä tekemään omaa lenkkiä, oli jotenkin tosi voimaton olo ja menin ajoissa nukkumaan. En kyllä sitten syönytkään illalla muuta kun tuon salaatin ja puolikkaan paahtiksen.

Tänään on sitten ulkona kauhee ilma... Sataa ja on kylmä. Koira vihaa tollasta säätä, joten saa nähdä kuinka pitkät lenkit sen kanssa tulee tehtyä. Meidän piti mennä tänään mun kaverin kanssa koirien kaa koirapuistoon, mut voi jäädä menemättä ton sään takia... Eipä siellä oo kenenkään mukava värjötellä.

Mua nyt vähän taas kyllä ahdistaa. Ahdistaa toi sää, kaatosateessa ei tee mieli kävellä montaa tuntia. Mutta mulla ei ole myöskään nyt mitään salikorttia, että pääsis sisälle treenaa. Mutta jos pidän kevyemmän päivän ja haahuilen vaan kotona, niin sekin on huono vaihtoehto... Pelkään, että haahuilen jääkaapin suuntaan.

Tällaisena päivänä olis tietenkin just hyvä tehdä kaikkia sisäprojekteja... Kuten esim. se vaatekaapin inventaario. Mut en halua! En halua tehdä sitä, ennen kuin olen alle 57 kg! Okei, voihan olla että sitä paitsi olen jo, sitä paitsi taisin lupailla itselleni, että tasan 57 riittää. Mutta ei musta tunnu yhtään pienemmältä, joten siirrän sitä taas. Huomenna punnitsen kyllä itseni. Olis syytä alkaa 56:lla!

En tiedä olenko kertonut teille, mutta kirjoitan myös kirjaa. En oikeastaan tiedä, tuleeko se koskaan valmiiksi ja jos tulee yritänkö saada sen julkaistuksi. Se on minulle tosi henkilökohtainen, sillä omat ajatukseni ja kokemukseni ovat olleet koko ajan siinä taustalla tavallaan inspiraationa. Se ei kuitenkaan kerro minusta. Pelkään kuitenkin, että jos se joskus julkaistaisiin ihmiset, varsinkin tuntemani ihmiset luulisivat niin.
Mutta sen kirjan kirjoittaminen on mulle myös eräänlainen terapiaistunto tän blogin ohessa. En koskaan kirjoita sitä väkisin, vaan ainoastaan silloin kun siltä tuntuu. Ja välillä siltä tuntuu keskellä yötä, tai ollessani jossain hankalassa paikassa, kuten töissä. Sitten vaan heti kun mahdollista paperi ja kynä käteen ja ajatukset muistiin.
Tänään voisi olla kirjankirjoittamispäivä.

Nyt kuitenkin perse ylös ja lenkille.

15 päivää

Tänään aamulla hetken mielijohteesta nousin puntariin...57,0! O'ou, näyttää siltä et viikonlopun vaateinventaario lähestyy! Varmaan pelkkää nestettähän se on, mutta vatsa tuntuu littanammalta ja kyllä se, että paino laskee (oli sit nestettä tai mitä tahansa) niin motivoi.

Eilen jälleen (odotan kauhulla sitä päivää, kun mun pää sekoaa ja ryntään kauppaan ostamaan jonkun suklaakakun ja tungen sen kokonaisena kurkkuuni...) sujui ihan hyvin:

puuro + mansikat 117
rusinoita 91
wokkivihanneksia + raejuusto 118
1/2 sämpylä 79
omena 68
mehu 80

yht. 553 kcal

Ja taas toi mehu oli sellainen ylimääräinen, mitä en olis edes halunnut juoda, mutta verensokereiden takia ei taas ollut muuta vaihtoehtoa...
Liikunnat meni tutusti ja turvallisesti 2 aika pitkää lenkkiä koiran kanssa ja yks reipas lenkki ilman koiraa, plus tosiaan eilen kävelin vielä sinne junalle sen sijaan, et oisin mennyt asemalle bussilla. En laske paljonko noi lenkit kuluttaa, koska se on vaikeeta ilman mitään mittaria. Pääasia kai että liikkuu.

Äiti on tänäänkin kotona flunssan takia... Lähden kohta koiran kanssa ekalle pitkälle lenkille. Sitten pitää lähtee ostaa koiranruokaa keskustasta, joten varmaan taas kävelen junalle. Illemmalla toinen pidempi lenkki koiran kanssa ja illalla voisin vielä tehdä oman reippaan lenkin. Oikeesti mun pitäis tehdä myös ainakin vatsalihaksia, koska mulla on tosi ällöttävä vatsa! Haluaisin, että se olis paljon paljon kiinteempi. Mut tänään en kyllä jumppaile täällä kotona, kun äiti on täällä. Ehkä se jo huomenna menee taas töihin...

Mua ahdistaa tuleva viikonloppu tai no lähinnä siis perjantai ja vappu ihan älyttömästi!!! En kestä, kun kaikista tollasista yleisistä juhlapäivistä on tehty kauheita mässäilypäiviä. Mulla tän vuoden vapunviettotapoja on kaksi, enkä tiedä kumpi olis vähemmän paha.
Ensimmäinen vaihtoehto on mennä mun siskolle bileisiin. Plussaa olis se, että näkee ihmisiä (tosin en tiedä ketä sinne on tulossa..) ja myöhemmin mentäis baariin, eli pääsis tanssimaan. Miinuksia on se ruokamäärä ja se, että joisin kuitenkin ja luultavasti liikaa ja joka tapauksessa seuraava päivä menis sit krapulassa, mikä mun kohdalla tarkoittais hirveetä syömistä silloinkin, eikä liikunnasta tietoakaan. Lisäks koira joutuis olee monta tuntia yksin ja olisin huolissani siitä taas koko ajan...
Toinen vaihtoehto on jäädä kotiin koiran kanssa. Plussaa se, että liikuntaa tulis varmasti, koska tekis päivän kaikki lenkit ja seuraavana päivänäkin olis hyvä olo ja vois liikkuu normaalisti. Lisäks ainakaan alkoholista ei tulis turhia kaloreita. Miinusta se mahdollinen ruokamäärä, minkä äiti tänne kaupasta raahaa... Lisäksi voi olla tylsää, kun ei nää ketään...
En oikeen tiedä. Olisin halunnut sellasen välimuotovapun. Olisin halunnut, että mun hyvä ystävä olis tullut meille, oltais voitu tehdä jotain ruokaa ja kattoo vaik leffaa ja jos ois tehny mieli, niin myöhemmin olis voinut lähtee jonnekin. Koira ei ois joutunu olee koko iltaa yksin ja oltais käyty lenkillä sen kanssa. Olis ollut kivaa, mut ei kumpikaan ääripää. Mutta mun ystävä opiskelee muualla, eikä tuu vapuks kotiin. Tällä hetkellä tuntuu, että kallistun kotivapun puolelle. Vappu kai on kuitenkin enemmän opiskelijoiden juhla ja mä olen niissä bileissä tuntenut itseni aina jotenkin vähän ulkopuoliseksi... En oo ikinä tuntenu olevani mikään aito opiskelija...

16 päivää

Siis ei voi olla totta! Näin niin outoja unia viime yönä, etten kestä! Mun ekassa unessa mun isä haki mua jostain bussilla ja se oli käynyt Mäkistä ostamassa mulle 3 juustohampurilaista, koska "kotona ei ole mitään ruokaa". Olin todella ahdistunut, koska en tosiaan halunnut syödä niitä, mutta istuin siinä isän vieressä, kun se ajeli sitä bussia ja se vaan odotti, että olisin ilahtunut ja ryhtyisin syömään...
Toisessa unessa lappasin kulhoon valtavaa kasaa Ben&Jerry's jätskiä, jotain missä oli pähkinää. Ekaa lusikallista syödessäni mua alkoi kuitenkin kaduttaa ja muistan vain, miten tappelin ajatusteni kanssa siitä voinko syödä sen 700 kalorin annoksen vai en! Onneks heräsin ennen kun ehdin päättää mitään.
En tiedä johtuko noi unet siitä, että menin nälkäisenä nukkumaan vai mistä, mutta aamulla ei kyllä tehnyt mieli todellakaan jätskiä tai juustohamppareita...

Noista unista huolimatta eilinenkin sujui hyvin. Aamulla puuro+marjat, päivällä 100g wokkivihanneksia ja vähän raejuustoa, sama illalla paitsi lisäksi vähän jäävuorisalaattia ja yksi sämpylä, iltapalaksi vähän rusinoita, yht. 527 kcal.

Liikunnat meni niin, että aamupäivällä ensin pitkä lenkki koiran kanssa, sitten pitkä kävelylenkki ilman koiraa, iltapäivällä normi lenkki koiran kanssa ja lisäksi kävin kirjastossa ja kävelin sieltä kotiin (n. 3km). En tajuu miks, mutta mun toinen polvi aina välillä kävellessä kipuilee. En tiedä, johtuisko kengistä joten ajattelin nyt vähän vaihdella kenkiä ja katsoa auttaako. Lisäks zumbasta on varsinki kyljet ihan sairaan kipeet, mut se on vaan positiivista.

Tää päivä ei näytä lupaavalta. Äiti jäi kotiin töistä, koska nyt sillä on tää sama flunssa mistä mä oon kärsinyt. Ja koska äiti on kotona en voi juoksennella koko päivää jossain lenkillä ja olla syömättä... Tai tietenkin yritän. Käyn kyllä koiran kaa kaks lenkkiä ja ilman yhden. Silleen tein viikonloppunakin, eli ei se sitä ihmettele. Syöminen on eri juttu. No, oon menossa illalla leffaan, niin syön nyt päivällä wokkivihanneksia ja sanon, et mennään mun kaverin kanssa ennen leffaa syömään... Kurja valehdella, mutta pitää olla jotain valmiina, jos se kysyy... Lähden sitten leffaan ajoissa ja kävelen juna-asemalle (4,5km) sen sijaan, että menisin sinne bussilla. Ja leffaan otan evääks tasan limun. Koska sitten voin ennen nukkumaanmenoa syödä vielä jotain (leipä, omena...), niin en ehkä nää noita ruokapainajaisia!

Ostettiin muuten eilen kaverin kanssa liput lokakuulle Lady Gagan konserttiin! Vitsi en malta odottaa! Tai tietenki maltan, ku on kesä ja kaikki välissä, mut kiva et syksyläkin on jotain mitä odottaa!

17 päivää

Jee, eilinen sujui jälleen hyvin ja hyvä motivaatio jatkuu, koska tuntuu siltä, että pystyn tähän nyt. Eilen tuli kaloreita loppujen lopuksi 600. Aamulla puuro+mustaherukat, päivällä jogurtti + vähän mysliä ja lasillinen verigreippimehua, iltapäivällä puolikas banaani ja muutama viinirypäle ja illalla vähän salaattia, raejuustoa, kurkkua ja paprikaa ja pala moniviljasämpylästä. Ärsyttää vähän toi mehu, koska en edes tykkää verigreippimehusta, mutta mun oli pakko juoda se, koska verensokeri oli liian matala ennen lenkkiä... Samoin noi viinirypäleet söin siskollani. En kehdannut kieltäytyä, joten ajattelin ettei muutama viinirypäle nyt maailmaa kaada. Illalla kun tulin kotiin äiti ehdotti, että tekee nuudeleita ja salaattia... No, sillä aikaa kun äiti kävi ulkona meni nuudelit roskikseen ja söin pelkän pienen salaattimäärän. TIEDÄN! Aika lapsellista, mutta mitä muuta olisin voinut tossa tilanteessa tehdä?!

Eilen liikuin koiran kanssa yhden lyhyen, yhden normaalin ja yhden pitkän lenkin. Lisäksi kävelin ilman koiraa yhden reippaan parin kilsan lenkin ja kun tulin siskoltani jäin neljää pysäkkiä aikaisemmin pois bussista ja kävelin loppumatkan (n. 2km) kotiin. Lisäksi oltiin siellä zumba-tunnilla. Se oli rankkaa, mutta TOSI KIVAA! Olispa mahdollisuus käydä useemmin, mutta koiran ja vaihtelevien työaikojen takia en mielellään enää sitoutuisi minnekään salille ja maksaisi isoja kuukausimaksuja, jos en pystykään käymään tarpeeksi. Mutta silloin tällöin olisi hauska käydä.

Tänään sitten rohkaistuin ja nousin aamulla vaa'alle. Paino oli 57,9! Huh, alle 58 kilon. Raksi ruutuun! Seuraava punnitus sitten perjantaina ja nyt pidän sen punnituspäivän joka perjantai. Saapa nähdä jos vaikka perjantaina paino olisi sen verran, että viikonlopun projektiksi tulisi vaatekaapin siivous...

18 päivää

Eilinen meni hyvin. Kaloreita tuli 630. Ei vaan pysty olemaan miettimättä, että jos olisin jättänyt sen helvetin jätskiannoksen taas väliin niin kaloreita olis ollut vaan 230!!! Tänään jää kyllä jätskit väliin. Syön vaikka päivän toisen puuroannoksen sen sijaan...
Liikunnatkin meni hyvin. Kaks pitkää kävelylenkkiä koiran kanssa ja kaks ilman koiraa, jolloin vauhti myös reippaampi. Tänään tehty aamulla koiran kanssa lyhyt lenkki. Kohta lähden tekee lenkin ilman koiraa. Myöhemmin tarkoitus kävellä koiran kanssa katsomaan ystävääni, matkaa kertyy noin 5 km. Illemmalla oon luvannut mennä siskoni kanssa zumba-tunnille(!!!) ja sen lisäksi ainakin yksi kävelylenkki illalla. Onneks on paljon tekemistä, niin ei kerkii miettiä syömistä. Ja huh, onneksi nuha ja yskä alkaa pikku hiljaa helpottamaan. Ehkä huomenna uskaltais jo vähän hölkätä?!

Mulla on hirveä vaateahdistus... Mulla on tosi tosi paljon vaatteita, varmaan enemmän kuin keskivertoihmisellä yleensä. Mutta mun vaatekaappi tursuaa. Se johtuu siitä, että siellä on kaikki vaatteet sekaisin. Talvivaatteet ja kesävaatteet, sellaiset joita käytän ja sellaiset, jotka joutais kirpparille. Ne pitäis kaikki käydä läpi, mutten pysty siihen. Syy on se, että väistämättä joutuisin kokeilemaan ainakin osaa niistä vaatteista, jotta tiedän pidänkö niitä vai en ja pelkään, että oon lihonu ulos kaikista vaatteistani. Siksi siirrän ja siirrän tätä projektia koko ajan ja lupailen itselleni, että teen sen kyllä heti, kun paino on sen ja sen verran. Siihen asti käytän "turvavaatteitani", noin kymmentä eri vaatekappaletta. Niihin kuuluu farkkuja, jotka ei ole NIIN istuvia, jotta tietäis onko lihonu vai laihtunut sekä löysempiä paitoja, jotka on tyylikkäitä, mutta sopivan väljiä, jotta ei pysty sanomaan onko maha littanampi vai turvoksissa.
Nyt olen kuitenkin päättänyt, että tolle vaatehelvetille on tehtävä loppu. Vannon, että kun vaakaan pärähtää 57,0 tai alle niin alkaa vaatekaapin suuri inventaario ja kokeilen jokaista vaatekappalettani. Aion hankkiutua eroon kaikista niistä vaatteista, joita käytin silloin, kun painoin 65 kg, en halua edes muistaa millaiselta valaalta näytin silloin! Muutenkin, jos saan myytyä tarpeeksi vaatteita (suurin osa kun on tosiaan ihan laadukasta merkkitavaraa) niin voin sitten palkita itseni ja ostaa saamillani rahoilla jotain aivan ihanaa tilalle. Jotenkin tuntuu, että koko elämä on epäjärjestyksessä, kun vaatekaappi on epäjärjestyksessä. Olis ihanaa, kun kaappi olisi täynnä vain kivoja, SOPIVIA vaatteita. Silloin ehkä aamullakin menis vähemmän aikaa, kun ei tarttis tuskaisena sovittaa tuhatta eri asukokonaisuutta ja todeta, että aina joku kiristää tai puristaa tai näytän läskiltä... Sitä odotellessa...

19 päivää

En uskalla nousta vaa'alle! Pelkään, että se murskaa tän heränneen motivaation. Masennun ja alan ahmia ja jätän lenkit väliin. Punnitsen kyllä myöhemmin, ensi viikolla. Vaikka keskiviikkona...

Liikunta tuntuu nyt hyvältä. En voi vieläkään juosta nuhan takia, mutta reippaita kävelylenkkejä se ei estä. Kävelen ja kuuntelen musiikkia ja tulen tosi hyvälle tuulelle. Eikä lenkin jälkeen edes tee mieli syödä mitään.

En ole vieläkään saanut jätskiongelmaani ratkottua, syön jäätelöä joka päivä. Mutta jollain tavalla oon hyväksynyt sen. Se vaan tarkoittaa, etten sitten voi syödä jotain muuta. Ja yritän myös pienentää jätskimäärää jatkuvasti. Pingviini päärynätuutti on sellainen, josta ei tule huono omatunto. Siinä on 165 kcal ja sen saa mahdutettua päivän kaloreihin, kun jättää jotain muuta pois.
Ja ilman pepsi maxia en voi olla! Tosi huono juttu, koska mulla on sellaiset hampaat, joihin aika helpolla tulee reikiä... Sitä paitsi sitten kun menen valkaisemaan hampaani, niin on pakko välttää tuollaisia värjääviä juomia... Mutta en ole keksinyt mitään sen tilalle. Se vie nälän, makeanhimon ja väsymyksen, onko mitään muuta ihmelitkua, joka tekisi saman??!!!

Tänään oltiin kaverini kanssa taas koirien kanssa lenkillä. Tää mun kyseinen kaveri oli ennen mulle tosi läheinen, sitten vähän vieraannuttiin, kun opiskelin muualla ym. Mutta nyt musta tuntuu, että ollaan nykyään jopa parempia kavereita, kuin ennen. Se jaksaa aina pyytää leffaan ja lähteä koirien kanssa ulos ym. Ja kyselee aina mitä kuuluu ja muuta. Joku voisi ajatella, että niinhän ne normaalit ystävät tekee, mutta mulle se ei ole ollut itsestäänselvyys. Mulla on tasan kaksi ystävää, joiden kanssa pidän päivittäin yhteyttä ja jotka rehellisesti miellän ystävikseni.
Kyllähän ymmärrän, etten ole ehkä se kaikkein helpoin ystävä, koska mulla on tosiaan ollut (ja on) kausia, jolloin en oikein jaksa tehdä mitään tai nähdä ketään, mutta musta todelliset ystävät on niitä, jotka ymmärtää sen ja yrittää siitä huolimatta kysellä, mitä kuuluu ja houkutella jonnekin. Kyllä ne siitä myöhemmin saa suurta kiitosta ja vastavuoroisesti mä haluan samalla tavalla olla niille ystävä vaikeissakin tilanteissa.

Paras kai lähteä taas lenkille, koiran kanssa tällä kertaa. Jos jaksais vielä yhden lenkin sen lisäksi ilman koiraa, niin olisin tyytyväinen tähän päivään. Tai kyse ei ole nyt jaksamisesta, pelkään vaan että äiti alkaa taas tehdä omia johtopäätöksiään. Argh, tarttisin jo sen kämpän!

20 päivää

Meni sitten eilinen ihan päin helvettiä. Siis ei syömisten takia onneks, mut kaikki muu epäonnistui sitten senkin edestä.
Meidän piti tosiaan mennä sinne leffaan. Laittauduin jo valmiiksi ym. mutten voinut lähteä, ennenkuin olin kysynyt äidiltäni milloin hän tulee kotiin. En voi jättää koiranpentuani kotiin, jos en tarkalleen tiedä kuinka kauan se joutuu olemaan yksin. No, laitoin äidille viestin jo puoli 11. Ei vastausta. Yhden aikaan ryhdyin soittelemaan, sillä minun piti lähteä kolmelta, jotta ehtisin noutaa liput. Soittelin noin vartin välein, mutta ei vastausta. Tässä vaiheessa aloin olla jo sekä kiukkuinen, että huolestunut. Eikä auttanut, kuin ilmoittaa ystävälleni, etten pääsekään. Enhän voinut jättää pentua kotiin, jos äidille olisikin sattunut jotain. Silloin kukaan ei olisi tullut moneen tuntiin. Ja voitte uskoa, että otti päähän kun äitini sitten myöhemmin soitti ja sanoi, että hups, puhelin oli unohtunut laukkuun, eikä näin ollut lähettyvillä! Haloo, mitä varten matkapuhelimet on keksitty?! Sitä varten, että henkilön saa kiinni. Ja ymmärrän, että puhelin joskus unohtuu kauemmaksi, eikä sitä aina kuule, mutta kyllä mä ainakin 4,5 tunnin aikana jo jossain kohtaa pauhelintani kaipaan, sillä en antais ikinä anteeksi itselleni, jos jollakin mun läheiselläni olisi joku hätä, eikä se sais mua kiinni!
Äiti oli tietenkin sitä mieltä, että oon ollut taas turhaan huolissani ja stressannut ihan mitätöntä juttua ja lisäksi huolehdin kuulemma liikaa koirastani. Se ei varmaan itse olisi yhtään huolissaan, jos mä en 4,5 tunnin aikana vastais yhteenkään puheluun tai viestiin...! No, sinne meni sitten leffailta ja eniten suututtaa se, että mä en taaskaan saa mitään ymmärrystä tässäkään asiassa, vaan MÄ olen taas se idiootti, joka huolestuu turhasta. Ja paskat.
Pahantuulisena aloin sitten tiskaamaan enkä huomannut altaassa olevaa haljennutta lasia. Seurauksena vasemman peukalon niveleen jäätävä viilto! Voin kertoa, että sitä verta sitten riitti!
Jotenkin tuntuu aina, että kun yksi asia kusee, niin kaikki muut asiat menee pieleen heti perässä. En tiedä johtuuko se omasta asenteesta, mutta silti. Tulee vaan sellainen olo, että miksi edes vaivauduin nousemaan sängystä...

Syömiset meni eilen onneksi hyvin kuitenkin. Eilen kertomieni lisäksi söin vielä vähän kasvissosekeittoa + raejuustoa, yhden päärynätuutin (165kcal) ja muutaman lakun. Otin myös jättiannoksen suklaajätskiä, mutta tajusin ekan lusikallisen jälkeen mitä oon tekemässä ja jätskit lensi vessanpönttöön. Vähän säälittää... Mutta porukat ois huomannu, jos oisin laittanu takas pakettiin...

Liikunnat oli eilen vaan kolme puolen tunnin lenkkiä. Tänään yritän jaksaa tehdä yhden lenkin ilman koiraakin. Kävelyä siis kuitenkin. En uskalla tässä nuhassa vielä juosta.

Tänään oon syönyt puuron + mustaviinimarjoja ja muutaman lakun + pepsi maxia.

Niin ja unohdin sitten, että tänään piti olla punnitus... Tajusin sen vasta, kun olin jo juonut ison lasillisen vettä, enkä sitten viitsinyt enää mennä. Huomenna sitten on pakko...

21 päivää

Parempaan suuntaan. Tänään ei ahdista niin paljon. Johtuu varmaan säästä, sataa, eikä tee edes mieli mennä ulos muuta kuin ne pakolliset lenkit koiran kanssa. Oon myös saanu makuaistini melkein takaisin, samoin kurkkukivun helpottamaan, joten olen taas syönyt ihmisten ruokaa jäätelön sijaan; aamupalaksi 1 näkkileipä ilman päällisiä, sekä puuro + mustaviinimarjoja. Lounaaksi salaattia, jossa salaatin lisäksi tomaattia, raejuustoa ja vähän pastaa. Lisäksi pepsi maxia ja vettä.

Tänään menemme ystäväni kanssa illalla elokuviin. Me mennään katsomaan Hachiko: A Dog Story. Jo pelkkä elokuvan esittely sai mut kyynelehtimään, joten taitaa olla neenäliinapaketti tänään tarpeen. Tosin on se tarpeen ihan jo pelkän nuhan puolesta...
Tuo elokuvahan perustuu tositapahtumiin. Hachiko oli erään japanilaisen yliopistoprofessorin koira, jolla oli tapana odottaa isäntäänsä Tokion Shibuyan juna-asemalla, kun tämä saapui junalla töistä. Eräänä päivänä professori kuitenkin menehtyi töissä, eikä koskaan palannut. Hachi kuitenkin uskollisesti odotti isäntäänsä asemalla joka päivä vuosikausien ajan. Koirasta tuli kuuluisa ja sille on tehty asemalle oma patsas, sekä yksi uloskäynneistä on nimetty sen mukaan, Hachiko-exit.
Elokuva on siis amerikkalaisversio tästä tarinasta, mutta ainakin se on saanut ihan hyviä arvosteluita. Tuollaiset aiheet kun välillä tökkää liikaan siirappisuuteen ja koko tarina menettää kiehtovuutensa...

22 päivää

Hirveä ahdistus. Olo on yhä vaan hirveä, en yhtään jaksais tätä nuhaa ja kurkkukipua enää. Kävin eilen lääkärissä, joten mitään vakavaa ei ole kyseessä vaan ihan normaali kevätflunssa. Mutta miks pitää olla joku kevätflunssa?! Talvella voisin ihan hyvin olla vaikka monta viikkoa putkeen kipeenä ja vaan sääliä itseäni sängyn pohjalla, mutta nyt kun aurinko paistaa haluaisin JUOSTA!
Yritän kyllä parhaani mukaan koiran kanssa kävellä, mutta ei se ole sama asia. Kun koira on vasta pentu niin kaikki kevään tuoksut ja herhiläiset on sille uusia, eikä lenkit oo hirveen reippaita. Sitä paitsi nää kävelylenkitkin on kipeenä ihan tuskaisia, kun nenä vuotaa ja aurinko sattuu silmiin.

Katsoin eilen myöhään illalla Prisman dokumentin Kuka lihoo, kuka ei?. Se oli tosi mielenkiintoinen. Siinä esim. sanottiin, että normaalipainoinen ihminen voi selvitä jopa kuukauden pelkällä vedellä ja vitamiineilla kehon rasvan ansiosta. Täytyis ehkä kokeilla...

24 päivää

Nyt menee heikosti. Oon kipeenä. Kurkku on niin kipee, että tuntuu kuin yrittäisi niellä jotain piikkilankaa ja nenä vuotaa ku Niagara... Ruokailut menee nyt päin helvettiä, koska ainoot asiat mitä kurkusta menee alas on jäätelö ja tee... Korvaan siis kaikki ateriat päärynäjäätelöllä, enkä edes halua laskea kaloreita. Olo ei kai vois olla hirveempi... Lisäks pakko käydä lenkittää koiraa, vaik aurinko sattuu silmiin ja pelkää, et pyörtyy jonnekin matkan varrelle. Toisaalta taas se on hyvä asia, koska pakolla tulee kulutettua edes vähän.

Oon ollut nyt niin paljon töissä, että ei ole paljon koneelle ehtinyt. Vaa'alle nousin kuitenkin perjantaina, kuten lupasin ja paino oli 58,6. Liikaa, mut onneks laskusuunnassa... Mua ahdistaa nyt niin paljon tää kipeenä oleminen, etten kestä. Mulla vielä kestää flunssan jälkeen nuha pahimmassa tapauksessa monta viikkoa, eikä lenkkeillessä mikään oo hirveempää, kun se et joutuu vähän väliä niistää!

Mulla käy vielä aina näin, että kun sairastun, niin en koskaan sairastu kunnolla, vaan pelkästään lievästi. En siis viitsi jäädä pois töistä tai muista velvollisuuksista ja kidun siellä sitten puolikuntoisena...

No, tänään sentään oli vapaapäivä. Oon tosiaan vaan nieleskelly jäätelöä suurina lusikallisina ja sillä tavalla yrittäny puuduttaa kurkkua. Oon myös katsonut kaikki aamupäivän laatusarjat ja lukenut uusimman Cityn. Ja tietenkin ulkoiluttanut koiraa nenä punaisena näyttäen joltain pulsulta. Siinä tän päivän saavutukset...

Cityssä oli muuten mielenkiintoinen juttu nimeltä Pisin ihmissuhde. Se käsitteli sitä, miten lasten syntymäjärjestyksen väitetään vaikuttavan yksilön luonteeseen. Tästähän ei mitään vaikuttavia tutkimustuloksia ole, mutta yhtäläisyyksiä löytyy. Ja itse kun olen keskimmäinen lapsi, niin meillä ainakin nuo syntymäjärjestyksen roolijaot menevät täysin yksiin.

Keskimmäinen on kapinallinen, impulsiivinen, kokemuksille avoin, vähemmän uskonnollinen ja huonompi koulussa.
Juuri niinkuin minä. Kaikki on ollut mulle aina vaikeampaa, kuin sisaruksilleni. Teinivuoteni olivat yhtä myrskyä ja varsinkin opiskelu on ollut mulle aina rankkaa ja siksi helposti väsyn siihen. Kokeilen myös mielelläni uusia juttuja, ja vaikka tavallaan pelkään isoja muutoksia, myös kyllästyn helposti vanhoihin juttuihin.

Toinen lapsi on avoin kokemuksille, kapinallinen, epäsovinnainen, luova, joustava ja muutoshakuinen, empaattinen, sosiaalinen, oikeudenmukainen, heikomman puolella, liberaali, ei-akateemisesti suuntautunut, tunneälykäs ja huumorintajuinen. Hän menestyy kansainvälisissä tehtävissä. Keskimmäinen lapsi on diplomaatti ja läheisempi ystäviensä kuin perheen kanssa.
Tuossakin paljon totta. Ja kaiken tuon takia kai olenkin niin epätasapainoinen ihminen. Olen myös lukenut, että keskimmäiset lapset altistuvat helpommin psyykkisiin häiriöihin, kuten syömishäiriöön. Lisäksi olen aina mieluummin puhunut asioistani ystävälle, kuin perheelleni. En tiedä miksi. Perheeni ei ole epäluotettava tai muuten kohdellut minua koskaan väärin, mutta silti. Ehkä haluan suojella perhettäni ongelmiltani, sillä en halua rasittaa heitä. Pelkään, että he joutuvat muutenkin tarpeeksi huolehtimaan vuokseni. Sen sijaan ystävyyssuhteista minulla on huonoja kokemuksia, sillä luottamukseni on petetty niin monta kertaa. Tästä syystä nykyään helposti kai pidän ahdistuksen sisälläni ja kärsin hiljaa yksin, vaikkei se tietenkään ole mikään toimiva keino päästä siitä.

Mutta puppua tuo juttu ei tosiaankaan ollut ja minusta tuo tutkimus on todella mielenkiintoinen. Kannattaa käydä lukemassa täältä.

Menen nyt keittämään lisää teetä... Miksei flunssaan ole keksitty mitään pikaparannusta!!!

30 päivää

Eilinen meni ruokien ja liikuntojen suhteen just niinkun piti, bravo! Noiden ruokien lisäks söin yhen leivän ja muutaman Läkerolin eli yht. n. 800 kcal tai muutama kalori yli.

Tänään päivä alkoi huonosti. Heräsin hypoglykemioihin ja raahauduin viimeisillä voimillani jääkaapille. Ja mulla tunnetusti verensokerit palautuu hitaasti, joten vedin sitten mukillisen appelsiinimehua, sämpylän ja 2 jäätelötuuttia!!! En oikein tajunnu sitä, kun vasta jälkeenpäin. En voi sietää noita matalia sokereita, kun tulee niin heikko olo, ettei aina pysy järki mukana siinä syömisessä... Noista tuli siis jo 135+110+160+160 =565 On kyllä mieltä ylentävää, kun on vetäny jo noin paljon ruokaa naamaansa ja kello ei ole vielä edes kahdeksaa... No, loppuun 235 kaloriin mahtuu hyvin paljon Pepsi maxia, sokeritonta red bullia ja joku salaatti ehkä... Onneks oon melkeen koko päivän töissä, niin siellä ei paljon ehdi ruokaa miettiä.

Tänään jää kyllä liikunnatkin vähäisemmälle. Menen kohta tekemään koiran kanssa sen tunnin lenkin ja illalla ainakin 40min. Riippuen monelta olen kotona yritän kyllä ehtiä myös juoksemaan, edes sen puolen tunnin lenkin. Ja töissä pitää yrittää välttää istumista... Pitää juoksennella vaan koko päivä edes takaisin :)

Kohta pitää alkaa valmistautua töihin. Koira joutuu olemaan tänään ekaa kertaa kokonaista 4 tuntia yksin kotona. Tähän asti max 2 tuntia. Olen jo valmiiksi ihan huolissani, vaikka se on viisas koira ja varmasti pärjää ihan hyvin...

31 päivää

Noniin... Olen taas laiminlyönyt tätä blogia ihan kunnolla, mutta lupaan nyt edes vähän ryhdistäytyä. Nyt on ollut ja on niin paljon töitä, ettei välillä jaksa edes avata konetta. Muiden blogeja sentään käyn kännykällä lukemassa, mutta blogin kirjoittaminen kännykällä on ahdistavan hidasta, enkä siis siksi jaksa kännykällä päivittää.

Syömiset ja liikunnat on menneet vaihdellen... On hyviä ja huonoja päiviä. Pari viime päivää on olleet hyviä, koska nyt tuntuu, että motivaatio on palannut vahvempana kuin koskaan. Uskaltauduin muutama päivä sitten vaa'alle ja... 59,4!!! Miettikää!!! Tuli sellainen ahdistuskohtaus, ettei mitään rajaa ja lähdin samantien lenkille. Lisäks nyt oli vielä menkatkin just ja voin kertoa, että tunsin itseni valaaksi ja kaikki housut puristi!

Ja tää ei tosiaan voi nyt jatkua näin. Viimeinen dead line tulee nyt olemaan 14.5 eli 31 päivän päästä. Silloin saa paino olla max. 54 kg, mutta jos vähemmän, niin aina vain parempi. Silloin meillä on kaverin kanssa viikonloppureissu, mikä on todella hyvä motivaatio. Mikä olis hienompaa, kuin shoppailla uusia PIENEMPIÄ vaatteita?!!

Päätin, että saan syödä 800 kcal/päivä ja jos koko viikko menee hyvin, saan lauantaina syödä 1000, jolloin jotain extraakin mahtuu mukaan.

Esim. tänään olis tarkoitus syödä näin:

Kasvissosekeitto + raejuusto + sämpylä (120+117+120)
Hedelmäsalaatti + muutama mustikka (110)
Kasvissosekeitto + raejuusto (120+117)
Teetä, Pepsi Maxia ja vettä
= 704 kcal

Jos siis on pakko niin johonkin väliin mahtuu vielä jotain ihan pientä, mutta toivottavasti ei tarvitse...

Liikunnat olisi tarkoitus mennä kuten nyt muutaman päivän on mennyt, eli kolme lenkkiä koiran kanssa (20min+60min+40min) ja sen lisäksi yksi juoksulenkki ilman koiraa. Jos on pitkä päivä töissä, koira tekee yhden lenkin äidin kanssa (= se 20min lenkki) Ja kerran viikossa saa olla rennompi päivä, jolloin en käy juoksemassa. Muuten juoksulenkki on 30min-90min sen mukaan miten on aikaa ja energiaa.

Punnituspäivä on perjantai!

Tänään on tehty koiran kaa 20min lenkki aamusta, joten kohta kävelee koiran kaa 40min ja sitten koira kotiin ja juoksemaan. Onkyllä kiva, kun on jo aika lämmin. Ei tarvii montaa kerrosta vaatetta, niin juokseminenkin on miellyttävämpää...

Ei kai muuta, huomenna jatkuu.