En uskalla nousta vaa'alle! Pelkään, että se murskaa tän heränneen motivaation. Masennun ja alan ahmia ja jätän lenkit väliin. Punnitsen kyllä myöhemmin, ensi viikolla. Vaikka keskiviikkona...
Liikunta tuntuu nyt hyvältä. En voi vieläkään juosta nuhan takia, mutta reippaita kävelylenkkejä se ei estä. Kävelen ja kuuntelen musiikkia ja tulen tosi hyvälle tuulelle. Eikä lenkin jälkeen edes tee mieli syödä mitään.
En ole vieläkään saanut jätskiongelmaani ratkottua, syön jäätelöä joka päivä. Mutta jollain tavalla oon hyväksynyt sen. Se vaan tarkoittaa, etten sitten voi syödä jotain muuta. Ja yritän myös pienentää jätskimäärää jatkuvasti. Pingviini päärynätuutti on sellainen, josta ei tule huono omatunto. Siinä on 165 kcal ja sen saa mahdutettua päivän kaloreihin, kun jättää jotain muuta pois.
Ja ilman pepsi maxia en voi olla! Tosi huono juttu, koska mulla on sellaiset hampaat, joihin aika helpolla tulee reikiä... Sitä paitsi sitten kun menen valkaisemaan hampaani, niin on pakko välttää tuollaisia värjääviä juomia... Mutta en ole keksinyt mitään sen tilalle. Se vie nälän, makeanhimon ja väsymyksen, onko mitään muuta ihmelitkua, joka tekisi saman??!!!
Tänään oltiin kaverini kanssa taas koirien kanssa lenkillä. Tää mun kyseinen kaveri oli ennen mulle tosi läheinen, sitten vähän vieraannuttiin, kun opiskelin muualla ym. Mutta nyt musta tuntuu, että ollaan nykyään jopa parempia kavereita, kuin ennen. Se jaksaa aina pyytää leffaan ja lähteä koirien kanssa ulos ym. Ja kyselee aina mitä kuuluu ja muuta. Joku voisi ajatella, että niinhän ne normaalit ystävät tekee, mutta mulle se ei ole ollut itsestäänselvyys. Mulla on tasan kaksi ystävää, joiden kanssa pidän päivittäin yhteyttä ja jotka rehellisesti miellän ystävikseni.
Kyllähän ymmärrän, etten ole ehkä se kaikkein helpoin ystävä, koska mulla on tosiaan ollut (ja on) kausia, jolloin en oikein jaksa tehdä mitään tai nähdä ketään, mutta musta todelliset ystävät on niitä, jotka ymmärtää sen ja yrittää siitä huolimatta kysellä, mitä kuuluu ja houkutella jonnekin. Kyllä ne siitä myöhemmin saa suurta kiitosta ja vastavuoroisesti mä haluan samalla tavalla olla niille ystävä vaikeissakin tilanteissa.
Paras kai lähteä taas lenkille, koiran kanssa tällä kertaa. Jos jaksais vielä yhden lenkin sen lisäksi ilman koiraa, niin olisin tyytyväinen tähän päivään. Tai kyse ei ole nyt jaksamisesta, pelkään vaan että äiti alkaa taas tehdä omia johtopäätöksiään. Argh, tarttisin jo sen kämpän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.