Nyt menee heikosti. Oon kipeenä. Kurkku on niin kipee, että tuntuu kuin yrittäisi niellä jotain piikkilankaa ja nenä vuotaa ku Niagara... Ruokailut menee nyt päin helvettiä, koska ainoot asiat mitä kurkusta menee alas on jäätelö ja tee... Korvaan siis kaikki ateriat päärynäjäätelöllä, enkä edes halua laskea kaloreita. Olo ei kai vois olla hirveempi... Lisäks pakko käydä lenkittää koiraa, vaik aurinko sattuu silmiin ja pelkää, et pyörtyy jonnekin matkan varrelle. Toisaalta taas se on hyvä asia, koska pakolla tulee kulutettua edes vähän.
Oon ollut nyt niin paljon töissä, että ei ole paljon koneelle ehtinyt. Vaa'alle nousin kuitenkin perjantaina, kuten lupasin ja paino oli 58,6. Liikaa, mut onneks laskusuunnassa... Mua ahdistaa nyt niin paljon tää kipeenä oleminen, etten kestä. Mulla vielä kestää flunssan jälkeen nuha pahimmassa tapauksessa monta viikkoa, eikä lenkkeillessä mikään oo hirveempää, kun se et joutuu vähän väliä niistää!
Mulla käy vielä aina näin, että kun sairastun, niin en koskaan sairastu kunnolla, vaan pelkästään lievästi. En siis viitsi jäädä pois töistä tai muista velvollisuuksista ja kidun siellä sitten puolikuntoisena...
No, tänään sentään oli vapaapäivä. Oon tosiaan vaan nieleskelly jäätelöä suurina lusikallisina ja sillä tavalla yrittäny puuduttaa kurkkua. Oon myös katsonut kaikki aamupäivän laatusarjat ja lukenut uusimman Cityn. Ja tietenkin ulkoiluttanut koiraa nenä punaisena näyttäen joltain pulsulta. Siinä tän päivän saavutukset...
Cityssä oli muuten mielenkiintoinen juttu nimeltä Pisin ihmissuhde. Se käsitteli sitä, miten lasten syntymäjärjestyksen väitetään vaikuttavan yksilön luonteeseen. Tästähän ei mitään vaikuttavia tutkimustuloksia ole, mutta yhtäläisyyksiä löytyy. Ja itse kun olen keskimmäinen lapsi, niin meillä ainakin nuo syntymäjärjestyksen roolijaot menevät täysin yksiin.
Keskimmäinen on kapinallinen, impulsiivinen, kokemuksille avoin, vähemmän uskonnollinen ja huonompi koulussa.
Juuri niinkuin minä. Kaikki on ollut mulle aina vaikeampaa, kuin sisaruksilleni. Teinivuoteni olivat yhtä myrskyä ja varsinkin opiskelu on ollut mulle aina rankkaa ja siksi helposti väsyn siihen. Kokeilen myös mielelläni uusia juttuja, ja vaikka tavallaan pelkään isoja muutoksia, myös kyllästyn helposti vanhoihin juttuihin.
Toinen lapsi on avoin kokemuksille, kapinallinen, epäsovinnainen, luova, joustava ja muutoshakuinen, empaattinen, sosiaalinen, oikeudenmukainen, heikomman puolella, liberaali, ei-akateemisesti suuntautunut, tunneälykäs ja huumorintajuinen. Hän menestyy kansainvälisissä tehtävissä. Keskimmäinen lapsi on diplomaatti ja läheisempi ystäviensä kuin perheen kanssa.
Tuossakin paljon totta. Ja kaiken tuon takia kai olenkin niin epätasapainoinen ihminen. Olen myös lukenut, että keskimmäiset lapset altistuvat helpommin psyykkisiin häiriöihin, kuten syömishäiriöön. Lisäksi olen aina mieluummin puhunut asioistani ystävälle, kuin perheelleni. En tiedä miksi. Perheeni ei ole epäluotettava tai muuten kohdellut minua koskaan väärin, mutta silti. Ehkä haluan suojella perhettäni ongelmiltani, sillä en halua rasittaa heitä. Pelkään, että he joutuvat muutenkin tarpeeksi huolehtimaan vuokseni. Sen sijaan ystävyyssuhteista minulla on huonoja kokemuksia, sillä luottamukseni on petetty niin monta kertaa. Tästä syystä nykyään helposti kai pidän ahdistuksen sisälläni ja kärsin hiljaa yksin, vaikkei se tietenkään ole mikään toimiva keino päästä siitä.
Mutta puppua tuo juttu ei tosiaankaan ollut ja minusta tuo tutkimus on todella mielenkiintoinen. Kannattaa käydä lukemassa täältä.
Menen nyt keittämään lisää teetä... Miksei flunssaan ole keksitty mitään pikaparannusta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.