sunnuntai 27. helmikuuta 2011
At the end of it all, Who am I living for?
Minusta on uskomatonta, että blogillani on yli 35 lukijaa! Muistan, kuinka sillä alkuun oli pitkään vain muutamia lukijoita, ehkä viisi tai kuusi. Luku on kasvanut ihan huomaamatta. Minun blogini taitaa olla sellainen, että se vähän jakaa mielipiteitä. Näin ajattelen ainakin siksi, että välillä olen saanut viikossa kolme uutta lukijaa ja sitten taas parissa päivässä teitä onkin hävinnyt saman verran. Toisaalta kyllä hyvin ymmärrän. Välillä itsekin kyllästyn lukemaan joitakin blogeja, ja välillä kyllä itsekin huomaan toistavani itseäni...
Tänään on ihana kevättalven ilma. Meillä ulkolämpömittariin paistaa aurinko ja se näyttää +7 astetta! Ehkä kevät sittenkin tulee!
Tänä viikonloppuna olin töissä. Kahtena päivänä yhteensä 10 tuntia kunnon fyysistä raatamista. Välillä on kivaa kunnolla uurastaa, varsinkin kun siitä maksetaan. Ja oli kiva nähdä vanhoja työkavereita. Mutta en minä silti voisi kuvitella palaavani sinne vakituiseen työhön. Paikka on liian kaukana ja paikan ihmisistä sellaisia, joiden kanssa en tule toimeen, vaikka olen yrittänyt. Mutta tällaiset satunnaiset tuuraukset ovan kivaa vaihtelua.
Lisäksi olen käynyt hiihtämässä! Perjantaina olin ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen suksilla. Alkuun tuntuikin siltä, etten etene ollenkaan ja hiki tuli jo ensimmäisten viiden minuutin jälkeen! Mutta sitten vaan ihan yhtäkkiä pääsin rytmiin ja hiihtäminen tuntuikin yllättävän kivalta. Ja rankalta! Käsiin ja jalkoihin koski, mutta en silti halunnut lopettaa. Lopulta hiihdin noin puolentoista tunnin lenkin ja kyllä tunsi taas tehneensä!
Seuraavana päivänä tietenkin kaikki lihakset ihan jumissa, joten päätin töiden jälkeen mennä tekemään "palauttavan lenkin". No, kaukana palauttavasta se ainakin oli. Jäätävä tuuli, joka sentään ison osan matkasta oli myötätuuli. Ja lisäksi kaikki ladut olivat kadonneet yöllisen tuulen ja lumisateen seurauksena. Hiihtäminen oli kamalan raskasta, koska huonojen hiihtotaitojeni vuoksi olen tosi hidas etenemään ilman hyvää latua. Sukset meinasivat mennä ristiin kerran jos toisenkin ja lumi upotti! Olin kuitenkin päättänyt tehdä saman lenkin, kuin ensimmäisenäkin päivänä. Ja niinhän minä teinkin. Aikaa tosin vierähti melkein kaksi tuntia ja voi että oli kaikki paikat vain pahemmin jumissa lenkin jälkeen! Tänään olikin sitten vähän tuskaista tehdä töitä, mutta kipeät lihaksethan kertovat vain siitä, että on ollut ahkera! Tänään taidan kuitenkin suosiolla jättää sukset kotiin ja tehdä vain piiitkän lenkin koiran kanssa.
Alan hiljalleen päästä sisälle tähän uuteen maidoton-gluteeniton-lihaton-kanaton-ruokavaliooni. Syön aika lailla muutamaa samaa ruokaa joka päivä, mutta toisaalta tein niin kyllä ennenkin. Ajattelin tehdä tästä lähtien viikon ruokalistan etukäteen ja syödä sen mukaan. Tämän ruokavalion takia ei kyllä helposti lipsukaan suuntaan tai toiseen, koska kiellettyjen listalla ovat keksit, jätskit (paitsi tofujätski), pullat ja monet irtokarkitkin (minulle oli iso yllätys, että jopa Pantteri-karkeissa on vehnäjauhoja!!!)
Toisaalta myös säästyy monilta "herkkupöydiltä" kylässä ja mäkkärikäynneiltä, kun ei yksinkertaisesti voi syödä. Ja eipähän tarvitse keksiä selityksiä.
Oikeastaan koko kiinnostukseni ruokaan on alkanut vähän kärsiä. On kamalan aikaavievää ja raivostuttavaa tutkia ensin sisältääkö joku tuote jotain kiellettyjen listalta ja sen jälkeen laskea vielä yhden annoksen kaloreita. Kaiken tämän vaivan jälkeen useimmiten koko tuote jää kaupan hyllylle. On helpompi pysytellä muutamissa tutuissa ja turvallisissa ruuissa ja syödä sen verran, ettei kidu nälässä tai että pysyy hengissä. Ei ole tehnyt mieli ahmiakaan pitkään aikaan!
Nyt ulos nauttimaan auringosta.
Kiitos teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.