Elämä gluteenittoman ruokavalion kanssa on paljon vaikeampaa, kuin ajattelin. Tai ainakin nyt tuntuu siltä, kun olen porukoilla. Eikä tähän tilanteeseen ole kukaan vielä tottunut. Eilen alkoi ahdistaa heti aamusta, kun ei löytynyt mitään syötävää. Hetken jo ajattelin mättää pari karjalanpiirakkaa naamaan, kunnes tajusin että minä en voi! Keitin sitten pari kananmunaa ja söin ne tomaattien kanssa.
Ehkäpä uusi gluteeniton elämäntapa hillitsisi typeriä ahmimiskohtauksiani. Suosikki ahmimisruokani ovat nimittäin kaikki sellaisia, joita en voi enää syödä; pasteijat, pizzat, croissantit, pullat... En usko, että sorrun niihin enää, kun tiedän tulevani niistä kipeäksi. Enhän minä koskaan ahmi jäätelöäkään, koska tiedän maidon sekoittavan vatsani. Ja minä jos kuka yritän kyllä viimeiseen asti vältellä mahavaivoja! Gluteeniton leipäkin on sellaista, että se pitää säilyttää pakastimessa ja sulattaa vain sen verran kerralla, mitä aikoo syödä. Ei tule varmaan sitäkään vahingossa koko pakettia ahdettua mahaansa.
Äiti osti minulle perjantaina uuden upean wokkipannun! Olen niin iloinen. Rakastan wokkeja, koska ne on niin helppoja tehdä ja maistuu ihanalta. Ja mikä parasta, niistä saa hyviä ilman turhia kaloreita. Taidan syödä pelkkää wokkia kesään asti.
Jos jollain on joku ihana wokkiohje, niin otan mielelläni vastaan. Mutta siis sellaisia, joissa ei ole lihaa, eikä kanaa.
Kokeilin muuten eilen wokkiin luomu merilevänuudeleita ja suosittelen! Paljon parempia, kuin tavalliset nuudelit! Ja tulee hyvä mieli, kun ei tunge elimistöönsä niitä lisäainesotkuja, mitä nuudelien maustepusseissa yleensä on...
Ai niin... Sen perjantaisen kaatumiseni seurauksena polvi on nyt järkyttävän näköinen. Olen kyllä kiitollinen siitä, ettei mikään paikka murtunut tai muuta, mutta voin kertoa, että olo on kuin jyrän alle jääneenä. Polvi, oikea puoli takapuolesta ja koko oikea käsi on pelkkää isoa mustelmaa ja liikkuminen koskee. Jouduin jäädyttämään päivittäiset punnerruksetkin, koska en voi tehdä oikealla kädellä mitään! Toivotaan, että pian paranee.
Ajattelin tänään muuten käydä vähän penkomassa Anttilan jumppaDVD-valikoimaa. En pääse vielä hetkeen käymään säännöllisesti salilla, joten haluaisin jonkun hauskan kotitreenin. Katsotaan mitä tarttuu mukaan, vai tarttuuko mitään.
Olen muuten ihan koukuttunut Jenni Vartiaisen Duran Duran-biisiin. En edes erityisesti tykkää Jenni Vartiaisesta, mutta tuo biisi paranee joka kuuntelukerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.