Muistan, kun Super Size Me tuli ensimmäistä kertaa Canal+:lta. Infossa varoiteltiin, että tämän elokuvan jälkeen et syö enää koskaan roskaruokaa. Mitä vielä, minulle tuli elokuvan katsomisesta nälkä ja mentiin varmaan jo samana päivänä Mäkkäriin syömään.
Toissapäivänä katsoin dokumenttileffan Food.inc ja nyt voin rehellisesti sanoa, että jos joku kaipaa muutosta ruokavalioonsa, niin katsokaa tämä!
Oletteko nähneet sitä?
Minun on pakko myöntää, että järkytyin ihan valtavasti ko. leffasta. Okei, tiedän että Suomessa asiat ei ehkä ole samalla tavalla, mutta kyllä täälläkin kuulee ajoittain eläinten huonosta kohtelusta ym. Rehellisesti sanottuna minua alkoi toden teolla oksettaa kaikki lihan syöminen elokuvan jälkeen (ja etenkin sen aikana!). Ja siis minähän syön muutenkin tosi vähän lihaa, joskus satunnaisesti juustohampurilaisen Mäkkärissä tai kanapatongin kahvilassa. Kanaa söin muutenkin useammin. Meillä ei punaista lihaa ole koskaan porukoillakaan tarjolla.
Päätin ryhtyä nyt tosissani kasvissyöjäksi. Tai okei, kasvissyöjä on ehkäpä väärä sana, koska kalaa aion ainakin vielä silloin tällöin syödä. Ja kananmunia. Mutta pelkästään vapaiden kanojen luomu munia, kuten aiemminkin. Ja nimenomaan vapaiden. Tiesittehän, että nämä kuuluisat Onnellisten kanojen munat, saattavat silti tulla häkkikanaloista?! Anteeksi vaan, mutta kuka päättää ovatko ne kanat onnellisia?!
Tosin kuulin juuri Jonathan Safran Foerin kirjoittamasta Eläinten syömisestä-nimisestä kirjasta ja voi olla, että sen jälkeen loppuu sekä kananmunien, että kalan syöminen myös. Muutenkin olen alkanut kiinnostumaan siitä, mitä sitä tuleekaan elimistöönsä tungettua. Toinen kirja, minkä olen jo pitkään halunnut lukea on Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa ja siihen olenkin ollut ties miten pitkään jo varausjonossa kirjastossa. Näköjään vähän suosittu kirja.
Arvatkaa muuten mitä? Olen nyt jo jäänyt koukkuun punnerruksiin! Teen niitä nyt vähintään 40 päivässä aina 20 kerrallaan. Teen niitä ihan senkin takia, että olen sisälläkin koko ajan jäässä ja punnertaminen lämmittää. Mutta ennen kaikkea olen ihan muutamassa päivässä ruvennut tykkäämään niiden tekemisestä, vaikka ennen se oli inhokkitreeniäni. Tällä menolla ihmettelen, jos kesällä vielä on löllyvät kädet.
Kiitos muuten kommenteista edelliseen postaukseen. Se poika lähti nyt Italiaan, joten sain reilun viikon armonaikaa. En vain osaa oikein päättää mitä mieltä hänestä olen. Jotenkin minusta on niin hölmöä, että hän jaksaa yrittää, mutta toisaalta olisi tyhmää olla antamatta hänelle edes yhtä mahdollisuutta. Huh, en kai voi muuta kun tavata hänet uudelleen... Mikä on pahinta mitä voi tapahtua...?
Mäkin oon kasvissyöjä, syön tosin kananmunaa (luomu) ja maitotuotteita. Lisäks syön joskus kylässä lihaa, mutta kotona en ollenkaan. Tärkeintä onkin se, että edes vähentää! Ja jos lihaa tekee joskus mieli, kannattaa valita luomua tai jokin ekologinen vaihtoehto. Kanaa en kyllä suostu syömään, niillä ne olot on niin huonot:S
VastaaPoistaMut hieno juttu:)
Olet oikeassa ja kyllä tietääkseni karjatiloilla Suomessa on kai ihan ok olot ja saavat ihan kunnon ruokaakin (eikä pelkkää maissia, niinkun Amerikassa tehotiloilla!)
VastaaPoistaEnkä minä sinänsä tuomitse kenenkään lihan syömistä, mutta kyllä minusta jokaisen pitäisi sen verran välittää, että ottaa selvää mistä se liha on kotoisin! ja meillä muuten koiratkin syö luomuruokaa. Tosin vanhempi koira on niin nirso, että vaihtelun vuoksi pakko ostaa välillä rasvaisempaa erikoisruokaa, joka ei ikävä kyllä välttämättä ole yhtä eettistä. Tavoitteena kuitenkin, ettei koirien ruokienkaan takia tarttisi tulevaisuudessa potea huonoa omaa tuntoa.
Itselläni vain jotenkin meni tuon dokumentin myötä viimeisetkin mieliteot lihaa kohtaan :/
Mikä siis tietenkin on vain hyvä juttu ja olen kyllä aina arvostanut kasvissyöjien elämäntapaa :)
Nilssonin Petos Lautasella on myös tosi hyvä, suosittelen.
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos vinkistä!
VastaaPoista