Yritin eilen hoitaa vähäisiä sosiaalisia suhteitani ja menin kylään ystäväni luo keskustaan. Tiedän, ettei kenellekään kuuluisi olla kateellinen, mutta kyllä se vähän raastoi sydäntä nähdä heidän ylimmän kerroksen 90 neliön upeasti sisustettu kotinsa arvostetulla alueella. Ja raivostuttavinta on, että asunnon omistaa kaverini setä, joten he asuvat siinä puoli-ilmaiseksi sillä aikaa, kun minä maksan varmasti suurempaa vuokraa pikku yksiöstäni. Ja heillä ei edes olisi rahasta pulaa... Tasan ei käy onnenlahjat.
Toisaalta jos jotain negatiivista täytyy keksiä, niin ei tuo asunto minusta paras mahdollinen ole koiranomistajille, koska lähimpään puistoonkin on matkaa. Ja lisäksi raitiovaunut menevät vierestä ja liikenne kuuluu ylimpäänkin kerrokseen selvästi.
Eli sitten kun voitan lotossa, niin en minä koirineni heidän naapuriinsa ole muuttamassa, vaan vähän kauemmas merenrantaan.
Maksoin tänään kasvattajalle loppumaksun pennusta. Enää kaksi yötä pitää jännittää ja sitten saa hakea vauvan kotiin. Toinen koira ei osaa aavistaakaan, mitä on tulossa, mutta olen varma että niistä tulee bestikset nopeammin, kuin uskoisikaan.
Ja voi että miten tuo sää taas vaikuttaa yleiseen olotilaan. Loskakeli ei yhtään houkuttele lenkkeilemään, mutta pakko mikä pakko. Kunto ehkä kasvaa, kun tarpoo monta kilometriä kumpparit jalassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.