Tänään on se päivä, kun talvensietokykyni loppui. Aamulla herätessäni olin taas kerran ihan jäässä. Energiajuomat ja pepsi ja kaikki muukin kofeiinipitoinen oli loppu, joten oli pakko raahautua heti aamusta kauppaan. Helsingissä osataan sentään hiekottaa katuja, mutta täällä porukoiden luona näköjään ei. Tiet ovat joko pelkkää luistinrataa tai sitten suolattu liukkaaksi sohjoksi. Ja enköhän sitten komeasti kaatunut matkalla ja hetken aikaa luulin, että polvi murskaantui lopullisesti, niin helvetin paljon sattui! Onneksi ehkä selvisin taas kerran säikähdyksellä, vaikkakin itkua nieleskellen. Sen sijaan polvea koristaa nyt valtava mustelma, joka hyvällä tuurilla paranee ennen juhannusta.
Ja uuden positiivisemman asenteeni johdosta olen ihmeen hyvin jaksanut talvea näinkin kauan ja voisin hetken aikaa vielää jaksaa kauemminkin, mutta nämä hullut pakkaset saisivat kyllä loppua. Kyllä minä pakkasesta yhä enemmän pidän, kuin siitä loskasäästä, mutta yli -20 pakkaset alkaa olla vähän liikaa! Ensinnäkin tuntuu, että naama on paleltunut jo niin pahasti, ettei se toivu enää koskaan ja olen niin kyllästynyt siihen, että menee aina 10 minuuttia pukemiseen (sekä itsensä, että koiran), ennen kuin pääsee lähtemään. Ja koira myöskin vaikuttaa olevan kurkkuaan myöten täynnä tätä kylmyyttä, kun tassutkin aina joko jäätyy tai kirvelee suolan ansiosta!
Mutta vaikka kaipaankin kesää, en minä rehellisesti sanoen siltikään taida haluta sen olevan aivan nurkan takana. Olen vielä liian iso ja painava! Haluaisin vain, että pakkanen laskisi muutamaan asteeseen, jotta pääsisi tekemään kunnolla pitkiä lenkkejä. Haaveilen myös kuukausikortista vähän hienommalle kuntosalille, joka sijaitsee kävelymatkan päässä kotoani. Siellä nimittäin olisi esimerkiksi ryhmäliikunnassa running-tunteja, joilla siis juostaan juoksumatolla! Se olisi niin täydellinen tunti minulle! Siellä tosin on aika kalliit kuukausikortitkin, mutta ehkä voisin ennen kesää pitää kuntokuukauden. Kyllä minä nyt yhden kuukauden rahat saan kasaan. Sen sijaan pitää ennen sitä saada koirat (tai siis pentu lähinnä) totutettua olemaan yksin kotona. Haluan tehdä sen ajan kanssa ja rauhassa, koska en todellakaan halua mitään ulisevaa ja paikkoja tuhoavaa koiraa kerrostaloasuntooni ja sitä myötä häätöä...
Ja nyt muuten loppui pullan ja pastan mussutus lopullisesti. Erehdyin tänä aamuna syömään pari karjalanpiirakkaa ja masuhan ei siitä ilahtunut... Takaisin tattaripastan pariin, joka tosin onneksi maistuu yhtä hyvältä, kuin tavallinen.
Ainiin... Olen menossa entisen työkaverini synttäreille tasan kuukauden päästä ja päätin, että silloin on saavutettava laihdutustavoite nro 1. Eli ensinnäkin minun on uskallettava vaa'alle ja sen jälkeen kuukauden päästä paino saa olla enintään 51 kg. Ja viimeistään huhtikuun puoleen väliin mennessä haluan saavuttaa 48 kg tai alle. Tiedän, että painan nyt ihan varmasti 55 kg tai enemmän! Ennen joulua, kun olin jotain 52 kg aloin olla jo melko tyytyväinen, joten veikkaan että tuo 48 kg voisi olla minulle se täydellinen paino, jossa haluan pysyä. Ja jos olenkin tyytyväinen 50 kg kohdalla, niin yritän sitten jäädä siihen.
Hyvää viikonloppua ja tsemppiä teille kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.