tiistai 26. tammikuuta 2010

Everybody needs somebody to love.


Niin siinä sitten kävi, että meille muutti pieni koira. Tai en tiedä kuinka pieneksi se lopulta jää, sekarotuinen kun on, mutta voisin kuvitella että aika pikkuiseksi jää. Sporttinen hän kuitenkin on ja vauhdikas :)

Just nyt musta tuntuu, että tää oli just sitä, mitä tarvitsin. Koiranpennussa on ihan järjetön homma ja vastuu, mutta just nyt tunnen itseni kauhean tärkeäksi. Ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu ihanalta pitää huolta jostakusta, etenkin kun se joku vastaa siihen rakkauteen samalla mitalla, ellei vielä suuremmalla.

Ja melkein parasta on se, että oon nyt niin keskittynyt muihin asioihin, etten ehdi ajatellakaan syömistä. Oon viime päivät syönyt vähemmän, kun ikinä ja ei ole edes tullut mieleen napostella mitään. Ja syönyt oon aina vasta sitten, kun on oikeesti tuntunu, että on nälkä. En oo kuitenkaan mitenkään näännyttänyt itseäni, vaan rehellisesti syöny, ku on ollu nälkä ja sen verran, että nälkä on lähtenyt.

Esim. eilisen ruuat:
klo 8.30 sämpylä kalkkunaleikkeellä
klo 16.00 tonnikalasalaattia (salaattia, tomaattia, tonnikalaa, viinirypäleitä, kurkkua, seesaminsiemeniä)
klo 18.00 puolikas sämpylä
klo 21.30 puolikas sämpylä

En ole ehtinyt kauhean hyvin päivittämään blogiani, mutta onneksi haukku on sen verta sylikoira, että nukkuu päikkäreitä sylissä, niin tässä voi helposti samalla lukea toisten blogeja ja välillä päivittää omaansakin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.