Lauantain piti olla tästä lähtien mun herkkupäivä, eli päivä jolloin saa syödä mitä haluaa... Nyt musta kuitenkin tuntuu, etten oo varma onko se hyvä idea sittenkään. Tuntuu, ettei mulla ole mitään suhteellisuudentajua. Ei sen että saa syödä, mitä tekee mieli tarvitsis tarkoittaa, että PITÄÄ syödä niin kauan, että vatsa räjähtää ja pää tulee kipeeksi.
Oon syönyt ihan liikaa tänään; ranskalaisia, jätskiä ja karkkia + leipää ja muroja. Yök... Oksettaa, kun mietinkin mitä kaikkea oon syönyt. Tästä lähtien käyn perjantaina ostamassa esim. yhden karkkipussin, minkä saan lauantaina syödä. Ei tässä ole mitään järkeä, tulee vaan paha mieli ja paha olo.
Huomenna taas salille... Leffaankin tekis kauheesti taas mieli, mutta ahdistaa kun siihenkin automaattisesti liitetään aina syöminen. Pystyn kyllä ihan hyvin olemaan leffassa syömättä mitään, mut se on tosi ahdistavaa, kun ympärillä kaikki mättää ties mitä. JA kaikille mun ystäville tuntuu olevan oikeestaan pakollista ostaa leffaan eväitä. Ja tunnen oloni petturiksi, jos ilmoitan etten ota mitään tai sit vaihtoehtoisesti esim. omenan tai viinirypäleitä. No, onneks aina voi ostaa vaan vähän karkkia ja esittää syövänsä niitä ja heittää sitten myöhemmin roskikseen...
Huh, näinä hetkinä sitä oikeesti toivoo, että uskaltaisi oksentaa. Kyllä sitä aina silloin tällöin pohtii, mutta fobia mikä fobia... Jo pelkkä oksentamisen paljon ajattelu saa mut paniikkikohtauksen partaalle, joten se siitä sitten. En mä mitään bulimiaa itselleni haluais missään nimessä kehittää, mutta joskus se ehkä helpottais oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.