Tänään (eli oikeestaan eilen, maanantaina) on ollut hyvä päivä ja huono ilta. Aamulla uskaltauduin puntarille. Paino oli 55,8! En muista milloin mun paino olis viimeks alkanu 55:llä! Siis ihan mahtavaa, varsinkin kun en oo ihan kauheesti ehtiny ja jaksanu liikkuu ja oon syönykin mitä sattuu.
Tänäänki oon syöny ihan väärin. Söin aamulla viel ok, mut sit oli liian pitkä paasto päivällä ja olin viel salilla ja shoppailee ja tein tanssitreenin. Niin sit illalla kun tulin kotiin olin jo tekemässä kuolemaa ja syömiset meni vähän överiks. No ei onneks pahasti ja söin ihan terveellisesti lukuunottamatta JÄÄTELÖÄ. Voisin vaihtaa tän blogin nimeks "Jätskiporsaan päiväkirja", koska syön joka päivä jätskiä. Koitan kyllä aina sit jättää muuta pois, mikä ei sinänsä sekään ole niin viisasta. Toisaalta Hanna Partanen (joka ei tosin oo kovin uskottava, kun ei itsekään oo hirveen hoikka...) sanoi, että kyllä voi laihduttaa syömällä karkkia, jos ei sitten syö muuta... Ajattelin kuitenkin hienovaraisesti pyytää äitiä tuomaan jätskiä vaikka enintään kerran viikossa, niin ei menis niin jätskipainotteiseks tää mun ruoka...
No onneks kuitenki liikuin tänään ihan kohtuullisesti.
Ajattelin huomenna (eli tiistaina), ku on myös vapaapäivä niin aamulla tehdä kävelylenkin kauppaan ostaa porkkanoita ja sipuleita ja raejuustoo. Sit voisin tehdä porkkanakeittoo ja tehä mun tanssitreenin sillä aikaa, kun keitän kasviksia. Voisin tehdä sellasen ison kattilallisen, niin voisin sit seuraavat päivät syödä vaan sitä. Sitä saa kuitenki syödä aika paljon ilamn, että paljoo kertyy kaloreita ja samalla pysyy nälkä pois, niin pysyisin ehkä poissa jätskin ääreltä... Ja se on sitä paitsi hyvää!
Jokatapauksessa huomenna taas sit viel illal salille.
tiistai 1. joulukuuta 2009
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Now the girl is stressed. she's a mess.
Tykkään ihan kamalasti Lady Gagan uusista biiseistä! Haluisin kauheesti päästä jo baariin tanssii, mutta viikon päästä sitten :)
Tänään ja eilen olin siis oikeestaan koko päivän töissä ja siellä sujuu sinänsä hyvin, että en oikeesti syö siellä mitään, juon vaan vettä ja jossain välissä enintään myslipatukan. Eilen olin mun ystävän kaa töiden jälkeen syömässä. Otin kanasalaatin, söin siitä noin puolet + palan leipää ja ihan vähän salaattikastiketta. Kotiin tultuani illalla söin sit viel leipää ja jätskiä (mur..), mutta kaikkineen luulen, että söin noin 1000kcal tai vähän alle. En osaa sanoo tarkkaan, mut toki vähempiki ois riittäny...
Tänään söin aamulla muroja, päivällä myslipatukan ja illalla salaattia, leipää ja taas jätskiä! Oon ihan hirvee jätskiporsas! Pystyn ihan hyvin olee ilman karkkia ja sipsiä ja mäkkimättöä ja pizzaa, mut sit ku tiiän et pakkasessa on jätskiä, niin kuulen vaan koko ajan, miten se huutelee mua :( No, nopeesti laskien oon syöny tänään varmaan vähän vajaa 1000kcal. Se on liikaa, koska mun duuni ei oo kauheen rasittavaa. Oliskin hyvä, kun olis jossain raksalla töissä, niin kuluttais siinä. Täytyy ehkä yrittää värväytyy...
Mut oon tehny tänään jotain hyvääkin. Kävin kaupassa ja sieltä annettiin pieniä karkkipusseja maistiaiseksi. Menin ihan paniikkiin, kun se täti tunki ne sinne mun ostoskassiin. Hetken aikaa olin varma, et ahmin ne silmänräpäyksessä, mut sitten se viisaampi minä tuli onneks esiin, etsi lähimmän roskiksen ja heitti karkit sinne. Vitsit, että tuli heti helpottunu olo!
Nyt mulla on kolme vapaapäivää, mikä tarkottaa salia, salia ja salia ja vähän lenkkiä ja vähäistä syömistä. Yritän nyt saada itseni tajuamaan, että voin ihan hyvin syödä vähemmän jonkin aikaa ja sitten jouluna vähän enemmän. Oon niin jouluihminen, että haistan jo nyt porkkanalaatikon mun nenässä! Joten jouluna annan kyllä itelleni luvan syödä pari päivää herkkuja, mutta muuten on tsempattava.
Siitä oon kuitenkin "ylpee" etten oo mitään överiahmimisia vetäny. Oisin tottakai voinu monena päivänä syödä vähemmänkin, mutta siihen vanhaan tapaan en oo palannut. Nyt meinaan ainakin kolme seuraavaa päivää tehdä niin et aamulla teen tanssitreeniä, iltapäivällä salille ja illalla kävelylle, tai sit kävelen salilta ainaki osan matkaa. Sieltä on meille jotain 8km, jotan niin pitkä matka on vähän kurja kaikkien salikamojen kanssa, mutta katsotaan nyt. Ja syön max. 500kcal. Pystyn siihen kyllä.
Ihanaa, ku tulee joulu. Rakastan kaikkia jouluvaloja ja jouluaskartelua ja kirjottaa kortteja. Huono puoli sen sijaan on et TIME IS RUNNING OUT! Ja oon yhä läski! Ehkä vähän vähemmän, mut hyvin vähän vähemmän :( Mutta minähän en luovuta!
Ja UUSI LUKIJA, tervetuloa<3
lauantai 28. marraskuuta 2009
What a migraine!
Kuten otsikko kertoo, mulla oli tänään kylässä erittäin ei-toivottu vieras, eli migreeni. Ja se tuli vielä pahiten, mitä voi eli heräsin aamulla siihen. Se on ihan hirvee tunne herätä jäätävään päänsärkyyn, kun tietää et koko päivä edessä, eikä siihen auta oikeesti mikään. Mulla se johtuu vielä niskoista, eli en usko et normi migreenilääkkeet tehoais. Oon saanut tota varten lihasrelaksantteja, mutta ne ei ilmeisesti ole tarpeeks vahvoja mulle, koska monet on kuulemma puolet pienemmästäkin määrästä ihan velttoja "makarooneja" ja mulla ei tunnu juuri missään :(
Kiduin sitten jonnekin myöhään iltapäivään asti, kunnes lopulta helpotti. Siihen mennessä en ollut syönyt muuta kun vähän muroja, koska en uskalla ottaa sitä lääkerepertuaaria tyhjään mahaan, mutta illalla olinkin jo kuolemassa nälkään. En oo laskenu kaloreita tarkkaan, mutta varmaan jotain 700-800 oon syönyt. Ehkä meni vähän överiks, mutta olin niin väsyny ja nälkänen, etten juuri jaksanu miettiä.
Että sinne meni sitten tämä perjantai. Olin taas suunnitellu ties mitä tälle päivälle, mutta pieleen meni. Vituttaa kun en päässy salille, koska en ehi sinne huomennakaan. Oon huomenna töissä koko päivän ja sit mennään illalla syömään mun kaverin kaa. Oon jo valmiiks paniikissa ja taidan mennä nyt viel sen ravintolan sivuille tutkii ruokalistaa, et mikä ois vähiten huono vaihtoehto. Jokatapauksessa syön ennen sitä enintään 200kcal, joten sit jos syön jonkun hirveen kaloripommin, niin mahdollisesti jään silti jonneki 1000kcal:iin.
Viikon päästä on yhet pikkujoulut ja haluisin kerranki olla nättinä siellä, joten nyt on pakko tsemppaa. Kyl viikossa on mahdollista tiputtaa pari kiloa! Kun pääsis vaik 54:n niin olisin jo ihan ok tyytyväinen. Haluisin olla kuitenki jouluna sen 50!
perjantai 27. marraskuuta 2009
The greasy fry, it cannot lie, its truth is written on your thigh.
Viimeset pari päivää on menny ihan päin persettä, kiitos menkkojen. En tiiä mikä muhun silloin aina menee, mut mulla on ihan jäätävä makeenhimo KOKO AJAN, jonka seurauksena korvaan kaikki ruoat vaan karkilla ja suklaalla. Ja koska on hiukan ei asia syödä ruoaks 200g jogurttia kun 200g suklaata, niin en oo uskaltanu ees laskee kaloreita. Ainut hyvä asia on se, että paino ei oo kuitenkaan menny ylöspäin, joten oon jo antanu itselleni anteeks ja nyt taas raiteille...
Tänään meni kuitenkin hyvin. Oon syöny 3 Alpenia (3x60kcal=180kcal), muroja ja mehukeittoa (yht. 130kcal) + teetä ja redbull sugarfree. Eli 310kcal. Noita Alpeneita suosittelen muuten muillekin. Niissä on 60kcal/kpl ja niillä menee sekä nälkä et makeenhimo samalla kertaa. Siis kyseessä on ne light-versiot, mistä ite tykkään eniten niistä Chocolate&Orange-patukoista. Ja sitä paitsi JOS kävis huonosti ja ahmis koko paketin niin siitäkin tulis vaan 300kcal, joten elämä ei kaatuis ja siit tulis niin huono olo, ettei sitä sit muuta söiskään :)
Lisäksi olin salilla, juoksin 45min ja tein selät, vatsat ja kädet. Oli taas maailman vaikeinta lähteminen sinne. Mut sit ku pääs sinne asti, niin treeni sujui hyvin ja siit tuli tosi hyvä olo.
Mutta sitten ku olin lähdössä himaan, niin mun bussi ei tullut ollenkaan. Eka ajattelin, että miten voi olla näin helvetin huono tuuri, mutta menin sit toisella bussilla, jolla pääsee parin kilsan päähän meijän kotia, niin tuli sitten viel ylimääränen lenkki käveltyä. Eli tavallaan parempi kuitenkin näin.
Ajattelin, että yritän nyt postailla aina vast näin just ennen nukkumaan menoa, koska muuten sit viel mokaan jotain ja joudun seuraavana päivänä selittelee, miten loppuilta meni TAAS ihan vituilleen. Että kokeillaan nyt näin sitten :)
lauantai 21. marraskuuta 2009
Fridge pickers wear big knickers.
Ja siitä syystä tänään syöty 100kcal ja oltu salilla kaksi tuntia. Syön viel ehkä 100-200kcal... Saa nähdä.
Löysin kaupasta raparperi-herukka-mehukeittoa (Valio). Siinä on 8kcal/100g! Oon innoissani. Niissä muissa Valion sokeroimattomissa on jotain 18-25kcal/100g, joten onhan toi paljon vähemmän. Ja se on tosi hyvää :)
Äiti on ostanut karkkia... Taas on kämppä täynnä herkkuja... Siis tiedän että se tarkoittaa vaan hyvää, eikä sen kuulukaan tietää mitä nykyään syön (tai siis en syö), mutta pelkkä keittiön näkeminen meinaa saada mut paniikkiin, koska tiedän, että ne kaikki herkut vaanii siellä. Mä tiedän, että niiden syömisestä tulee vaan paha olo, mutta silti ne ei anna mun olla.
Sain äidiltä tänään lahjaksi uudet puikot, jotka on tehty bambusta. Neulon siis koko illan ja syön vasta ku on pakko ja suunnittelen taistelun keittiötä vastaan tarkkaan...
perjantai 20. marraskuuta 2009
New hair, new me...
...Tai jotain :)
Siis mun piti tosiaan mennä tänään ENSIN salille ja sitten kampaajalle. Noh, nukuin yllättäin pommiin ja meinasin myöhästyy kampaajaltakin. Nyt on kuitenkin uus tukka :)
Kampaajan jälkeen jäin keskustaan 5 tunniks kävelee ja shoppailee. Ois pitäny ottaa askelmittari mukaan, niin tietäis paljonko tuli kilsoja. Ainakin jalat on ihan tohjona. Lisäks sovitin miljoonittain vaatteita. Kai sekin jotain kuluttaa. Toivotaan. Aamulla oli verensokeri alhaalla, joten oli pakko juoda smoothie (100kcal) ja nyt illalla söin salaattia ja nuudeleita (yht. 230kcal). Siinä se sitten tältä päivää olikin.
Huomenna meen salille. Oon siellä vaik koko päivän. Laitan itteni käsiraudoilla kiinni juoksumattoon...
torstai 19. marraskuuta 2009
Alone in the fight against myself
Oon ihan oikeesti tulossa hulluks. Oon tapellu itteni kanssa koko päivän! Nyt lopulta viisas minä voitti, mutta oikeesti ei tällasta voi jatkua. ONNEKSI ens maanantaina alkaa työt, sitten en aio olla ikinä kotona.
Koko päivä on ollu pelkkää helvettiä taas. Menin aamulla syömään jälleen jätskiä ja nachoja... Sitten ajattelin, että syön mieluummin jotain terveellistä eli jugurttia. En pystynyt. Kaadoin jogurtit vessanpönttöön. Ajattelin, että oon jo syöny noin paljon paskaa, enempää en syö.
Myöhemmin ajattelin tehdä porkkanakeittoa. Löysin itseni kuitenkin syömästä jäätelöä sillä aikaa, kun porkkanat kiehui kattilassa. Mulla naksahti päässä ja päätin, että tästä tulee mun elämän viimenen ahmintapäivä, joten sama sitten jos menee överiks. Kaadoin porkkanat vessanpönttöön, laitoin uunin lämpenee ranskalaisia varten ja lähdin kauppaan, mistä ostin suolakeksejä, suklaalevyn ja karkkipussin.
Kun tulin kotiin söin kuusi palaa suklaata muutaman karkin ja ehkä kuus suolakeksiä, kunnes tajusin mitä vittua olen taas tekemässä! Sammutin uunin ja kaadoin loput keksit, suklaat ja karkit vessanpönttöön.
Oon oikeesti ihan sekopää. Jos joku kertois mulle tehneensä noin niin pitäisin sitä varmaan ihan hulluna!
En varmana syö tänään enää mitään. En voi uskoa, että oon syönyt pelkkää paskaa taas. Ja kaiken lisäks heittäny monta euroa vessanpönttöön, niin hyvältä kun kaiken sen ällöttävän ruuan tuhoominen tuntuikin.
Lähden nyt ulos kävelee. Mun on pakko selvittää mun ajatuksia ja selvittää itelleni mitä tällä kaikella oikeen yritän.
Huomenna meen kampaajalle. Aion mennä aamulla salille ennen sitä ja kampaajan jälkeen jään keskustaan kävelee tai jotain koko illaks. Myöhemmin voisin mennä vaik leffaan. En vaan kestä kun ihmiset vaan SYÖ, SYÖ, SYÖ siellä leffassa, uhh...
Mut en voi mennä kotiinkaan kun vasta ihan illalla. En pärjää itelleni tai keittiölle täällä. En uskalla enää mennä keittiöön...
tiistai 17. marraskuuta 2009
Sama päivä, parempi fiilis.
Olin salilla, juoksin 7km, tein kädet, selät ja vatsat. En treenaa jalkoja juurikaan, koska pelkään lihaksia. Niitä tulee jo tarpeeks juoksemisesta, mun painajainen olis isot jalkalihakset. Myös käsiä teen harkiten, pienehköillä painoilla ja pidempiä sarjoja. Mulla on jättimäiset käsivarret ja haluun niistä sirot, en mitään hauiksia.
Tuli niin paljon parempi olo, kun jakso käydä salilla. Sai kulutettua aamun ällöttävät ahmimiset ja vähän päälle. Oikeesti toivoisin, että mulla vois olla juoksumatto kotonakin, koska rakastan juosta siinä, mutta joskus salille lähteminen vaan tuntuu ylivoimaselta, VAIKKA se kyllä palkitsee kun tulee hyvä olo.
Kävin myös kaupassa ostamassa lisää red bull sugar freetä. Mun äitiä huolestuttaa, kun juon sitä joka päivä, joten piilottelen tölkkejä. On ehkä parempi, ettei se tiedä kaikkea. En halua, että se joutuu miettii liikoja. Vaikka totuushan on että juon sitä tosi paljon vähemmän kun moni muu, vaan 1-2 tölkkiä päivässä, kun suositus on peräti max 5!
Ostin myös suolakurkkuja. Havahduin vasta tänään huomaamaan, miten kohtuullisesti niissä on kaloreita. Suolaset ruoat on mulle ansoja, koska rakastan kaikkea suolasta, niin kokeilen nyt jos noi olis lääke siihen. Eihän ne nyt toki mitään terveellisiä ole, mutta parempaa kun vaikka sipsit...
Yök.
Hyvät asiat
-Sain sen duunin!
-Tänään olen syönyt vain aamupalan
-Olen tanssinut tänään puoli tuntia
-Salille. Nyt.
Huonot asiat
-Olen syönyt viime aikoina ihan päin persettä
-Söin aamupalaksi muutaman nachon ja lakritsijäätelöä
-Olen liikkunut tosi vähän
-Ulkona on märkää ja kylmää
-En uskalla mennä vaa'alle
Miinuksella ollaan :( Nyt salille parantaa oloa...
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Hyvä päivä.
Tänään voin rehellisesti sanoo, et on ollut hyvä päivä. Eilinen meni ihan päin helvettiä sitten loppuun saakka. Lopulta päätin armahtaa itseni ja päätin että kerran viikossa saa olla päivä, jolloin voin syödä enemmän ja epäterveellisiäkin juttuja, KOSKA jos kiellän ne kokonaan tuun hulluks ja saan lopulta ahmimiskohtauksen.
Tänään nukuin pitkään ja söin aamupalaks jogurtin ( =98kcal) + red bull sugar freen ja vettä. Sitten lähdin muutamaks tunniks salille, juoksin 6km ja tein vatsat, selät ja kädet. Ja oon juonu vaan vettä. Toi red bull tavallaan vie ruokahalun, mikä on parasta mitä voi tapahtua... Tähtään tänään 300-400kcal... En oo viel päättäny mitä syön, vielä ei tee mitään mieli, vaikka kello on kohta seittemän.
Ostin nyt sen kk-kortin salille. Ei tosiaan 10-kerran korttia, niinkun yleensä. Nyt on sitten pakko treenaa, ettei mee rahat hukkaan...
lauantai 14. marraskuuta 2009
All or Nothing
Hah. Juuri kun eilen pääsin kehuskelemaan, miten hyvin oon pysyny JO KOLME PÄIVÄÄ ruodussa, niin meen mokaamaan! Kuten kerroin, äitini oli taas ostanut koko kämpän täyteen ruokaa. Illalla sitten leffaa katsoessani ajattelin, että ei kaikki voi pariin karkkiin kaatua. JA MITEN HELVETIN VÄÄRÄSSÄ TAAS OLINKAAN. Oikeesti, yksi karkki ja peli ei ollut enää mun hallinnassa. Yks karkki muuttui sekunneissa 20 karkiks, jätskiannokseks ja kasaksi nachoja. Ja se vielä jatkui tänä aamuna samaa rataa. Huh.
En tiedä, kuinka monta kertaa pitää vakuuttaa itselleen, että mun elämä ei käsitä kultaista keskitietä. Halusin tai en, oon ääripää-ihminen nyt ja aina. Kaikki tai ei mitään. Joko syön tosi vähän ja täysin ilman herkkuja tai sit syön kaikkia herkkuja ilman mitään kontrollia. En tajua, miks en voi uskoa itse sitä, etten oo tarpeeks vahva syömään vain vähän. En oo varmaan ikinä elämässäni syönyt vain vähän jotain hyvää.
Noh, taitaa olla aika lailla paastoa sit loppupäivä, sen verran ylitty kalorit tossa ilta- ja aamupalalla...
Illalla pitää kyllä tehdä joku treeni; lenkki tai minitrampoliini tai kävely. Oisin halunnu mennä salille, mutta mulla ei ole kortti enää voimassa ja se vastaanottotyyppi on siellä vaan kahteen asti niin en ehtiny. Huomenna meen.
Mun yhdellä ystävällä on juhlat joulukuun alussa. Sinne tulee kaikkia ihmisiä, joita en oo nähny pitkään aikaan ja oikeesti mikä olis hienompaa, kun että olisin jo silloin laihtunu yli 5 kiloa, mielellään enemmänkin... Voisin kerrankin tuntee itseni kauniiks... tai no ainakin kauniimmaks. Kaikki joulukuvat menee aina piloille mun osalta, kun oon tällanen valas.
Päätin just, että otan sinne salille 10 kerran kortin sijasta kuukausi-kortin, koska silloin tavallaan myös säästää mitä enemmän käy ja kynnys lähteä pienenee.
Mulla on maanantaina työhaastattelu. Toivon niin paljon, että saisin sen työn. Se olis vaan osa-aikatyö, mutta uskon, että se vois avata ovia eteenpäin ja voisin pian saada jotain parempaa samasta firmasta. Ja muutenkin haluisin nyt paljon jotain kivaa tekemistä, ettei ehtis ajatella ruokaa!
perjantai 13. marraskuuta 2009
Please don't stop the music
Wow, oon saanut uusia lukijoita, aivan ihanaa! Kiitos kiitos kiitos<3
Ehkä voisin yrittää motivoitua ja kirjoittaa vähän useammin.
Tänään on ollut hyvä päivä, oon tosi hyvällä tuulella. En tiedä onko se jotain kohtalon ivaa, mutta yleensä perjantai 13. päivät on mulla hyviä päiviä... Loput sitten varmaan vähempionnisia...
Sain viime maanantaina sikainfluenssa-rokotteen. Ja sen seurauksena mulla nousi samana iltana kuume ja piikitetty käsi oli ihan helvetin kipeä. Ja ei siinä muuta, mutta en ole oikeastaan koskaan kipeä ja nyt kun rokotetaan jotain tautia VASTAAN, niin nousee korkee kuume. Se oli ihan hirveetä. Mulla oli monta kerrosta vaatteita ja kaks peittoa ja silti vaan tärisin kylmästä... No ei onneks tehny paljon mieli syödäkään. Seuraava päivä oli sitten toisella tavalla kauhee. Ei ollut enää juurikaan kuumetta, mutta mitään ei voinut tehdä, koska ei saa liikkua kipeenä ja ei voinut edes neuloa tms. kipeän käden takia. Ja mitä tällainen kaltaiseni idiootti tekee, kun ei ole muutakaan tekemistä: SYÖ. Söin sitten koko päivän leipää, muroja, puolikkaan Subin, jätskiä, sipsejä... Voi että elämä olis helpompaa, kun vaan uskaltais oksentaa. Tai ei välttämättä, koska mä varmasti kehittäisin siitäkin sitten pahemman luokan ongelman, mutta joskus olisi vain helpompi oksentaa, kun kärsii pahasta olosta. Mulla tuli nimittäin todella huono olo ja näin lisäksi koko yön painajaisia, kun menin täydellä vatsalla nukkumaan.
Tosta kokemuksesta viisastuneena oon nyt kolme päivää syönyt kiltisti. Vai pitäiskö sanoa ollut syömättä kiltisti. En oo ollu mitenkään paastolla, mutta oon syönyt noin 300kcal/pvä; aamulla vähän vesimelonia tai puolikas banaani, päivällä sama ja illalla vajaa paketti nuudeleita (koko annos 117kcal). Lisäks tietenkin paljon vettä, teetä ja red bull sugar freetä.
Eilen ja toissapäivänä en juurikaan päässy viel liikkuu, mutta tuli eilen sentään reilu puol tuntia tanssittua ja tänään sitten siivosin koko kämpän ja hypin minitrampoliinilla reilu 30min. Huomenna vois yrittää salille.
Ulkona on ihan mahtava ilma! Pakkasta on -7 astetta. Rakastan pakkasta! Äiti on taas käynyt kaupassa. Jos multa kysytään, niin talo pursus jo valmiiks ruokaa, mutta se toi kassikaupalla lisää... Ahdistaa. Mua pelottaa olla samassa asunnossa suklaajätskin ja karkkien kanssa. En tiedä voisinko jotenkin eliminoida ne... Pelottaa muutenkin viikonloppu, kun kaikki on samaan aikaan kotona. Pitää keksiä jotain tekemistä, missä pääsee pois kotoa, mutta kauas ruokakaupoista.
En oikein uskalla mennä vaa'alle. Pelkään että paino on jumittunut tai noussut sen tiistain ahmimisen ansiosta... Punnitsen vaikka maanantaina. En tiedä. Pelkään et, motivaatio menee taas, jos kehitystä ei näy!
perjantai 6. marraskuuta 2009
Let me be stronger...
Ennen kun alotan valituksen...
HYVÄT ASIAT:
-paino on pudonnut edes pari kiloa
-jalka on kunnossa, eli voin taas treenata kunnolla
-olen ahminut pienempiä määriä kun aikaisemmin
-lumi
HUONOT ASIAT:
-paino on pudonnut vain pari kiloa
-en jaksanut mennä tänään salille
-olen ahminut jo kahtena peräkkäisenä päivänä
Ja kun laskee plussat ja miinukset jäädään plussan puolelle... No, olisin onnellisempi, jos ratkaiseva plussa olisi jotain muuta kun lumi... Olen vaihtanut kuntosalia. Edelliselle oli niin pitkä matka, että kynnys lähteä oli siksi jotenkin korkeampi, koska matkat vei niin paljon aikaa. Lisäksi siellä oli AINA hirveä ruuhka, mikä ahdisti. Mun on saatava juosta mun 10 kilsaa ilman että, joku hengittää niskaan! Odotan uudelta salilta paljon. Se on viihtyisä ja siellä on ihan kivoja ryhmäliikuntatuntejakin. Jotenkin sitä vaan silti yleensä mieluummin suuntaa salille eikä jumppaan, koska silloin voi itse päättää treenin rankkuuden. Oon nyt syönyt keskimäärin 400-500kcal/päivä, mutta kuten jo mainitsin oon eilen ja tänään ahminut taas. Eilen meni oikeestaan koko päivä ihan hyvin, mutta sitten illalla söin yhden leipäviipaleen sijaan kaks, jotain naksahti päässä ja siitä se lähti. "Hyvä" puoli on kuitenkin se että koska mun vatsalaukku on ilmeisesti kutistunut(?) niin en pysty ahmii paljoa, kun tulee jo tunne että vatsa räjähtää. Tai paljon se nyt on joka tapauksessa, mutta vähemmän kun ennen. Mun välitavoite on, että paino olisi 5.12 51kg. Siihen on kuukausi ja 5kg. Paljon, mutta mahdollista. Jos pääsen tuohon, niin palkitsen itseni jotenkin. Sitten olisi enää muutama kilo pudotettavaa ennen joulua. Huomenna meen Kädentaito-messuille etsimään ideoita, mun neuletöihin. Mitä enemmän oon poissa kotoa sen parempi. En kehtaa ahmia ihmisten ilmoilla.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tuskaa, tuskaa, tuskaa...
Ihan kamalaa. Oon satuttanut mun jalan niin etten pääse kävelemään kunnolla! En tiedä mitä tekisin. Tai en oikein uskalla tehdä mitään, ennen kun maanantaina saan kuulla röntgenin tuloksen. Toivottavasti se ei ois mitään vakavaa, vaan menis pian ohi, mut jotenki tuntuu että se vaan pahenee. Tuun oikeesti hulluks, ku en pääse juoksee tai liikkuu kunnolla. Ja sit ku en liiku teen sitä toista vaihtoehtoa eli syön. Tää viikonloppu on ollu yks maailmanloppu. Oon syöny karkkeja ja juustonaksuja ja ranskalaisia. Oon lisäks kahtena yönä nyt heränny paniikkikohtaukseen, siihen et mulla on tosi huono olo, enkä saa kunnolla henkeä. Noi johtuu siitä, et syön liikaa ennen nukkumaanmenoa, koska jos en syö illalla noita ei koskaan tuu.
Tänään otin itteeni niskasta kiinni ja pakottauduin salille. En pysty juoksee, enkä tekee mitään crosstrainerilla, koska en voi laittaa jalalle painoa, mut thank god on kuntopyörä. En tykkää polkee niillä, koska niissä joutuu istuu, mut parempi sekin kun istuu himassa ahmimassa.
Meille tuli tänään vieraita tai itse asiassa ne on täällä yhä. Mun äidin vanhemmat ja sisko, eli mun täti. Mua ahdistaa sukulaisten vierailut. Mä tunnen itseni epäonnistuneeks elämässä, enkä kestä sitä että kysellään kuulumisia. Haluun olla niiden kanssa joiden ei tarvii kysellä, vaan ne tietää ilmankin ja hyväksyy asiat.
Mua ahdistaa kun aina kun tulee vieraita kaikki puhuu aina vaan kovemmalla äänellä toistensa puheen päälle, eikä kukaan kuuntele toisia. Lisäks aina pitää tarjota jotain hirveetä piirakkaa ja täytekeksejä ja ties mitä paskaa. Oikeesti kuka muka on päättäny, ettei vieraille voi tarjota vaikka salaattia?! Miks kaikki pitää olla aina niin perinteistä ja tehdä aina samalla tavalla.
Oon jotenkin tosi huonolla tuulella. Oon idioottina taas totuttanu ruumistani rasvaan ja sokeriin ja nyt se huutaa niitä. En voi mennä lähellekään keittiötä. Pakko odottaa, että vieraat lähtee ja voin sitten syödä vaikka vähän raejuustoa. Onneks mulla kielessä afta, joten äitikin ymmärtää, etten voi oikein syödä nyt. Mulla on jotenkin niin raskas olo ja se ahdistaa... Missä mun positiivinen elämänasenne on?
maanantai 19. lokakuuta 2009
Apua.
Syöminen tuntuu pahalta. Sitähän mä toivoinkin. Kai. Tänään piti olla se päivä, kun saan syödä vähän enemmän. Mutta oon syönyt vähemmän. Olen syönyt vesimelonia, jogurtin ja smoothien. 235kcal... Mutta musta tuntuu pahalta. Kuin olisin syönyt ihan sairaasti. Ja olen ihan jäässä koko ajan. Mutta paleleminen tuntuu hyvältä...
Pelkään, että maha ei enää toimi jos ei syö. Mutta mitä vois syödä niin että se toimis, muttei tulis kaloreita. En voi oikein syödä mitään hiilaripitoista, koska ne laukaisee ahmimisen. Pitää varmaan vaan laittaa jogurttiin leseitä tai jotain. Kamalan vaikeeta. Tuntuu, että pää ei nyt toimi yhtään.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Headache
Aaargh, tuntuu että pää räjähtää. En käsitä, miksi saan aina ihan yhtäkkiä hirveitä päänsärkykohtauksia. Onneksi niitä tulee yleensä enintään kerran päivässä ja se menee pian ohi, kun saa särkylääkkeen, mutta silti. Olen ehkä katsonut liikaa Grey's Anatomya, mutta en voi olla heti miettimättä jotain aivokasvainta... Tai että mitä noi ibuprofeenit tekee mun vatsalle... Äiti epäilee, että se johtuu vain niskoista, sillä minulla on tapana nukkua mitä kummallisemmissa asennoissa. Toivottavasti se olisi vain sitä.
Eilinen meni ihan hyvin. Söin yhteensä ehkä 700kcal + juoksin melkein tunnin. Äiti toi kaupasta irtokarkkeja ja nachoja, mutten edes maistanut niitä. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli. Tänään koitan syödä vielä vähemmän. Ehkä 300kcal, koska sitten voisin huomenna taas syödä vähän enemmän... Ehkä. Keittiö ja jääkaappi on mun vihollisia, se on huomattu mun elämässä jo tarpeeksi monta kertaa. On tullut harvinaisen selväksi, etten pärjää ruualle, eikä mua sais jättää sen kanssa yksin. Mun elämässä ei ole olemassakaan kohtuullista syömistä vaan lähinnä kaikki tai ei mitään. Tai no tääkin riippuu tietenkin ruuasta. Esim. jogurttia ja porkkanoita pystyn syömään vaan ihan vähän, mutta esim. leipään mun ei pitäis koskea ollenkaan. Pystyn syömään kokonaisen paahtoleipäpaketin yhteen menoon hillon kanssa. Kokemusta on... Ja yhdessä vaiheessa tein sitä usein.
Tästä syystä koitan nyt vaan pysyä niissä ruuissa, joita hallitsen. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä, koska tiedän että olen heikko. Leipä ja karkit tuskin maailmasta loppuu, joten voin syödä niitä sitten kun oon laiha. Tai mielellään en sittenkään. Olisi ihanaa, kun käsittäisi, ettei tarvitse kaikkea sitä paskaa vaan voi syödä vaan sen verran, että pysyy hengissä. Ruoka on nykyään ihan liian suuressa arvossa ja siksi varmaan kaikki ongelmatkin sitä kohtaan on tulleet. Ihmisten pitäisi löytää sen tilalle jotain muuta... Minä varmaan jatkan neulomista...
perjantai 16. lokakuuta 2009
Positiivista
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. En ole tehnyt mitään hyödyllistä, mutten järkyttävän haitallistakaan (ts. saanut ahmimiskohtausta). Eilinen sen sijaan muuttui yötä kohden katastrofiksi, mutta tavallaan tajusin jotakin. Yritin eilen ahmiessani väkisin keksiä jotain, mitä voisin seuraavaksi syödä, jotain mitä tekisi mieli. Ja oudointa oli se, että lopulta mun ei tehnyt mitään mieli ja lopetin! Yleensä ahmin niin kauan, että luulen ja samalla toivon kuolevani siihen ähkyyn, mutta nyt lopetin tavallaan kesken! Sellanen olo, kun olisin väkisin pakottanut itseäni syömään ja nyt armahdin itseni ja annoin lopettaa... Voisikohan tämä olla askel parempaan.
Tänään on mennyt siis ihan hyvin. Nukuin aamulla pitkään ja päivän ruuat on tähän mennessä olleet 1 pieni jogurtti, smoothie (pieni banaani, 2 ananasrengasta, muutama lusikallinen maustamatonta jogurttia) ja noin 70g lakuja (!!!). Noi lakut ei todellakaan ollu suunniteltu juttu, isä toi pussillisen kaupasta ja en vaan pystynyt olemaan ottamatta. Onneks muut ruuat on menny ok, niin toi ei ehkä ole katastrofi, vaikka mulla onkin todella huono omatunto. Ajattelin mennä viel nyt illalla kävelylenkille, niin ehkä tulee parempi fiilis. Suunnitelmissa on syödä illalla vielä jogurtti tai omena ja mennä sit ajoissa nukkumaan ja sillä tavalla välttää ton yöahmimisen...
Aloitin tänään kokeilemaan uutta ajatustani, eli säännöllisiä ruoka-aikoja. Yleensä näännytän itseäni ja lopulta sekoan ja alan ahmia. Olen päättänyt syödä ainakin nyt alkuun 3 tunnin välein, aloittaen 9.00 eli ruokailuja tulee joka päivälle 4-5. Joka aterialla syön jogurtin, mandariinin, omenan tain jonkun muun pienen, missä on mahdollisimman vähän kaloreita. Lisäks paljon vettä ja välillä light cocista. Ja tää ainakin tuntuu auttavan, vaikka laihtuminen on ehkä hitaampaa...? Mutta nopeempaa varmasti, kun silloin jos ahmin joka ilta... Mutta aion olla tästä lähtien positiivisempi. Synkistelyllä tästä ei tule mitään kuitenkaan.
torstai 15. lokakuuta 2009
Raskasta...
Ei tosiaan ollut kovin helppo päivä... Tuntui rankalta hakea opiskelupaikastani koko elämä laatikoissa pois. Jäi vain tyhjä huone.
Syömiset on ihan päin helvettiä, oon syönyt muroja, pari sämpylää, jäätelöä, karkkia, puolikkaan subin ja kanatortillan. Hyi helvetti... Mut tää oli kai odotettavissa. Kuten sanoin, kun stressaan niin syön, koska kuvittelen, että se auttaa siihen tuskaan. No, pakko myöntää, et jollain asteella helpottaakin mut väärä keino se joka tapauksessa on... Mut luulen, että tää nyt ainakin vähän helpottuu, koska pystyn nyt helpommin suunnittelee päivät ja ruokailut ym. kun päivärytmi on vapaampi. Siis siihen asti et alotan duunit. Mutta toivon, että uusi työkin tulee sit olemaan kiva ja jännittävä juttu, eikä niinkään stressaava, että rupeaisin taas tohon panikointikierteeseen.
Mulla on myös tapana himoita heti ruokaa, jos ei ole muuta tekemistä. Monihan ryhtyy tässä tilanteessa polttaa tupakkaa, mutta olen päättänyt, että kun en kerta tähän mennessä ole aloittanut niin en aloitakaan... Sen sijaan olen yrittänyt kehittää tilalle muuta ja löytänyt neulomisen ihanuuden. Ja olenkin nyt lyhyessä ajassa neulonut kaksi erilaista kaulahuivia, sekä puolitoista säärystintä... Kohta pitää miettiä, mikä olisi seuraava neuletyö, johon ryhdyn. Minua tavallaan lohduttaa ajatus siitä, että jotain mieluisaa on kesken ja voin aina palata sen pariin, kun alkaa ahdistaa. Välillä se auttaa ja välillä ei, mutta parempi kuin ei mitään.
Toivon nyt löytäväni mahdollisimman pian sen asunnon, jotta pääsisin pois täältä ruoan luvatusta maasta, eli äidin keittiöstä. Silloin olisi helpompaa hallita syömistä, kun ei hankkisi mitään turhaa...
Huh, onneks tää päivä alkaa kallistua iltaan. Kauhea ahdistus. Tällaset suuret muutokset ei taida olla mua varten.
Syömiset on ihan päin helvettiä, oon syönyt muroja, pari sämpylää, jäätelöä, karkkia, puolikkaan subin ja kanatortillan. Hyi helvetti... Mut tää oli kai odotettavissa. Kuten sanoin, kun stressaan niin syön, koska kuvittelen, että se auttaa siihen tuskaan. No, pakko myöntää, et jollain asteella helpottaakin mut väärä keino se joka tapauksessa on... Mut luulen, että tää nyt ainakin vähän helpottuu, koska pystyn nyt helpommin suunnittelee päivät ja ruokailut ym. kun päivärytmi on vapaampi. Siis siihen asti et alotan duunit. Mutta toivon, että uusi työkin tulee sit olemaan kiva ja jännittävä juttu, eikä niinkään stressaava, että rupeaisin taas tohon panikointikierteeseen.
Mulla on myös tapana himoita heti ruokaa, jos ei ole muuta tekemistä. Monihan ryhtyy tässä tilanteessa polttaa tupakkaa, mutta olen päättänyt, että kun en kerta tähän mennessä ole aloittanut niin en aloitakaan... Sen sijaan olen yrittänyt kehittää tilalle muuta ja löytänyt neulomisen ihanuuden. Ja olenkin nyt lyhyessä ajassa neulonut kaksi erilaista kaulahuivia, sekä puolitoista säärystintä... Kohta pitää miettiä, mikä olisi seuraava neuletyö, johon ryhdyn. Minua tavallaan lohduttaa ajatus siitä, että jotain mieluisaa on kesken ja voin aina palata sen pariin, kun alkaa ahdistaa. Välillä se auttaa ja välillä ei, mutta parempi kuin ei mitään.
Toivon nyt löytäväni mahdollisimman pian sen asunnon, jotta pääsisin pois täältä ruoan luvatusta maasta, eli äidin keittiöstä. Silloin olisi helpompaa hallita syömistä, kun ei hankkisi mitään turhaa...
Huh, onneks tää päivä alkaa kallistua iltaan. Kauhea ahdistus. Tällaset suuret muutokset ei taida olla mua varten.
Tunnisteet:
ahdistus,
ahmiminen,
neulominen
Uuden alku?
Joskus sitä vain toivoisi olevansa vahvempi. Mutta mä olen taas takaisin alkupisteessä. Olen keskeyttänyt opinnot, asun vanhempieni luona evakossa ja työpaikka ja asunto hakusessa. Voisi kuvitella, että olisin hajalla ja masentunut. No ehkä olenkin, mutten enää niin paljon. Huomenna tulee olemaan kova paikka. Menemme opiskelupaikkaani hakemaan tavarani pois. Onneksi on syyslomat, niin siellä ei ole ketään. Tunnen itseni tavallaan luovuttajaksi. Tuonne kouluun, missä olin on vaikea päästä. Mutta nyt tajuan, että hain sinne ainoastaan siksi, että halusin näyttää kaikille, että pääsen sinne jos haluan. Tein sen vain todistaakseni jotain. Heitin sen takia vuoden tavallaan kokonaan hukkaan. Tajusin, etten halua tehdä sillä alalla töitä tulevaisuudessa.
Tiedän, että huomisesta tulee rankka, mutta luulen että sen jälkeen alkaa helpottaa. Olen saanut nyt levätä ja alan olla valmis uusiin haasteisiin. Haaveilen mukavasta työpaikasta ja omasta asunnosta keskustassa. Ja nyt ennen kaikkea siitä, että olisin hoikka. Koska tiedän, että kun olen hoikka ja näytän hyvältä saan roppakaupalla itseluottamusta ja alan uskoa itseeni vielä enemmän.
Olen asettanut tavoitteeksi -10kg jouluun mennessä. Se on aika paljon, mutta tiedän että pystyn siihen. Se, että asun nyt vanhemmillani jonkin aikaa tuo ongelmia, sillä täällä jääkaappi on aina pullollaan ruokaa. Yleensä iltaan saakka sujuukin hyvin, mutta myöhään illalla on heikoin hetki. Olen opiskelujeni aikana kehittänyt itselleni eräänlaisen yöstressin. En halua mennä nukkumaan, koska pelkään seuraavaa aamua. Olen ollut niin väsynyt, että olen ruvennut jo illalla panikoimaan aikaista herätystä ja kaikkea sitä, mitä päivän aikana täytyy ehtiä tehdä. Stressi laukaisee minulla ahmimiskohtauksen, ja koska kärsin emetofobiasta, enkä uskalla oksentaa, lihon helposti.
No, tämä yöstressaaminen on nyt onneksi hieman vähentynyt, mutta yösyöjän se minusta on silti tehnyt. Illalla kymmenen jälkeen jääkaappi kutsuu minua niin, etten meinaa kuulla ajatuksiani. Pitäisi vain oppia menemään aikaisin nukkumaan. Tässä laihduttamisessani on siis haastetta kerrakseen, mutta uskon että jo tämä ajatusten purkaminen saattaa helpottaa...
Tiedän, että huomisesta tulee rankka, mutta luulen että sen jälkeen alkaa helpottaa. Olen saanut nyt levätä ja alan olla valmis uusiin haasteisiin. Haaveilen mukavasta työpaikasta ja omasta asunnosta keskustassa. Ja nyt ennen kaikkea siitä, että olisin hoikka. Koska tiedän, että kun olen hoikka ja näytän hyvältä saan roppakaupalla itseluottamusta ja alan uskoa itseeni vielä enemmän.
Olen asettanut tavoitteeksi -10kg jouluun mennessä. Se on aika paljon, mutta tiedän että pystyn siihen. Se, että asun nyt vanhemmillani jonkin aikaa tuo ongelmia, sillä täällä jääkaappi on aina pullollaan ruokaa. Yleensä iltaan saakka sujuukin hyvin, mutta myöhään illalla on heikoin hetki. Olen opiskelujeni aikana kehittänyt itselleni eräänlaisen yöstressin. En halua mennä nukkumaan, koska pelkään seuraavaa aamua. Olen ollut niin väsynyt, että olen ruvennut jo illalla panikoimaan aikaista herätystä ja kaikkea sitä, mitä päivän aikana täytyy ehtiä tehdä. Stressi laukaisee minulla ahmimiskohtauksen, ja koska kärsin emetofobiasta, enkä uskalla oksentaa, lihon helposti.
No, tämä yöstressaaminen on nyt onneksi hieman vähentynyt, mutta yösyöjän se minusta on silti tehnyt. Illalla kymmenen jälkeen jääkaappi kutsuu minua niin, etten meinaa kuulla ajatuksiani. Pitäisi vain oppia menemään aikaisin nukkumaan. Tässä laihduttamisessani on siis haastetta kerrakseen, mutta uskon että jo tämä ajatusten purkaminen saattaa helpottaa...
Tunnisteet:
ahmiminen,
emetofobia,
laihdutus,
stressi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)