perjantai 19. marraskuuta 2010

I don't know where we going, I don't know who we are


Miten voi väsyttää niin paljon aina vaan? Nytkin pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta jumitan vain koneella ja kohta on mentävä nukkumaan, jotta jaksaa taas aamulla nousta töihin. Tuntuu, etten työpäivinä ehdi tehdä muuta, kuin viedä koiraa ja olla töissä... Mutta totta se kai onkin... Pakko kuitenkin ainakin tiskata ja viedä roskat, ennen nukkumaanmenoa... Ällöttää, kun kämppä näyttää kaatopaikalta.

Ja mitenkäs ne neljä pientä ateriaa... Ei ole näkynyt. Tänään syöty elovena-keksi, vähän rosollia ja siinä se. Sitten pari energiajuomaa, sokeritonta mehukeittoa ja hyvää päivää-sitrusjuoma. Kalorit alle 300. En vain ole jaksanut syödä, eikä oikein ole tehnyt edes mieli mitään. Tiedän, että leikin taas tulella, tämä päättyy luultavasti ahmimiseen. Mutta en jaksa ajatella syömistä, tajuan vasta kotiin tultuani, etten käynyt kaupassa eikä kotona ole mitään ruokaa. Ja vähän vapaa-aikani haluan olla koiran kanssa. Eli koiran kanssa tehty tänään kaksi tunnin lenkkiä, sen lisäksi kävelty bussille ja illalla bussilta kotiin (n. 3km).

Voi että tekisi mieli jo askarrella joulukortteja ja kaikkea. Mutta vielä ei ole aikaa. Haluan käyttää niihin aikaa ja rakkautta, mikä tavallaan on ehkä tyhmää, koska lähetän joka vuosi ehkä 20 joulukorttia ja saan itse 3. Mutta minä teen joulukortteja itseni takia, rakastan niiden askartelua ja sitä antamisen iloa, ja jossain sisimmässäni toivon, että niiden saajat tuntevat piston sydämessään, kun unohtivat minut jälleen kerran joulukorttilistaltaan. Vähän surullista kuitenkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.