Onneksi painolle ei ollut tapahtunut juuri mitään huolimatta kaikesta siitä (epäterveellisestä) ruuasta mitä parin päivän aikana tuli syötyä. Päätin, että siihen asti kun opin hallitsemaan itseäni paremmin käyn porukoilla vain muutama tunti kerrallaan. Nuo yökyläilyt eivät selvästikään sovi.
Mutta oikeasti on tosi outoa, että siellä mietin koko ajan vain ruokaa ja sitä mitä kaikkea keittiön kaapeissa mahtaa olla! Heti kun pääsin takaisin tänne lopetin ruuan miettimisen ja rauhoituin. En syönyt koko iltana mitään ja tänäänkin vasta energiajuoman. Eikä tee edes mieli mitään. Vatsa tuntuu taas tutun ja turvallisen tyhjältä.
Onneksi siskoni on tavallaan vähän terveysintoilija. Tosin terveellä tavalla. Minä vähän ihailen häntä. Hän on aina niin hyväntuulinen ja iloinen, tykkää tehdä ruokaa ja käy salilla. Hän on hoikka, muttei liian laiha. Enemmänkin normaali. Mutta hän näyttää normaalipainoisena kauniilta. Minä teen joka päivä vatsalihasliikkeitä, mutta vatsa tuntuu silti isolta ja en todellakaan lopeta laihduttamista, ennen kuin saan litteän vatsan!
Mutta koska siskonikin pitää terveellisestä ruuasta voimme käydä ostamassa jotain salaattia illaksi. Tai ehkä hän on syönyt ennen kuin tulee. Silloin sanon, että minäkin olen. Tai sanon joka tapauksessa niin, koska en halua syödä paljoa. Onneksi menemme ensin keskustaa ostamaan isänpäivälahjaa. Kerrankin olemme senkin asian suhteen ajoissa. Mutta vain siksi, että meidän on vaikea löytää yhteistä aikaa. Ajattelin ottaa koiran mukaan kaupungille, niin ei ainakaan vahingossa ajauduta minnekään hamppariravintolaan, koska ravintolaan ei saa viedä koiria. Ei vain ole parempaa personal traineria kun koira!
Minun pitäisi alkaa vähän miettimään miten selviydyn laihdutuksen kanssa uudessa työpaikassani. Positiivista on ainakin se, ettei siellä ehdi yhtään istuskelemaan. Ja lisäksi en varmaan ehdi pitää pitkiä ruokataukoja. Aion ottaa joka päivä omat eväät, mutta onneksi työpaikan ruokalassa saa myös salaattilounaita. Mutta ihan rahansäästönkin vuoksi on pakko suosia omia eväitä. Minulla on hirveästi juttuja mitä tarvitsisin ja pakko siksi vähän säästää rahaa. Eilenkin meni kamala summa rahaa bussilippuun! No, ei ainakaan osta herkkuja kun ei ole rahaa normaaliin ruokaankaan...
Nyt lenkille koiran kanssa. Se tuijottaa minua jo sen näköisenä, että pitää päästä pissalle... Ihanaa päästä taas lenkkeilemään tänne. Täällä tulee ihmisiä vastaan aina, ei väliä mihin aikaan lenkkeilee. Vanhempani asuvat suositulla ja arvostetulla alueelle. Se ei todellakaan ole mitään korpea, mutta esimerkiksi eilen puolentoista tunnin lenkillä vastaan ei tullut, kuin pari sauvakävelijää. Minusta on mukavampaa, kun vastaan tulee aina välillä joku... Että jos vaikka pyörryn matkalle, niin joku edes löytää meidät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.