Siis voisikohan minin elämässäni aina välillä olla edes pari normaalia päivää putkeen. Sellaista päivää, jolloin ei tapahtuisi mitään katastrofaalista ja voisin tuntea, että olen samanlainen kuin muut sen sijaan, että tunnen olevani kävelevä katastrofi.
Heräsin ihan ajoissa (kuudelta). Mittasin verensokerin, 3.2. Mahtavaa. Ja yllättäin koko kämpässä ei mitään syötävää, ainakaan sellaista missä olisi tippaakaan sokeria, paitsi sokeripalat suoraan paketista, 10 kcal kpl. En tiedä montako söin, mutta liikaa kuitenkin. Verensokeri nousi, mutta vatsa ei tykännyt pelkästä valkoisesta sokerista tyhjässä vatsassa... Maha meni ihan sekaisin, enkä lopulta voinut lähteä töihin. Oikeasti olen pian suuressa suosiossa työpaikallani, kun olen jo nyt ollut niin monta kertaa poissa!
No, raahauduin viemään roskat ulos ja kun palasin takaisin en saanut enää ovea kiinni. Siis se ei mene lukkoon, vaan kun sen vetää kiinni se aukeaa itsestään hetken kuluttua! Oikeasti mitä tänään vielä ehtii tapahtua, ennen kuin päivä on ohi?! Ei olisi pitänyt edes nousta sängystä! Isä tulee nyt katsomaan ovea ja jos hän ei osaa tehdä sille mitään pitää soittaa vielä huoltoyhtiöönkin. Nyt ovi on köytettynä kiinni koiran hihnasta naulakkoon, jotta se ei valuisi auki. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...
Ainut ilon aihe tänään on laskeva paino, tänään 53,9. Raksi ruutuun. Onneksi ei tee mieli syödä mitään... Ja miten JÄÄSSÄ ihminen voi oikeasti olla, huh.
pidäppä tosiaan pari normaalia päivää. syöt lautasmallin mukaan ja sen 2000 kaloria.
VastaaPoista