perjantai 10. joulukuuta 2010

I want my records back, to get my heart on track


Jumitun taas koneelle, kun yritän vältellä velvollisuuksia... Mutta voi että, tänään on taas moni asia ahdistanut. Lähdin vihdoin sinne salille ja sitä ennen ajattelin hoitaa PARI juttua NOPEASTI. Piti käydä ostamassa kirjekuoria ja postimerkkejä, särkylääkettä apteekista ja koiralle ruokaa lemmikkikaupasta. Ja kaiken tuon hoitamiseen meni lopulta puolitoista tuntia! Joka paikassa kauhea ryysis ja jonot ja salikassin kanssa tunsin itseni niin isoksi ja kömpelöksi. Olisin vain halunnut heittää tavarat maahan ja alkaa itkeä. Ja ennen kaikkea hakata nyrkeillä kaikkia tungeksivia ihmisiä. Ja minä en ole vielä edes aloittanut jouluostoksien tekemistä. Lohduttavaa on sentään se, ettei minulla ole edes montaa lahjaa mitä pitää ostaa. Ja voin myös mennä jonain arkiaamuna kaupoille, kun ihmisiä ei vielä ole niin paljon.

Lopulta kun pääsin salille siellä oli jo aika paljon ihmisiä. Tai verrattuna isompiin keskuksiin siellä on aina tosi vähän ihmisiä, mutta silti. Olisin tyytyväinen, jos saisin treenata ihan omissa oloissani. Muuten minusta tuntuu koko ajan, että joku tuijottaa höllyvää ihoani ja punaista naamaani. Ja juoksumatollakin on hirveää juosta, kun joku juoksee ihan vieressä... Siksi tänään tuli vähän lyhyempi treeni; vain reilu 3 km juoksumatolla + vatsat. Vatsat sentään tein kunnolla. Näiden lisäksi koiran kanssa 2x45 min. Kävin kaupassa salin jälkeen ostamassa tomaatteja ja salaattia + lisää kananmunia. Ei ole koko iltana kyllä tehnyt yhtään mieli syödä mitään, mutta tein sitten vähän salaattia ja sen lisäksi söin ennen lenkkiä omenan ja ennen salia puolikkaan banaanin. Olen muuten huomannut, että syön aina vain puolikkaan banaanin. Koska banaanissa on aika paljon kaloreita ja aina mitä pidemmälle syön sitä ahdistuneemmaksi tulen ja siksi heitän aina paniikissa puolet roskikseen, ennen kuin ahmisin kaiken. Säälittävää...

Huomenna heti aamusta porukoille. Minun olisi jo pitänyt aloittaa masennuslääkitys, mutta äiti haluaa, että olen silloin kotona kun aloitan sen. Koska ne lääkkeet voi kuulemma alkuun jopa pahentaa ahdistusta. Hienoa. Sitä odotellessa sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.