Menkat. Voi helvetin helvetti, oliko niidenkin nyt pakko tulla juuri ennen joulua. Alkoi siis eilen ja olisi parasta loppua ennen jouluaattoa! Hirveä olo ja turvotus.
Aamupaino 51.7.
Olisi ihanaa saada se 51 alle vielä ennen joulua.
No, nesteenpoistajia vaan vähän lisää, ehkä ne helpottaisi vähän tuohon menkkaturvotukseen. Mutta se on jälleen kerran tosi outoa, ettei minulla ole maha oikeastaan yhtään kipeä, pientä nipistelyä silloin tällöin vain. Yleensä menkat tarkoittaa sitä, että koko vatsa, alaselkä ja lantio särkee niin kovaa, etten tiedä miten päin olisin...
Tänään en ehdi mennä salille. Pitää siivota ja tiskata ja imuroida, ennen kuin sisko tulee. Niin ja käydä kaupassa ja viedä koiraa.
Eli siis kävellä kauppaan kiertotietä reilu puoli tuntia ja tehdä koiran kanssa tunnin lenkki...
Onneksi siskoni innostui dippivihanneksista...
Hän oli menossa tänään illemmalla vielä keskustaan katsomaan uusia kenkiä. Mietin, että voisin ehkä lähteä hänen kanssaan, koska en ole vieläkään ehtinyt käydä katsomassa Stockan jouluikkunaa! Ja tietenkin siinä tulisi extrakävelyä myös...
Illalla sitten vielä toinen pitkä lenkki koiran kanssa... ja vatsat.
Ja mahtavaa, kun en eilen muistanut käydä salin jälkeen kaupassa ostamassa kananmunia. Minulla ei siis ole nyt mitään aamiaista, paitsi energiajuoma. Sillä sitten mennään. Kun ei minulla ole mitään vaihtoehtoaamiaistakaan.
Eilen alkoi taas ottamaan hirveästi päähän nämä niin sanotut "ystäväni". Kuten arvelinkin ei minun postilaatikkooni ole joulukortteja tipahdellut, mikä nyt oli odotettavissakin. Mutta vihaan sitä, että nyt nämä ihmiset joille lähetin kortteja laittavat minulle vain tekstarin tai facebookiin viestin, joka menee suunnilleen näin: "KIitos ihanasta kortista ja hyvää joulua sullekin!"
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, mutta minusta tuo on vain sellainen välttämätön paha heille. Koska jos heitä oikeasti kiinnostaisi tai he oikeasti yhtään välittäisivät he ainakin kysyisivät, että mitä kuuluu! Tai soittaisivat! Mutta ei... Olen oikeasti ruvennut miettimään tuota facebookiakin. Minulla on muka yli 250 ystävää, mutta vaikken ole koskaan hyväksynyt tuntemattomia ihmisiä ystävikseni tuntuu, ettei minulla ole hajuakaan ketä nämä 250 oikein ovat!
Sen sijaan eräs aikaisemmin hyvä ystäväni yrittää nyt onkia minusta jotain tietoja siskoni kautta. Syksyllä hän ilmeisesti "unohti" synttärini, joita oli luvannut lähteä kanssani viettämään. Laittoi vain viestin tyyliin: "Nukuin just muutaman tunnin päikkärit ja oon nyt niin kuollu, etten jaksa lähtee minnekään. Mennään joku toinen kerta."
Eikä mitään anteeksipyyntöä myöhemmin, vaikka oltiin vielä suunniteltu koko juttua etukäteen!
Ja muutenkin aina kun olemme olleet kahdestaan ulkona hänen kanssaan, hän alkaa aina valittamaan viimeistään puolen yön jälkeen, että häntä väsyttää ja hän haluaisi jo kotiin. Kuitenkin, jos hän käy juhlimassa muiden ystäviensä kanssa niin hyvin jaksaa aamuun saakka.
Joten on kai ymmärrettävää, että minua pikkuhiljaa ryhtyi ketuttamaan tuo koko ihminen. Sitten hän vielä ihmettelee, miksen jaksa vastata hänen puheluihinsa. ja koska en vastaa hänen puheluihinsa hän lähettää siskolleni facebookin kautta viestejä ja kyselee minusta. Ilmeisesti hän haluaisi kuulla kaikenlaista draamaa, että olen vähintäänkin alkoholisoitunut ja yrittänyt tappaa itseni.
Ihan totta minulla ei vain ole energiaa enää pitää kiinni tuollaisista ihmisistä...
Mieluummin olen sitten ilman ystäviä, kuin pahoitan mieleni kerta toisensa jälkeen.
Huh, taidan lähteä lenkille selvittelemään päätäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.