perjantai 3. joulukuuta 2010
Ketään ei voi tuntea kokonaan, ketään ei voi viedä mukanaan
Eilen äiti antoi minun lähteä omaan kotiini. Sillä ehdolla, etten jätä vastaamatta hänen puheluihinsa. Ja olenkin paljon rauhallisempi nyt. Yritän olla ajattelematta ensi viikkoa. Jos menen töihin, menen tiistaina. Jos en mene töihin minun on pakko mennä lääkäriin maanantaina, tai viimeistään tiistaina aamulla.
Minulla on koiran takia huono omatunto koko ajan. Se on minulle kaikista tärkein asia, joten vaikka olisin kuinka väsynyt huolehdin kyllä koiran lenkit ja muut. Silti pelkään, että koira aistii huonon oloni ja huolestuu. Yritän keksiä sille mahdollisimman paljon kivaa tekemistä, ettei se murehtisi. Ja myös minun oloni paranee, kun näen koiran iloisena.
Tänään menen ostamaan salille kortin. Ostan 10 kerran kortin, joten ei ole paniikkia käydä joka päivä jos ei jaksakaan. Ja aion käydä sellaiseen aikaan, kun siellä ei ole muita...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.