tiistai 7. joulukuuta 2010
It's a long trip alone
Kuolen tähän ahdistukseen. Myöhästyn pian. Pitäisi olla jo suihkussa ja pian bussissa. Mutta keksin vain tekosyitä viivytellä vielä hetken. Tekisi mieli vain käpertyä sängyn nurkkaan ja nukkua seuraavaan päivään. Mutta en voi. Liikaa velvollisuuksia.
Sitäpaitsi lupasin äidille, että menen sinne lääkäriin. Enkä halua rikkoa äidille antamiani lupauksia. Hän on tehnyt niin paljon minun eteeni. Mutta lääkäripelkoni tekee minut hulluksi. En tiedä, mitä minun kuuluu siellä kertoa. Jos kerronkin liian vähän. Tai liikaa. Mtä sitten tapahtuu?
Eilinen oli sitten kunnon boostauspäivä. Karkkeja en onneksi montaa syönyt, mutta illalla sitten kalaa ja perunoita + suklaahippukeksejä, patonkia, sämpylän, sipsejä, suklaakakkua ja jäätelöä. Yök. Ja tänään aamulla vielä ahdistuksissani lisää. Minun ei tehnyt edes mieli niitä, mutta stressi pakottaa minut ahmimaan. Ja vatsa vihoittelee, kun ei halua ottaa vastaan kaikkea tuota paskaa.
Ei kai auta, kuin ottaa aamun rauhoittavat ja lähteä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä et nukahdit kuitenkin :) Mua ahdistaa ja pelottaa aina mennä lääkäriin, tänää mul olis ollu psykiatri mut en menny ku joku vanha mies se hyi. Nyt pelottaa et jään kiinni äitille et en menny sinne :( Kerrothan illalla miten meni lääkärissä? Hali <3
VastaaPoista