Eilinen meni ihmeen hyvin. Söin aamulla yhden kananmunan, tomaatin, vähän paprikaa ja suolakurkkua, muutaman lakupalan sekä omenalohkoja, joille ripottelin vähän kanelia. Sen jälkeen en koko päivänä mitään muuta, kuin illalla yhden satsuman. Iltapäivällä oli kyllä TODELLA iso ahdistuskohtaus. Olisin halunnut lähteä kotiin ja salille, mutta en jaksanut ja päätin lopulta jäädä porukoille vielä viime yöksi, koska joudun sinne psykiatrille ja sinne on täältä helpompi mennä. Rupesi ahdistamaan hirveästi, kun en mennytkään salille ja oli niin vähällä, etten ryhtynyt taas ahmimaan. Olen juuri niin tyhmä, kuin miltä kuulostaa. Kun en päässyt salille ajattelin heti, että mitä vitun väliä millään syömisilläkään sitten on. Kaikki on pilalla, joten voin ihan hyvin syödä jääkaapin tyhjäksi. Joku pienenpieni ääni päässäni kuitenkin kehotti ahmimisen sijaan mennä lenkille. Tehtiin sitten koiran kanssa melkein kehden tunnin lenkki. Ja sen jälkeen oli tosi hyvä olo. Sekä siksi että liikuin, mutta myös siksi että olin voittanut edes yhden erän tuosta helvetin ahmijasta. Ei tietenkään ole sama asia käydä kävelemässä, kuin tehdä kunnon salitreeni, mutta olen ihan tyytyväinen. Kalorit kun joka tapauksessa jäi miinukselle, kun ruoka ei sitten enää illalla maistunut, vaikka olin suunnitellut syöväni yhden satsuman sijaan kaksi ja lisäksi jotain jugurttia tai muuta.
Sen sijaan ahdistus tämän päivän psykiatrista ei todellakaan ole kadonnut minnekään, suoraan sanoen vain pahenee, kun tuijotan kelloa minuutin välein paniikissa... Nyt pitää lähteä koiran kanssa ulos ja sitten pitääkin jo melkein lähteä bussille. Onneksi lääkärin jälkeen voin mennä sieltä suoraan kotiin ja salille. Äiti lupasi tuoda koiran ja loput tavarani myöhemmin illalla...
Postaan varmaankin vielä illalla ja kerron, kuinka kävi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttia. Sekä risut, että ruusut tervetulleita.